Purkkareiden keulakaiteiden kehitys on jo vuosia suosinut negatiivistäkulmaa keulakaiteissa (taakse päin), nyt siis aletaan poraamaan ankannokkia keulaan, eikä vieläkään ole tukea käsille rantautuessa, .... Uusi venelehti sivu 66, ankannokkaanhan takertuu keulaköydet näppärästi ja toimiihan se puskurinakin kun hipaisee naapurinkylkeä.
Jotenkin olettaisi valmistajien ajattelevan myös turvallisuutta ulkonäön rinnalla!
Jotenkin olettaisi valmistajien ajattelevan myös turvallisuutta ulkonäön rinnalla!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Suomalainen tapa laittaa vene keula edellä laituriin tai luonnonsatamaan on ihan vaan meidän oma juttu. Muualla maailmassa veneet laitetaan laituriin aina perä edellä. Eli suurimmassa osassa purjehtivaa maailmaa ei edes ymmärretä nykyisen keulamuodon/kaidemuodin olevan joillekin ongelma.
Kyllähän isoissa ja uusissa veneissä joissa on perä auki, tai uimataso on helppo hypätä laiturille perästä. mutta kun on paljon veneitä joissa ei ole edes uimatasoa ja pitkä loiva tai korkea perä. Mites niistä kuljetaan uimatikkaita pitkin vai.
Muuten oikein, mutta ylivoimaisesta yleisin tapa maailmalla on laittaa kyljittäin laituriin.
Aika monessa rannassa peräsin säleinä, kun ei vettä tarpeeksi!
Voihan olla et osa vetää kätevästi kumiveneellä perä edellä laituriin.
Ankannokka sopii Degeröön, ei purjevenees.
Hapvempi olisi jatkaa keulakaidetta, ei tarvitse kulkea pelastusliiveissä laiturille.
Eikä rikkoa keulaa.
Vanhassa skandissa vara parempi, niinkö ?
Taitaa muuten Skandinavian purjehtijat pitää kanssa keulan laiturissa tai kalliossa, ei vain finskit, eikö ?
Ruotsalainen Båtsystemsin ankannokka on hyvä. Ei ole tullut mitään negatiivista esille kymmenen käyttövuoden aikana. Tikkaat tietty tarvitaan, jos rantakalliolle aikoo nousta/laskeutua. Vähän hinnakashan se on, kun kilpailua ei sanottavasti ole.
Ruotsissa myydään nykyisin paljon halvempaa Multimarine-merkkiä esim. Hjertmansissa. Saako niitä Suomesta?
Moikka.onko ankanokassa ollut ongelmia/haittoja ankkuroinnissa??
On tullut rantauduttua monenlaisilla veneillä, ja omasta mielestä ankannokka integroiduilla teleskooppitikkailla on parasta mitä on keksitty rantautumista helpottamaan. Nokan saa myös ankkurirullalla ja genaakkerilenkillä. Siinä on kaikki hyvin toimivassa paketissa. Suljetun, eteenpäinviistetyn keulakaiteen yli kiipeileminen keularullaa väistellen ja kaiteessa huonosti kiinni pysyvien tikkaiden kanssa sohlaaminen on yhtä h-vettiä.
Pystysuorat keulatikkaat siis hyvät?
Mulla on 1,7-metrinen puksprööti, joka on mukava etenkin ponttoonilaitureiden kanssa, kun sen voi ajaa laiturin päälle aika pitkälle. Haittapuoli on sen laaja liikerata, kun vene alkaa laiturista lähdettäessä kääntyä väärään suuntaan.
Ylistät ankannokkaa teleskooppiportaita, koska veneessäsi on sellaiset - ehkäpä tämän tyyppiset: http://www.hjertmans.se/article/batsystem-peke-pt10044-med-kasettstege-3-steg
Itse näen haittaa muutamassa asiassa. Ankkuriketjun ja ankkurin pesu ankkurin noston yhteydessä hankaloituu, koska ankannokka on tiellä. Jos ketju menee mutaisena ketjuboksiin, boksi alkaa pian haista ja likainen ketjukin ruostuu nopeammin pesty (rosteriketju tietysti sopii vähäsuolaiselle viileille vesialueille, mutta on korroosiolle altis Välimerellä ja tropiikissa).
Toinen haitta mikä tulee on se, että keulaporras on yhä kauermpana etustaagista ja keulakaiteesta (joista voisi pitää kiinni).
Se, että sinulle on ollut "yhtä h-vettiä" kiivetä veneeseen, jossa ei ole ankannokkaa, riippui keulakaiteen ja -portaan rakenteesta. Alaslaskettava keulaporras voidaan myös asentaa keulakaiteeseen kiinteästi ja siten, että se yläasennossaan muodostaa kaiteen etuosan. En valitettavasti löytänyt netistä valokuvaa.
