Olen tehnyt jonkin aikaa meditointiharjoituksia erään kirjan mukaan. Kirja on aloittelijoille ja siinä aloitetaaan aloittelijoille helpommista harjoituksista. Toistaiseksi on vaan koko ajan tuntunut, että harjoitukset ovat enemmän mielen suggerointiharjoituksia tai transsiharjoituksia. Niinkuin koko meditaatio olisi vain oman itsen suggerointia valaistuneesta tilasta. Mikä ei kai sinällään ole paha asia. En vaan oikein enää tiedä mikä on kehittyneempi meditaation muoto. VAi onko sitä? Mitä oikeastaa tarkoittaa valaistuminen. Onko sillä jotain tekemistä muunneltujen tietoisuuden tasojen kanssa?
valaistumisen suggerointi
kyselijä
141135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meditaation tarkoitus on oppia käyttämään huomiota.
Sitten, riittävästi harjoiteltuasi, suuntaamalla uutuuttaan uhkuvan huomiosi ulos homeisesta mielestäsi, saatat löytää kokonaan uudenlaisen todellisuuden ympäriltäsi. Sitä kutsutaan valaistumiseksi, koska näet itsesi ja sinua ympäröivät asiat uudessa, entistä kirkkaammassa valossa.
Kerropa tarkemmin, mikä kirja on kyseessä ja kuka/mikä taho on kirjoittanut. Meditaatiokirjoja ja harjoituksia on hyvin erilaisia.
Kirjassa on Sri Chinmoyn opetuksia. Taisin sen jo aiemminkin mainita täällä. Luinkin sitä nyt lisää aimo annoksen ja pätkän pidemmältä ja siellä mainittiinkin jo sielu ym. uusia asioita. Olen edennyt tarkoituksella hitaasti, ehkä liiankin hitaasti, kun alkoi turhauttaa. Nyt tuntuu jo paremmalta.
Oma kokemukseni on, että helposti yrittää liikaa mietiskellessä. Kun alkaa tuntua siltä, niin täytyy "peruuttaa" - eli löytää yksinkertaisuus. Mietiskelyn täytyy olla yksinkertaista, sillä se on sinun oma sisin minäsi. Sinun täytyy välillä peruuttaa kohti omaa minääsi. Tiedän, että sanoihin eksyy, kun kyseessä on yksinkertainen asia. Silti tässä lyhyesti oma kokemukseni.
Tuo liikaa yrittäminen alkoikin jo rassata. Kirjassa myös mainitaan yksinkertaisuus ja sillä suggeroidaan ihan ensimmäiseksi. Sitäkin voi siis yrittää liikaa. Olen kai liian tunnollinen.
Minulle on eräs TM-opettaja sanonut, että liikaa yrittäminen on AINOA ongelma mietiskelyssä. Minusta tuntuu, että asia on juuri niin.
Meditaatiosta ja valaistumisesta on eri näkemyksiä. Tällainenkin.
Kuinka monta harjoitusta ja jälleensyntymää täytyy vielä käydä läpi ennenkuin päämäärä alkaa häämöttää? Valaistumiseen ei ole tietä koska se on jo läsnä. Ääretöntä ei äärellinen minä voi millään harjoituksella kutsua luokseen, koska ääretön on jo läsnä. Mitä enemmän pyrimme johonkin henkiseen muutokseen, sitä vahvemmin olemme takertuneet itseen eli siihen, jonka tulee muuttua. Olemme joutuneet oman mielemme ovelaan ansaan.
”Millään sellaisella, mikä ihmissuvun historiassa kulloinkin on ajateltu ja keksitty ohjeeksi, esitetty valmistautumiseksi, harjoittamiseksi, meditaatioiksi, ei ole mitään tekemistä kohtaamisen alkuperäisen yksinkertaisen tosiasian kanssa.” (Martin Buber).
K: Kuinka voin saavuttaa valaistuksen?
Ramana Maharshi : Sitä ei voida saavuttaa koska se on jo saavutettu. Tarpeellista on vain vapautua ajatuksesta, että ei ole sitä saavuttanut.
