Vaihtuvatko rituaalit?

Itelläki tuntuu, että pakko-oireet vaihtuu noin 3kk-1vuosi sykleissä. Se pohja pysyy kuitenkin samana, eli pelko että teen itselle tai muille jtn vahingollista.

Yhden pahimman pakko-oireen sain kuriin niin tuntuu tulevan muita tilalle.

Kohde vaihtuu. Välillä tarkistan kynttilän sammumiset, välillä turvalukot, välillä ikkunat ja sähkölaiteet.

Yritän lopettaa näitä kieltäytymällä tekemästä rituaalia. Päätän, että en tarkista valoja, sähköjä, laitteita, kynttilöitä tai pesukoneen kraanaa, vaan yksinkertaisesti lähden vain ulos. As if. Saan kääntyä takaisin viimeistään rappukäytävästä ja tehdä ainakin yhden tarkastuskierroksen vielä.

Minulla vaihtelee kohteet, tosin kärsin enemmän neuroottisuudesta ja pakkoajatuksista kuin pakkotoiminnoista. Rituaaleja minulla ei ole ollenkaan. Ennen olin sellainen että lotrasin ihan huoletta kaikenlaisilla kemikaaleilla ja viis veisasin jostain suojahansikkaista esimerkiksi kloorilla valkaistessa tms. Sitten vuosien mittaan kehitin jäätävän kemikaalikammon. Nykyään pelkään hysteerisesti kaikkia kemikaaleja ja pidätän auton pakokaasupilveenkin päätyessäni hengitystä kunnes olen ihan sininen.

Lisäksi minulle on kehittynyt itseni vahingoittamiseen liittyviä pakkoajatuksia. Ne liittyvät aina samoihin esineisiin ja kohteisiin. Jos näen kertakäyttöisen partaterän, joudun puristamaan silmäni tiukasti kiinni, koska saan vision siitä, kuinka leikkaisin terällä silmästä pintaa pois. Puukosta taas saan pakkoajatuksen, että alkaisin kaivaa sillä polvilumpiota irti. Virkkuukoukkuunkin liittyy silmäpakkoajatus: kuvittelen miten tunkisin sen yhtäkkiä silmääni ja vetäisin koukulla näköhermon esiin. Aina nämä samat.

Pakkotarkistamisetkin nostivat jossain määrin päätään kun pitkä parisuhde oli vastikään katkennut. Esimerkiksi avaimesta oli pakko pitää kiinni kun lähdin ovesta, pelkkä tarkistus ei riittänyt. Ne onneksi hälvenivät kun pahin suru ja tuska hellitti.

Neurootikko mikä neurootikko, aina jotain.

Itselläni pakko-oireet ovat pysyneet melko samana jo aika pitkään (tosin minulla on ollut tää sairaus vasta noin vuoden). Tarkistelut, esim onko hella päällä tai ovi kiinni on aina, mutta niitä pystyn välillä hillitä eikä häiritse elämää niin paljoa. Hankalinta on käsienpesuun liittyvät pakko-oireet - käsiä pitää pestä aika monessa välissä (nykyään onneks ei enää aina saippualla) ja julkisella paikalla vessassa käyminen on jo ahistavaa, kun pitäisi pestä kädet tietyllä tavalla tosi huolellisesti, ja tuntuu että ihmiset katsovat oudosti. Minullekin näitä on tosi hankala käsittää, koska oon ollut aina aika rento kaikenmaailman siivouksen ym suhteen, ja vaikka lähipiiri tietää näistä ja pystyn kyllä puhumaan siitä, että hankaloittaa elämää tällä hetkellä tosi paljon, eihän ne tietenkään pysty ymmärtämään tätä, en mäkään olis ennen pystyny. Terapeutillekaan en pysty puhumaan kunnolla näistä kaikista oireista, ja minkä jälkeen pitää puhdistaa mitäkin, puhun lähinnä yleisesti käseinpesusta. Stressi ja kiire pahetaa oireita kyllä poikkeuksetta, ja sillon niitä tulee usein lisää.