Sitten on vielä vähän harvinaisempi haitta (sama kuin kiinteissä puksprööteissä): joissakin telakointipaikoissa ja satamissa maksu määräytyy veneen maksimipituuden mukaan. Ulokkeet tietysti korottavat maksua. (Voi kiinnostaa maailmalle leähtijöitä, että esim. Trinillä mittamies kävi mittaamassa veneen maksimipituuden ja leveyden).
Minullakin on veneessäni lyhyehkö keulapuomi, joka oli tarpeen kutteritakilaa varten. Ei kuitenkaan ihan yhtä pitkä kuin sinulla. Keulapuomissani on myös ankkuriteline ja pari tiikkilautaa jalansijaksi, ja siihen on yhdistetty kätevät keulaportaat.
Tähän mennessä esitetyissä kommenteissa on sulavasti sekoitettu toisiinsa keulapuomi/puksprööti ja ankannokka.
Ensin mainitussa olennainen rakenne on etummaisen keulaharuksen (förstaagin) kiinnityspiste ja sen tukena alaviistoon suunnattu, runkoon kiinnitetty ns. vesiharus (vattenstag). Tätä rakennetta on purjelaivoissa käytetty vuosisatoja.
Sen sijaan ankannokka on nimitys, joka otettiin ensiksi käyttöön moottoriveneissä, joissa keulasta laiturille (tai päinvastoin) nouseminen oli keulakannen kuperan muodon vuoksi hankalaa. Niinpä keksittiin laittaa keulan jatkeeksi pitkittäinen "astinlauta". Kun siihen vielä yhdistettiin irrotettavat / kokoontaitettavat portaat, syntyi ratkaisu, joka kelpasi purjeveneisiinkin - myös sellaisiin, joissa ei ollut keulapuomia eikä varsinaista tarvetta sellaiselle.
Luitkohan viestit hätäisesti, kun totesit: "Tähän mennessä esitetyissä kommenteissa on sulavasti sekoitettu toisiinsa keulapuomi/puksprööti ja ankannokka."
Mainitsin pukspröötin rinnastuksena vain siksi, että yhtälailla nykymuodin mukainen kiinteä "ankannokka" voidaan laskea veneen kokonaispituuteen kuin kiinteä pukspröötti.
Keulapuomi voi olla myös sisäänvedettävä niinkuin monissa perinteisissä puuveneissä on. http://www.timloftusboatbuilding.co.uk/images/pilot_cutter_marian_lge.jpg
Se voi myös olla kiinteä kuten kerroit purjelaivoista. Ei takilointiin liittyviä puksprööttejä tietenkään pidä rinnastaa "ankannokkiin", jollaisia piti rakennella, kun keulasta laituriin liikkuminen oli tullut uuden venemuodin takia epämukavaksi.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Bogspröt#mediaviewer/File:Dar_Pomorza_bukszpryt.jpg
En näe pystysuorissa tikkaissa mitään ongelmaa. Oman veneeni nokka on niin lyhyt, että portailta yltää keulakaiteeseen helposti. Toki on oleellista, että nokalta yltää keulakaiteelle kaikissa tilanteissa.
Hyvä puoli noissa tikkaissa on se, että niitä ei pidä kaivaa keulaboksista tms., vaan ne ovat aina nopeasti käytettävissä.
Kyllä, omassa veneessäni nokka on. Sen siihen asensin kun olin kokeillut nokan käyttöä toisessa veneessä.
Parasta rantautumisen kannalta nokassa on se, että keulakaiteen ulkopuolella on riittävän iso, tukeva, pitävä tasanne, jolla voi seistä kasvot menosuuntaan rantaa lähestyttäessä (kaiteesta kiinni pitäen) ja jolta voi hypätä/astua maihin esteettä. Sama tasanne toki auttaa veneeseen nousemisessa. Jopa yli 80-vuotiaat isovanhemmat pääsevät veneeseen itse, kun voivat levähtää nokalla ennen kaiteen yli astumista.
En näe eroa ankkuriketjun pesuasiassa, ainakaan omassa veneessäni. Ketju tulee nokan läpi, kulkee nokan päällä keulassa olevalle ohjurille, ja siitä ankkuriboksiin. Ilman nokkaa ketju tuli keulakaiteen ulkopuolella olevan rullan yli samalle ohjurille ja siitä boksiin. Nyt ketjua voi halutessaan puhdistaa vaikkapa nokalla seisten.
Voi olla, että kaiteeseen kiinteästi saranoidut tikkaat toimivat hyvin, itse en ole sellaisia nähnyt. Mutta usein aivan veneen keulassa ei tahdo olla paikkaa johon jalan/jalat saisi kunnolla mahtumaan. Siihen nokka tuo avun.
