Hei. Olen 26-vuotias miespuolinen opiskelija. Käytän alkoholia hyvin runsaasti viikonloppuisin, viikolla en juuri yhtään. Olen lievästi menettänyt mielenkiinnon siviilielämään. Mikään muu kuin alkoholi ei juuri jaksa innostaa, mikään muu ei kruunaa viikonloppua niinkuin alkoholi.Sosiaaliset tilanteetkin rakentuvat aina alkoholin käytön ympärille. Olen kokeillut lenkkeilyä, muttei sekään tunnu auttavan. Naisrintamallakin on ollut hyvin pitkään hiljaista, sekin kieltämättä ottaa päähän hyvin paljon. Yritän kovasti tehdä kaikkeni tämän asian eteen, mutta se tuntuu vaikealta mitä enemmän vanhemmaksi tulee..
Mikä neuvoksi?
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Baareista ja yökerhoista saa kyllä naisseuraa. Sinne vain. Yökerhoissa yhdistyvät viina, naiset, tanssi ja pelaaminen.
Mikäs sen hienompaa?
Neuvomme lisäämään alkoholinkäyttöä. Lievä alakuloisuutesi johtuu siitä, että juot suosituksia vähemmän. Sopiva määrä on 17 annosta alkoholia per päivä.
Olet vain juoppoidiootti
hei,
minua auttoi samankaltaisessa tilanteessa keskustelu terveysaseman päihdetyöntekijän kanssa.
Ainakin Helsingissä ajan sai nopeasti.
Kuka hullu menee arvauskeskukseen avautuu alkoholista? Sen jälkeen on papereissa merkintä juoppo ja koskaan ei enää saa kunnon hoitoo, aina vaan kysellään juomisesta.
Terveyskeskuksessa ei IKINÄ pidä mainita alkoholiongelmaa, ei ikinä.
Typerintä, mitä voi tehdä, on mennä terkkariin viina-asioissa.
Yksityiselle, tai sitten A-klinikalle. Jälkimmäinen toki uhteiskunan ylläpitämä, mutta sieltä ei tieto liiku terkkarin kukkahattutädeille-
PAITSI. Ansa, mitä ne aina käyttää, tarvitaan usein laboritariokokeita. JA aina ne suosittelee menemistä terkkariin kokeisiin. Typerin ansa, mihin moni kävelee. Kas, koppuiän alkkiksen tai narkkiksen leima papereissa, kun oikein labrakokeissakin joutunut terveyskeskuksessa käymään narkkaamisensa takia. SIIS ANSA.
Että A-klinikalla voi käydä, siellä kaiketi paras hoito, mitä rahallakaan saa suomessa. Mutta se on ansoitettu paikka. Yksityisiin harvemmalla varaa, niistä suurin osa löylykauhakerhon itämiä, tai sitten muuten uskoinnollisia. Että A-klinikalle, ja varoen ansaa. IKINÄ ei saa terkkarisa mainita mitään päihteistä, siis korkeintaan, että lasi viintä viikonopuisin illallisella ja saunassa ykköskaljaa.
Itselläni on käynyt niin että masennusta aiheuttaneet asiat ovat tulleet käsiteltäviksi, kun viinan juonti ensin loppui. Aikansa se on kuitenkin ottanut. Masennus on hellittänyt sitä mukaa, kun itsetuntemus on kasvanut. Poisoppimista sellaisista tiedostamattomista ajatusketjuista.
Mulla masennus, ahdistuneisuus ja posttraumaattinen stressireaktio (sekä lukuisat muut ongelmat) johtivat lopulta alkoholismiin.
Mitään apua ei löytynyt, jatkuvat painajaiset, pakko-oireet ja ahdistus piinasivat niin valveilla kuin nukkuessakin. Elämässä ei ollut mitään mieltä. Alko toi hetkellistä helpotusta noihin oireisiin, sen avulla pystyin rentoutumaan, unohtamaan kamalat asiat, sain rohkeutta ja itsevarmuutta ja sain untakin helposti.
Myöhemmin tuli tietysti alkoholismin aiheuttamat lukuisat haitat, mutta ei ollut enää mahdollista lopettaa. Nyt lääkäri ehdottanut mulle antabuskuuria, mutten tiedä uskallanko sellaiselle ryhtyä. Se merkitsisi nimittäin sitä, että kaikki ne ahdistavat ajatukset, pakko-oireet, tuska ja järjetön epätoivo sata muuta epämiellyttävää tunnetta puskevat taas päälle. Silloin ei ole mitään keinoa paeta tai rauhoittua, paitsi itsemurha.
Olen itseasiassa melko varma, että alkoholin takia oon hengissä. Monesti on ollut sellainen tunne, etten jaksa elää, tuska on kasvanut sietämättömäksi. Silloin otettu ryyppy on rauhoittanut mielen ja niin absurdia kuin se onkin - tuonut edes pientä uskoa parempaan... Eli tavallaan haluan lopettaa juomisen, koska siitä on selvää haittaa, mutta en tiedä mitä muuta tekisin sitten, helpottaakseni sitä tuskaa.
Ps. Ns. apua on haettu ja oon ollut psyk.hoidon piirissä vuosia, jo ennen kuin edes aloin juomaan. En kokenut yhtään mitään hyötyä siitä, että kävin valittamassa paskaa elämääni ja jauhamassa asioista psykologeille / hoitajille / terapeuteille. Joitain se ehkä auttaa, mutta mua ei auttanut vaikka kuinka puhuin asiat ääneen. Eivätkä auttaneet mielialalääkkeet tai osastokaan... aika umpikujassa tässä ollaan..
Neuvon lopettamaan juomisen. Ainakin muutamaksi kuukaudeksi jonka jälkeen ehkä voi kokeilla kohtuukäyttöä. Harvoin se kuitenkaan onnistuu vaan paluu entisiin juomatapoihin tapahtuu nopeasti.
Itselläni oli just samaa ja myöhemmin vielä rankat ahdistukset ja pelkotilat päälle. Voin ihan varmasti luvata ettei se "siviilielämä" siitä muutu kuin huonommaksi ja huonommaksi jos alkoholilla läträämistä jatkat. Onhan se kova paikka luopua kaikista niistä mahtavista nousuhumalan tunteista, mutta ajan kanssa koko asia katoaa mielestä eikä sitä enää kaipaa. Kun alkoholi ei enää ole sekoittamassa aivokemioita, niin normielämä tuntuu taas hyvältä. Joskus ihan oikeasti ihmettelin ihmisiä jotka olivat selvinpäin iloisia, positiivisia ja reippaita. En edes muistanut että elämä voi olla ihan mukavaa ilman viinaakin.