Oli kirkas talviaamu. Olin entisen luokkani kanssa laskettelemassa eräässä mäessä ja tiesin olleeni siellä ennenkin. En vain saanut päähäni milloin.
Paras ystäväni lähti laskemaan alas mäkeä joka yllättäen muuttui peilikirkkaaksi jääksi. Silloin muistin paikan todellisen luonteen: Mäki loppui rotkoon.
Yritin huutaa mutta en saanut ääntä kuuluviin koska tiesin että en voinut enää auttaa ystävääni. Saatoin vain katsoa avuttomana kun hän liukui reunan yli. Kuin hidastetusti. Aloin itkeä, mutta vasta sitten huomasin että luokkatoverini olivat lähteneet seuraamaan häntä.
Nyt huusin kovaa, yritin saada heidät pysähtymään ja onnistuinkin joidenkin kohdalla. Silti liian monta suistui kuolemaansa.
Olin järkyttynyt kun heräsin ja kylmä hiki oli kastellut lakanani. Katselin ympärilleni ymmälläni ja sitten sänkyni alkoi liukua hiljalleen mäkeä alas. Huusin kauhuissani kun vauhti kiihtyi ja jyrkänteen reuna läheni...
Paras ystäväni lähti laskemaan alas mäkeä joka yllättäen muuttui peilikirkkaaksi jääksi. Silloin muistin paikan todellisen luonteen: Mäki loppui rotkoon.
Yritin huutaa mutta en saanut ääntä kuuluviin koska tiesin että en voinut enää auttaa ystävääni. Saatoin vain katsoa avuttomana kun hän liukui reunan yli. Kuin hidastetusti. Aloin itkeä, mutta vasta sitten huomasin että luokkatoverini olivat lähteneet seuraamaan häntä.
Nyt huusin kovaa, yritin saada heidät pysähtymään ja onnistuinkin joidenkin kohdalla. Silti liian monta suistui kuolemaansa.
Olin järkyttynyt kun heräsin ja kylmä hiki oli kastellut lakanani. Katselin ympärilleni ymmälläni ja sitten sänkyni alkoi liukua hiljalleen mäkeä alas. Huusin kauhuissani kun vauhti kiihtyi ja jyrkänteen reuna läheni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
reuna läheni lähenemistään. Riuhtaisin vapisevin käsin peiton yltäni, ja nousin istumaan. Yritin hypätä sängystä maahan, ja onnistuinkin siinä. Kuitenkin, sänky jatkoi matkaansa alas rotkoa päin, ja tönäisi mukanaan kaikki muutkin alas. Huusin huutamistani, mutta en saanut minkäänlaista ääntä ulos. Tiesin että oli jo myöhäistä yrittääkkään pelastaa muita. Niinpä vain istuin kylmässä jäämäessä ja itkin. Kyyneleeni olivat suolaisia ja lämpimiä. Ne tosin jäätyivät nopeasti kylmässä tuulessa. Hautasin pääni käsiini ja purin huultani. En huomannut purreeni sitä niin että veri valui. Veri norui alas käsiäni pitkin ja tahrasi vaatteeni, mutta en välittänyt. En voinut, en kertakaikkiaan voinut välittää. Oli ollut minun syyni, että kaikki olivat kuolleet. Päässäni humisi, ja sitten näin välähdyksen, siten en mitään....
Avasin varovaisesti silmäni, ja näin olevani jälleen samassa mäessä. Kaverini hyppäsi taas kelkkansa kyytiin ja otti vauhtia....
Jyrkänteen reuna läheni lähenemistään. Yhtäkkiä vierelle tuli Matti Nykäsen taivasminä. Hän huusi olemaan rauhallinen ja kun aloit pudota, Nykänen tarttui sängynreunaan ja hänellä oli selässä reppu. Masa-hiiri kiskaisi narusta ja aukesi iso laskuvarjo.
Leijailitte tyynesti alas ja Nykänen sanoi, että vankilassa on vielä hänen väärä minänsä mutta tulee päivä, jolloin tapahtuu hänelle ihmeitä. Jeesuksen nimeen.
Heräsit painajaisesta.
TC