Eiköhän nuo kertomasi ongelmat keulasta, jossa "ei tahdo olla paikkaa johon jalan/jalat saisi kunnolla mahtumaan" liittyvät venemuotiin. Kun keula on korkea, siihen ei ylety harppaamaan laiturilta. Kun keula on pysty, se jää kauas rannasta.
Omassa, perinteisemmän keulamallin paatissani CQR-ankkuri toimii askelmana. Keulatikasta en käytä juuri koskaan, vaikka sellainenkin on varalla. Ketjun pesu tehdään suihkuttamalla samalla, kun ankkuria vinssataan ylös. Kun suihkutus tapahtuu keulan ulkopuolella, muta ei tule ketjun mukana edes kannelle asti.
Pointtini on se, että erilaisia ankannokkarakennelmia ja tikasvirityksiä tarvitaan niihin veneisiin, joiden keulan muoto ja korkeus sitä edellyttävät (sekä tarve keulakiinnityksiin).
Voi olla, että sellaiset keulaportaat, jotka on integroitu keulakaiteen osaksi, jäävät helposti havaitsematta. Ne voivat olla aika huomaamattomia.
"Eiköhän nuo kertomasi ongelmat keulasta, jossa "ei tahdo olla paikkaa johon jalan/jalat saisi kunnolla mahtumaan" liittyvät venemuotiin. Kun keula on korkea, siihen ei ylety harppaamaan laiturilta. Kun keula on pysty, se jää kauas rannasta."
Ehkäpä ongelmat liittyvät jonkin verran veneen kokoon (keulan korkeus) mutta kyllä tuo tilanpuute on ollut havaittavissa niin 70-luvun Swanissa kuin uudemmassa C/R-veneessä. Keula kun tuppaa kaikissa veneissä kapenemaan ennen kuin se loppuu, ja samaan tilaan tulee keulastaaki, keulan rulla, ankkurirulla kiinnitysköysien knaapit ja keulakaiteen tolpat. Usein ainoat vaakasuorat pinnat aivan keulassa ovat kiillotettua rosteria, mikä on märkänä liukasta. Ankkuria en pitäisi samasta syystä kovin turvallisena askelmana. Vanhaan Swaniin en kyllä nokkaa tyylisyistä laittaisi, mutta apua nokasta siinäkin olisi.
Itse ajattelin enemmän luonnonsatamia kuin laituriin tuloa. Joskus luonnonsatamissa veneeseen noustaan vesirajan korkeudelta, ja silloin tilkkaita tarvitaan pienemmässäkin veneessä.
Tilankäytön kannalta keulakiinnitys on vierassatamissa edullinen. Laiturin päähän tulee veneistä viuhka, jolloin maksimi määrä veneitä kiinni. Jos laiturien välissä on tilaa voi sinne tehdä ruotsalaistyyliin paketin veneistä kyljet kiinni toisissaan; se on kyllä hankalaa työmäärän ja yksityisyyden kannalta.
En ihan ymmärrä miten märkänä erittäin liukas, kiillotettu rosteri ja tukevasti keulahelaansa kiinnitetty galvanoitu ei-liukas keula-ankkuri olisivat yhtä turvattomia astumistukia.
Mielestäni keula-ankkuri on toiminut tanakkana askelmana ja etustaagi keulakaide turvallisina tarttumakohtina.
Varmastikaan yleistyksiä ei tässäkään asiassa pidä tehdä, koska veneet ovat hyvin erilaisia - myös keulan ja vapaalaidan korkeudet.
Vanhassa monen tuntemassa S&S 40:ssä kippari, nyt jo edesmennyt, oli ratkaissut liikuntarajoitteisen vaimonsa turvallisen rantakalliolle tai laiturille liikkumisen laatikkomallisella korokkeella, jonka hän nosti laiturille tai rantaan veneen keulan eteen.
Samanlainen ratkaisu on eräässä 38-jalkaisessa veneessä, jonka n. 80-v kippari on ikänsä takia hiukan kankea kiipeilemään. Hänen puulaatikkoportaassaan on varmuusnaru keulakaiteeseen. Näkyy tuo "keep it simple"-ratkaisukin toimivan käytännössä oikein hyvin eikä toteuttaminen maksa kuin laudanpätkien ja ruuvien verran.
Montako reikää tulee keulaan, jos asentaa ankannokan?
"Jotenkin olettaisi valmistajien ajattelevan myös turvallisuutta ulkonäön rinnalla! "
Siina ei paljoa keulatason ja -tikkaiden ulkonäkö paina jos alle 180cm lasten ja aikuisten pitää päästä kulkemaan metrin korkeudella olevaan veneeseen.
On se aina yhtä jännää kun 50 daami suorassa keulassa astuu laiturille ilman tukea kaiteesta foilista, varsinkin jos aallokkoa ja kippo keinuu.