Valaistumisen kokemuksen voi tulkita myös raadollisesti: kyseessä on tietty mystinen tajunnan tila, joka rakenteeltaan on kaikille ihmisille samantapainen. Kts. esim. väitöstyö ”Pyhän Teresan hurmio”.
Kokemus riippuu aivojen rakenteesta ja aivotoiminnan funktioista. Siihen liittyy ääretön autuuden tunne, kokemus kaikkeudesta ja oman itsen häviämisestä tai siitä, ettei ole eroa minkään välillä (”minkään” kun tilassa ei ole käsitteitä). Tilassa ei ole erottelua, kokijaa tai kokemusta eikä käsitteitä. Kokemukseen liittyy tunne kaiken ymmärtämisestä, mitään ongelmaa tai ratkottavaa ei ole. Tilaa ei oikeastaan voi kuvata. Tietyllä tavalla vahvistin tilttaa – neurologisessa mielessä.
Riippuen kokijan kokemuskertymästä ja viitetaustasta hän tulkitsee kokemuksen. Kristitty kokee jumalan läsnäolon, buddhalainen ei koska buddhalaisuuteen ei kuulu jumalaa.
Jokainen kokemus, varsinkin voimakas mystinen kokemus, muuttaa kokijaa. Mikään ei ole enää sama kuin ennen.
"kyseessä on tietty mystinen tajunnan tila, joka rakenteeltaan on kaikille ihmisille samantapainen"
Onko tämä kaikille edes saavutettavissa (tässä elämässä)? Jos ei, miten se silloin voi olla (tämän)elämän tarkoitus?
Martin Buberin lausunnosta saa kuvan, että tätä ei voi kukaan toiselle opettaa, mistä taas tuntuu olevan kovasti poikkeavia mielipiteitä. Guruthan elättävät tällä itseään.
Osittasia tajunnan tilan laajenimisiahan on myös, eikö?
Nyt loppuu aika tältä erää.
Mystinen tajunta, mystinen tajunnan tila
Eräiden lähteiden mukaan tila voi ilmentyä spontaanisti, sen voi myös aiheuttaa esim. sokeritasapainon häiriöt, eräät ohimolohkoepilepsian kohtausten muodot,lääkkeet tai huumeet, väsymys ja unen puute, pitkäaikainen meditaatio.
Googlaa "mystinen tajunta", linkkejä löytyy.
Erityisesti on eräs tutkimus buddhalaisen meditaation ja mystisen tajunnan suhteesta.
En mitenkään ota kantaa buddhalaiseen näkemykseen valaistumisesta enkä väitä edellä kuvatun koskevan sitä -siinähän kosketeltiin mystistä tajuntaa. En voi sanoa valaistumisesta mitään.
Mystistä tajuntaa on tutkittu, en ole nähnyt yhtään (neurologista tai neurofilosofista) tutkimusta valaistumisesta, nirvanasta, satorista.
Gurut elävät opettamisella (opettaakseen) niinkuin sanot. Mielestäni guru on jossain määrin verrattavissa terapeuttiin, molempien tavoite on saada "potilas" muuttamaan tapaansa kokea maailma. Terapeutti, vastuullinen ainakin, tarkkaan seuraa että hän ei ujuta omia näkemyksiään vaan auttaa potilasta tyrkyttämättä, ilman painostusta, tekemättä hänestä seuraajaansa vaikka potilas ei näytä tietävän omasta hyvästään mitään.
Mielestäni oppilas-guru tilanteessa oppilas on kohonneen suggestioalttiuden tilassa ja tilanne on jossain mielessä verrattavissa hypnoositerapiaan,
kts.
http://www.hypnologia.com/fin/hypno/2002/ms.html
Kysyt elämän tarkoitusta: en minä tiedä. Kuuluisa zen'läinen häränpaimennussarja päättyy ilmeiseen lopulliseen tilaan, joka ei kaipaa enää mitään:
"Hänen olkikattoisen majansa portti on suljettu ja viisaimmatkaan eivät tunne häntä. Väläystäkään hänen sisäisestä elämästään ei nähdä, sillä hän kulkee omaa tietään seuraamatta muinaisten pyhien jalanjälkiä. Kantaen kurpitsapulloa hän menee markkinoille, nojaten sauvaan hän palaa kotiin. Hänet löydetään viinijuoppojen ja teurastajien seurasta, ja he kaikki muuttuvat Buddhiksi.
