En itse oikein ymmärrä, miten tähän on tultu.
Miten ikäväsi on syntynyt? Äkkiä vai pikkuhiljaa?
miksijamiten
33413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Se on ollut jo kauan. Ja kyllä sitä kaipaa ihmistä joka on tehnyt sellaisen vaikutuksen jota ei ole koskaan kokenut. Toisinaan toivon etten olisi koskaan tutustunut..ei tätä kestä...
Hoksasin, että Se on sitten siinä! Pikkuhiljaa kesästä alkaen.
Mulla se syntyi tulisena ihastumisena tai romantoidusti rakkautta ensisilmäyksellä joten periaatteessa ikävästä ei ole sinänsä kyse kun toista ei tunne, eli sinänsä väärä palsta tämä aj aikaakin on jo ensikohtaamisesta, oliko 2009/2010 vaihteessa. Nykyään se varmaan on että ikävöi sitten jotain mitä ei kait ole eikä tule. Kuhan toisinaan raapustelen. Hänelle ja ihan muuten vaan.
Tietty kalvaa kaikki mikä jäi epäselväksi, nekin joskus selviää jos hänestä johtuu.
Mun ikäväni meni onneksi ohi, vaikka se meinasi taas toviksi päästäkin valloilleen.
Mutta alkujaan se syntyi pikkuhiljaa, enkä edes ikävöinyt pitkiin aikoihin ihastuttuani. Ajattelin häntä kyllä paljon, mietin mitä hänelle mahtaa kuulua ja millaista olisi oppia tuntemaan hänet paremmin. Jossain vaiheessa aloin odottaa näkemisiä ja ikävöidäkin, mutta se oli sellaista "iloista", positiivista ikävää. Jossain vaiheessa se vähitellen muuttui kuitenkin raastavaksi kaipuuksi, joka ei tosiaankaan ollut enää yhtään kivaa...
Aikamoinen prosessi tämä on ollut, mutta nyt olen onneksi taas ikävöimättömässä tilassa.
Jos se ikävä tuosta vielä taas leimahtaa, niin m raastvius vaan kasvaa. Rakkautta se alkaa olla ja sen sammuttamiseen tarvitaan konkreettisia lopputuloksia, jotta jossittelun voi päättää.
Toivon, ettei enää leimahda, siis ikävä.
Ei se ala olla rakkautta, vaan se on... on ollut jo aika pitkään.
Minä olen tuntenut Elinan vasta tämän vuoden alusta lukien. Ei kuitenkaan varmaan koskaan tule sen enempää. Minä kyllä haluaisin, mutta sellaiselle kuningattarelle on ottajia jonoksi asti ja ottaa siitä sitten kenet haluaa.
niin onkin! ;)
Mitä niin onkin? Kerro nyt jotain? Minulla on sähköpostiosoitekin [email protected]
Olet niin höppänä! ;D
Aha! Olenko vanha höppänä, vai muuten vain höppänä?:-))
Jos -71=vanha höppänä, liian vanha! Ainakin sun jutut täällä on höppäniä, hullun hyvällä tavalla! :))
Onpa ikävää!:-(
Miksi ikävää?
No Se on ikävää, että olen vanha. Mitä, jos Elina hylkää minut vain sen takia?,,,
Elina voi haluta nuoremman miehen kuin -71.
Sanasi ovat kuin suolaa haavoihin oi "..." ! Tulitko ajatelleeksi, että erittäin ikävää minua kohtaan?
Olen vain rehellinen, turha elää harhoissa!
Niinpä olet. Ei sitä silti voi varmuudella tietää. Ihan kuitenkin normaali juttu se minun mielestäni on. Ei 15 vuotta mikään mahdoton ikäero ole paitsi, jos se on toisinpäin.
Noh, elä harhoissasi!
/- 5v
Se on vain sinun mielipide!:-)
neidin olin jo tiennyt varmaan puoltoista vuotta, en sen koommin ollut asiaa ajatellut.
Jossain vaiheessa toisiamme sitten aloimme katseillamme hakemaan ja yhtäkkiä huomasinkin että sunnaton kaipuu valtasi sielun jo alta aikayksikön, hakeuduin aina useammin lähelle ja nälkä vaan kasvoi kasvamistaan.
Valitettavasti osoittautui että oli ruvennut seurusteleen juuri puolisen vuotta ennenkuin tunteeni tajusin.
miten sen ei pitänyt mennä.
https://www.youtube.com/watch?v=gTbr77atD3M
Mitäpä sitä on tänne vuodattamaan!
Pikkuhiljaa ja kuitenkin yllätti. En edes aivan ymmärrä miten tässä näin on käynyt. Onneksi tilanne on hieman tasoittunut. On tässä ollut niin monenmoista tuntemusta.
Pitäis kysyä hänen äiteelt tuliko äkkiä vai hitaasti ;)
Pikkuhiljaa. Kuulin tuttuni kautta, että hän oli minusta kiinnostunut. Sitten näin hänet ohimennen monen vuoden jälkeen ja oma kiinnostukseni heräsi. Toivon näkeväni hänet yhteisessä juhlassa.
Mä vaan mietiskelin omia juttujani ja yhtäkkiä hän oli siinä. Kuvaannollisesti joku pamautti paistinpannulla päähän. Ohuelti ikävöin, paksulti riemuloin.
pikkuhiljaa syntynyt kun sitä ei ole juuri huomannut.
Se oli jo minussa, kun synnyin. Kaipaus, vietti hänenlaistaan ihmistä kohtaan. Olen kulkenut ja elänyt, kokenutkin. Mutta häneen tutustuessani tunsin, tässä hän on. Ja mitä enemmän häntä kuuntelin, sitä suuremmaksi varmuus hänestä kasvoi. Minusta tuntuu oikeasti, että koko ikäni olen kaivannut häntä.
Juuri näin. En kirjoita samoja lauseita uudelleen. Ikävöin.
Naiselta >Miehelle
Oi että! Noin juuri. Eräs mies on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen alusta lähtien. Vuosia... Mutta en ole aiemmin asiaa ajatellutkaan ennen kuin menneenä kesänä kaikki aukesi, voi sanoa, että hokkuspokkus.