"foilista, varsinkin jos aallokkoa ja kippo keinuu. "
Jos keulassa on foili ilman purjetta sen ympärillä, osaa purjehtia sen verran, että pystyy valitsemaan suojaisan sataman.
"…osaa purjehtia sen verran, että pystyy valitsemaan suojaisan sataman."
Jäin ihmettelemään, mitä tällä oikeastaan tarkoitit. Vaihtoehdot käyvät aika vähiin, jos sataman pitää olla kaikilta tuulilta ja merenkäynniltä suojainen. Esim. Hangon itäsatama, Mhaminan länsisatama, Visby, Kalmar eivät ole kovalla tuulella kovinkaan suojaisia. Kyllä niissäkin joskus keikkuu aika pahasti ja mastot lyövät toisiinsa.
Asian ymmärtämiseksi laitan videolinkin LaRochellen satamasta. Mitä suojaisempaa satamaa itse käyttäisit, jos purjehdit sielläpäin?
https://www.youtube.com/watch?v=m71L__5497Q
"Esim. Hangon itäsatama"
Ei ole pakko käydä, lähistöllä lännessä esim Vikare, Hiittinen, ilmainen ja idässä Tammisaaren saaristo.
"Mhaminan länsisatama"
Ei ole pakko käydä, itäsatama on suojainen.
"Visby"
Harvoin tuuli osuu suoraan allon muurtajasta sisään. Vallitsevat tuulet etelästä.
Kiitos vinkeistä. Omat esimerkkini olivat tavanomaisia etappisatamia. Siksi mainitsin ne. Jos tulet Ahvenanmeren yli Maarianhaminaan, menetkö sinä aina itäsatamaan? Jos olet tulossa Itämeren yli, purjehditko itse suoraan Hiittisiin (mistä menet sisään saaristoon, jos saavut yöllä?) tai Tammisaaren saaristoon. Olen ollut Visbyn satamassa lounaismyrskyssä, jossa useita veneitä rikkoutui.
Pointtini oli se, että veneiden keikkumiseen satamissa pitää varautua. Kysymys ei ole "purjehtimaan pystymisestä" kuten nimimerkki mylarj1 esitti!
"Pointtini oli se, että veneiden keikkumiseen satamissa pitää varautua."
Kerro miten varaudut siihen, että yksirunkoisten purjeveneiden mastot osuvat satamassa toisiinsa keikkumisen takia tai miten estät niin tapahtumasta?
Vai tarkoititko että on hyvä olla venevakuutus joka tapahtuman tarvittaessa korvaa?
Hyvä, että kysyit!
En todellakaan tarkoittanut viitata venevakuutukseen, vaan vahinkojen välttämiseen.
Mastojen osuminen toisiinsa estyy, kun säädät kiinnitysköysiesi pituudet niin, ettei viereisten veneiden mastot ole juuri samoilla kohdilla kuin omasi. Katso etenkin, etteivät saalingit pääse vaurioitumaan. Jos naapuriveneiden kipparit ovat kokeneita, hekin ymmärtävät suojella omia rikejään ja veneiden kiinnitykset säädetään hyvässä yhteishengessä.
Ennaltaehkäisyä on sekin, että kylkisuojat (fendarit) ovat riittävän kookkaat ja kiinnitysköydet vahvoja.
Kun tuulta luvattu sunnuntaina 15m/sek, satamat on täynnä jo perjantaina!
Tuttumme Jodlari ei osannut perustella väitettään miten hänenlaisensa "taitava" purjehtija estää keikkumisen satamissa kaikilla tuulilla, niin otti vastineena sitten esiin myös tietämättömyytensä mastojen toisiinsa osumisen estämisestä, puupää :D :D
Oikeassa olet, kun puhutaan kesäkuukausista!
Tuohon lä'ssytykseen auttaa taas ja aina paremmin purjehtiva vene.
Palasit turvalliselle mukavuusalueellesi.
"Jos tulet Ahvenanmeren yli Maarianhaminaan, menetkö sinä aina itäsatamaan?"
Tietysti aina suojaisempaan satamaan. Itäsatamasta lapsetkin pitävät enemmän.
"Jos olet tulossa Itämeren yli, purjehditko itse suoraan Hiittisiin (mistä menet sisään saaristoon, jos saavut yöllä?)"
Käytän Utön tai Kökarin väylää avomeritaipaleisiin, molempien lähellä on suojaisia satamia useita.
" Olen ollut Visbyn satamassa lounaismyrskyssä, jossa useita veneitä rikkoutui. "
Kesällä myrskyt ovat harvinaisia itämerellä.
"Pointtini oli se, että veneiden keikkumiseen satamissa pitää varautua."
Ei pidä, jos valitsee suojaisan sataman. Typerää on yöpyä keikkuvassa veneessä.
Kun 10.000 mailia lokissa, fiksumpia juttuja!