Paljain rinnoin ja paljain jaloin hän saapuu markkinapaikalle;
mudan ja tuhkan tahrimana, miten leveästi hän hymyileekään!
Ei tarvita jumalien ihmeitä tekevää voimaa,
Sillä hän koskettaa, ja katso! kuolleet puut ovat täydessä kukassa. "
Pekka Sävyn suomennos häränpaimennussarjasta, löytyy mm.
http://www.netlife.fi/users/msiivola/krit/itselleen_naurava_uskonto.html
Älä hämmenny.
Elämällä itsessään ei ole lopullista tarkoitusta - sellainen on mielen itsensä luoma, illuusio.
Valaistumisen hetkellä halu haeskella mitä tahansa lopullista tarkoitusta lakkaa; ei ole kuluvaa hetkeä enempää, kenelläkään.
Olla läsnä, välttää taitamattomia tekoja, tehdä taitavia - spontaanisti. Tämä voisi olla tarkoitus, hetken sisältö.
Elämän tarkoitushakuinen kehitys menee päin
mäntyä,kädellisen on itse osallistuttava omaan kehitykseensä.Kehitytkö rasituksesta(meditaatio) vai rasitutko kehityksestä?(luuserit, kärryltä pudonneet)
Meditaatio voi olla hyvällä tavalla aivopesua ja suggestiota;)
Dualismi, pinttyneet ajatukset ja tunteet ovat niin tiukassa että keinot niiden poistamiseen voivat vaikuttaa hassuilta, jos ei ymmärrä perusajatusta harjoituksen takana. Joissakin "koulukunnissa" käytetään samaistumisen metodia. Sehän on eräänlaista suggestiota. Esim. Samaistutaan mielen valaistuneeseen potentiaaliin ja vähitellen oma mieli muuntuu ja puhdistuu. Kun käyttäydyt kuten buddha, sinusta tulee buddha.
"Kehittyneempi maditaatio" riippuu omasta mielestäsi. Helppo ja vaikea ovat suhteellisia...
Mutta ei missään tapauksessa kannata aloittaa vaikeimmista meditaatioista koska silloin luja perusta voi jäädä hataraksi ja voi "tipahtaa korkealta".
Kehittynein muoto on se mikä sinulle sopii, se on eri eri ihmisillä. Kun kirjoissa puhutaan parhaasta tai kehittyneimmästä medittatiosta se on paras kirjan kirjoittajalle ja ihmisille jotka voivat käyttää sitä. Voi olla "kehittyneitä" meditaatioita mutta ne eivät "aukene" koska niissä ei ole välineitä joita voisi käyttää.
Kannattaa varmaan lukea meditaatiotekstiä ilman meditointia ja pyrkiä ymmärtämään sen keinot ja tavoitteet. Kirjan kirjoittajasta ja meditaatio tekniikasta jota kirja opettaa kannattaa ottaa myös selkoa jotta näkisi laajemmin.
Kirjoista voi meditoida mutta hyödyllisintä olisi käydä meditaatio ryhmässä. Meditaatio ryhmän jäseniltä voi kysyä neuvoja ja selvennystä. Ryhmän toiminnasta voi myös nähdä miten meditaatio toimii.
Valaistuminen, huh.. öö.. Se ei ole muunneltuja tietoisuuden tasoja vaan Tietoisuus. Avaruus,ilo ja ei-dualismi.
Aluksi sanoisin, että mitä tahansa buddhalaisuuden oppia opiskelee, lähtökohtana on pidettävä mielessä se, että kyse on ikuisesti jatkuvasta henkisestä kasvusta, mielen jalostamisesta vaihe vaiheelta, ikäänkuin kiipeäisimme tikapuita pitkin yhä korkeammalle. Aina uuden askeleen otettuamme meille avautuu aivan uudet näkymät. Saavutamme näin korkeampia tietoisuuden tasoja askel askeleelta. Toki varoituksen sanana, että joskus askel voi pettää, ja teemmekin takapakkia, josta ei kuitenkaan koskaan saa lannistua, vaan ottaa opiksi, ja yrittää yhä uudestaan.
