Oon ollu perusluonteeltanikin VÄHÄN ujo ja hiljainen. Sitten menin ekalle luokalle, innoissani ja odottavaisena. Se ei ollutkaan sitä mitä kuvittelin. Kiusaaminen alkoi ekasta luokasta viidenteen. "Hei läski, paljon sä painat?? Ootko vähän mummo kun kätes tärisee? Oot ihan vammasen näkönen..." jne. Vapaa-ajalla kypäräni rikottiin ja pipoani heiteltiin lumeen.
Sitten vaihdoin koulua. Kuudes ja seitsemäs luokka meni ihan hyvin, kunnes alkoi syrjiminen. Olin liian hiljainen ja ujo, vähän semmonen.. En saanut mennä kenenkään pöytään istumaan ruokatunnilla ilman mulkoilua ja merkitseviä katseita. En saanut edes ystävystyä uuden oppilaan kanssa, hänelle kerrottiin että "ei kannata kaveerata sen kanssa, sillä ei ole muutenkaan kavereita".
Nykyisin olen lukion ekalla, huonon itsetuntoni ansiosta en uskalla puhua paljoa kenellekään, varsinkaan pojille. Vietän vapaa-ajan yksin kotona. Tälläistä kiusaaminen on tehnyt elämästäni, tulen olemaan loppuelämäni tälläinen jännittäjä. Koko ajan oletan, että esitelmää pitäessäni muut naureskelevat ja pilkkaavat. Ovatkohan he nyt tyytyväisiä?
Sitten vaihdoin koulua. Kuudes ja seitsemäs luokka meni ihan hyvin, kunnes alkoi syrjiminen. Olin liian hiljainen ja ujo, vähän semmonen.. En saanut mennä kenenkään pöytään istumaan ruokatunnilla ilman mulkoilua ja merkitseviä katseita. En saanut edes ystävystyä uuden oppilaan kanssa, hänelle kerrottiin että "ei kannata kaveerata sen kanssa, sillä ei ole muutenkaan kavereita".
Nykyisin olen lukion ekalla, huonon itsetuntoni ansiosta en uskalla puhua paljoa kenellekään, varsinkaan pojille. Vietän vapaa-ajan yksin kotona. Tälläistä kiusaaminen on tehnyt elämästäni, tulen olemaan loppuelämäni tälläinen jännittäjä. Koko ajan oletan, että esitelmää pitäessäni muut naureskelevat ja pilkkaavat. Ovatkohan he nyt tyytyväisiä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ne mitään osaa ajatella, tyhmiä ne ovat.
Sinulle neuvoksi, jos paikkakunnallasi järjestetään esim. työväenopistossa esiintymistaidon kursseja, mene ihmeessä.
Siellä kaikki ovat vieraita toisilleen ja jokaisella on sama ongelma, jännittäminen.
Usko ja luota itseeesi, herkät ihmiset joutuvat usein kiusatuiksi.
Joakinen ihminen on elämän arvoinen, jokainen voi itse vaikuttaa elämäänsä. Oletko ajatellut jotain harrastusta, jossa tapaisit muita, kotona oleminen ei itsetuntoasi lisää.
Hyvää jatkoa sinulle!
ei varmasti ole.yrität vain jatkaa tästä lähin elämääsi,hanki uusia kavereita ja harrastuksia,joissa voi samalla tutustua uusiin ihmisiin.lähde sillä aseenteella ,että et välitä muiden typeristä mielipitestä!!onnee matkaan!:)
Et oo läheskään ainut...mulla murskattiin itsetuntoa yläasteella. Pienet arvet on silti jääny. Olen lukion tokalla ja ei mullakaan ole paljoakaan kavereita, mutta eipä auta muuta kuin elää eteenpäin. Erityisesti suosittelen tohon jännittämiseen sitä että olet koulussa niin kuin kotonasi...ei ketään kiinnosta väijyä miten aikasi lukiossa vietät. Mahdollisimman normaalisti niin näyttää kaikista luontevimmalta.
Tsemiä joka tapauksessa...noi kiusaamisen arvet jää kyllä taka-alalle aikanaan, kun uutta tulee tilalle. Kyllä sä vielä paranet tosta...se ehkä vie aikaa, mut kuiteski...ei sulla enään tuu olemaan mitään hätää. Ne kiusaamisajat on jo ohi...
... on huomenna päivä taas uus...
Tästä kiusattuna olemisesta ja esiintymiskammosta on todella vaikeaa päästä eroon. Hakeudu koulukuraattorille tai terveyskeskukseen. Lainaa kirjastosta kirja " H C Clarce "Ihmissuhteet" tai muita alaa käsittelevää kirjallisuutta. Itse olen kohta 40 v ja nyt oikeastaan tykkään itsestäni ja olen oppinut, että ei se yleisö ole yhtään kiinnostunut minusta, se pyöri vain omassa pienessä päässäni.
Mitäs itse mietit kun joku muu pitää esitelmää? Et yhtään mitään - ei ne muutkaan!!!
Hei!
Jotkut lapset ja nuoret osaa olla julmia ehkä tajuamatta, miten paljon pahaa ne saa aikaan käytöksellään. Ansaitset ja tarvitset apua kaiken kokemasi jälkeen.
Tuskin kukaan on niin vahva, ettei jatkuva huono kohtelu heikentäis sen itsetuntoa. Hyvä ihminen, ei kiusaaminen ole uhrin häpeä vaan kiusaajan. Onpa sun kiusaajat sanonut mitä hyvänsä, sulla on arvoa. Kunpa joku auttais sua näkemään hyvät puolesi, koska sun on itse vaikea löytää niitä!
Ujous ei tee susta muita huonompaa, mutta häiritsee itseäsi. Olet pettynyt toisiin nuoriin, ja sun on siksi vaikea luottaa niihin. Tarkoittaako se, että sua on kiusattu, kuitenkaan sitä, että kaikki on kiusaajia? Ei tietenkään!
Kiusaaminen on tuoreena sun mielessä, mutta toivottavasti ne muistot ei ole vähitellen yhtä kipeitä! Paljon voimia!
Kannattaa hakea apua, jos tuntuu, että kiusaaminen vaikeuttaa elämistä ja olemista. Kunnallisella puolella nuoret voivat hakeutua esim. nuorisoneuvoloihin tai erilaisiin kriisikeskuksiin ja pisteisiin. Joskus kiusaamisesta selviämiseen tarvitaan pitkää terapiaa ja joskus riittää keskustelu asiasta tai lyhyt kriisiterapia. Asia kannattaa kuitenkin käsitellä jollain tavalla.
Sama juttu täällä. Mulla ei oo enää mitään itsetuntoo, kiitos 8.luokan. Mietin tosi monta kertaa millasta olis, jos sitä ei olis tapahtunu, varmaan olis kaikki erilaista. Niille halvatun kersoille mä oon niin katkera, kiitos vaan elämäni pilaamisesta. Ton mä sanon vielä joskus niille päin naamaa.:)
Sama juttu..ja kiusaaja oli ainoa kaveri... ensi ne kiusaa neljä vuotta ja levittäny kaikkee paskaa must...kiusaaminen on nyt ohi mut nyt ne paskapuheet kulkee koulus saan kuunnella sitä joka helvetin päivä!