>> En vaan oikein enää tiedä mikä on kehittyneempi meditaation muoto. VAi onko sitä?
Tämän tyyppisen kysymyksen eteen joudumme aina aika ajoin. Olemme kuin pimeässä tunnelissa, jossa emme näe mitään eteemme, ja joudumme arvaamaan mihin suuntaan meidän pitäisi edetä johtolankanamme vain sisäinen äänemme tai kaukaa heijastuva valo. Aina kun on kyse kehityksen suunnasta, pitäisi meidän opiskella ja itsetutkiskella lisää, jotta osaisimme edetä oikeaan suuntaan.
Hyvä mietiskelyn (=meditaatio) muoto päivittäiseen mietiskelyyn on ns. itsetutkiskeleva mietiskely, jossa poistamme mielestämme negatiiviset ajatuksemme. Näitä negatiivisia ajatuksia voisi kuvata mielen ympärille kerääntyneinä tummina pilvinä, jotka estävät auringon valon pääsyn läpi, estäen meitä näkemästä ja ajattelemasta asioista niiden oikeassa oikeassa merkityksessä. Kun itsetutkiskelulla saamme korjattua ajatuksemme, tunnemme olomme mm. kevyemmäksi ja rauhallisemmaksi.
Eräs mietiskelyn muoto on ns. visualisointi, jossa mielemme kohdistetaan johonkin kohteeseen. Jos puhutaan kehittyneimmästä mietiskelyn muodosta, pitäisi puhua myös mietiskelyn päämäärästä. Hyvin edistyksellinen mietiskelyn muoto on jo buddhalaisuuden alkuajoista lähtien harjoitettu täysikuu-mietiskely, jossa me voimme tuntea olevamme kuin auringon valoa täydellisesti heijasta täysikuu. Mietiskelyssä voimme ymmärtää todellisen olemuksemme henkisinä olentoina. Tähän kuuluu vapauden tunne, jossa fyysisen ruumiin rajoitukset häviävät mielestämme, eli mielemme ja ajatuksemme voivat täysin rentoutua. Ajatuksemme ei kuitenkaan lakkaa, ja mieleemme voi piirtyä esim. kuva Buddha:sta, eli jostakin todellisesta olemuksestamme esim. buddha-luonnostamme.
>> Mitä oikeastaa tarkoittaa valaistuminen.
Parhaiten valaistumista minusta voi kuvata juuri vaiheilla tai tasoilla, joita pitkin meidän pitää edetä ja kulkea päättäväisesti. Yksi valaistumisen vaihe voisi olla se, että ymmärrämme sen, että elämässä ei ole kyse yksin siitä, mitä näemme fyysisin silmin, vaan mitä me näemme elämästä hengellisen silmin. Ts. materialistisen elämänkäsityksen muunttaminen hengelliseksi elämänkäsitykseksi.
>>Onko sillä jotain tekemistä muunneltujen tietoisuuden tasojen kanssa?
Ehkä edelliset vastaukset jo selvensivät myös tätä kysymystä.
T: Jakob
Jossain eräs "opettaja" sanoi, se kuka tahtoo itsensä huijatuksi , löytää itselleen huijarin.
:)
Ja se joka tahtoo itsensä huijattavan oikein taitavasti löytää taitavan huijarin...
Kyse pohjimmiltaan on löytää vilpitön ja asioihin puuttumaton näkökulma...
Hämmästellään ja ihmetellään... voihan se olla niinkin...
Hyvä "itseensä" tutustumisen metodi on yksinkertainen...
Kysynpä itseltäsi ...
Mitä tämä on?
Mitä tämä on?
Mitä tämä on?
Ja kun olemme molemmat hiljaa, hyvin hyvin hiljaa... niin alkaa