Mä olen 16 ja raskaana! Mä en haluais tappaa mun lasta abortilla, mutta mun poikaystävä haluais tappaa meidän lapsen koska sanoo ettei ala hoitamaan ja maksamaan lapselle... Poikaystäväni on jo täysi ikäinen (20vuotta)... Olen käynyt psygologilla siitä asti kun sain titää lapsesta.. Enkä tiedä miten mä kerron asiasta mun vanhemmille meillä ei koskaan ole ollut kovin avoin suhde! Haluaiasin tietää toisten äitien mielipiteitä raskaudestani ja vähän kokeneimmilta äideltä miten voisin kertoa asiasta mun vanhemmille!!! kertokaapa mielipiteitä...
teini äidiksi tulossa...
cristabel
192307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet oikeassa, kun et halua tappaa lastasi. Abortti on murha! Monesti yleinen ajatus nuoresta äidistä on, että voi ressukkaa, kun on noin nuorena saanut "vahingon". Minä olen sitä mieltä, että hienoa, kun kantaa vastuun teoistaan jo noin nuorena!
Niitä nuoriahan ei voida parjata, jotka tekevät kaikessa hiljaisuudessa karmean päätöksen, abortoivat oman lapsensa. He varmasti kärsivät ratkaisustaan loppuikänsä, tai ainakin viimeistään ikuisuudessa.
Elämäsi suunta on kääntynyt raskaaksi tullessasi suuntaan, jota et luultavasti olisi tahtonut vielä. Mutta ei kannata muuttaa suuntaa vieläkin huonompaan suuntaan.
Voimia sinulle, lapset ovat elämän rikkaus!
Mulla ei ole lapsia, mutta olen pari kertaa pelännyt olevani raskaana. Olen silloin ajatellut abortin tekoa. En voisi itse kantaa sitä jotakin "syyllisyyttä" lapsen abortoimisesta. Mutta on elämäntilanteita, jotka sitä vaativat.
Suosittelisin huolehtimaan omasta mielenterveydestä. Jos abortti tuntuu väärältä, niin sitä ei kannata tehdä, sillä silloin kärsii siitä lopun elämän. Eli mieti, mitä tulet tuntemaan, missäkin tilanteessa tai vaihtoehdossa.
Yhden tuttavani vahnemmat olivat luvanneet kääntää hänelle selkänsä, jos hän laittaisi tyttöystävänsä raskaaksi ja vanhempi veli vannoi erikseen kuristavansa pikkuveljen, jos tämä hankkisi lapsen ennen häntä. Kun vastoin toiveita, raskaus toteutui, kaikki nielivät sanansa ja hyväksyivät asian.
Silti ymmärrän, jos välit vanhempien kanssa eivät ole avoimet, eivätkä varsinkaan toverilliset. niin voi syntyä helposti epäsopua.
En voi kuin toivottaa vahvuutta! Sinä selviät, niin tai näin.
Onkohan teillä ihan kypsä suhde? Voi melkein arvata mitä jätkäsi sinusta hakee... Seksiä, seksiä ja vain seksiä. Eikä sitten haluu mitään sitä enempää, joten???
Siinä sen taas näkee, että suurin osa (huom! EI KAIKKI) miehistä jotka seurustelee nuoren alaikäisen kanssa eivät halua nuoren likkansa kanssa mitään vakavampaa...
Vanhemmille kertomiseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska jokainen tilannehan riippuu täysin sekä vanhempien yleisistä asenteista, että myös heidän suhteestaan lapsen isään, sekä nuoresta itsestään, sitten kaikkien ns. arvomaailmasta.
Kaikki voi olla tosi vaikeaa jos vanhemmat ovat vanhanaikaisia. Hyväksyvätkö vanhemmat kuitenkin suhteesi ja poikaystäväsi?
Pelkästään jätkäsi takia älä tee aborttia (jos et itse siis halua)!
Se ei sua kuitenkaan ikuisesti haluu pitää omanaan, kerran on tuollainen asenne. Katuisit sitten vain. Mutta yksin on tosi rankkaa kasvattaa lasta, varsinkaan jos edes vanhemmat ei ole tukena.
edesvastuutonta touhua! missä oli taas ehkäisy?
olen itse huolehtinut ehkäisystä 5 vuotta!lapsi tulee kun on tullakseen, olen siihen valmis henkisesti ja iältäni ja tiedän että minulle on vieressä ihminen joka tietää sitten vastuunsa!!!
Mä olen kokenut melkeimpä saman, miesystävä yli 20 itse 16 ja raskaana. islloinen miesystäväni yritti pakottaa minut aborttiin vain, koska oli hakenut minusta vain seksiä ja mukavaa piristystä tyttöystävän rinnalle... Elämä muuttui helvetiksi sen jälkeen kun Jukka (keksitty nimi) sanoi ettei aio ottaa mitään vastuuta tai myöntää itseään isäksi jos en tee abottia. jukka aloitti ensin uhkailulla haukkui minut huoraksi ym.. lopulta Jukka hakkasi minut.. Vanhemmat olivat ensin vastaan suhdettani mutta kun kerroin raskaudesta ne hyväksyivät lapsen... Nyt olen 9 vuotiaan lapsen todella onnellinen äiti ja olisin varmaan katunut lopun ikääni jos olisin tehnyt abortin.. Jukka makselee elatusapua yhä pienen oikeudenkäynnin jälkeen... Voimia sinulle Cristabel...
hei!
itse olen 22-v ja juuri odotan ensimmäistäni, mutta kun olin 15, kävi minulle samalla tavalla. olin silloin (jo) seurustellut hieman toista vuotta saman miehen kanssa. ja vahinko kävi.. oli siinä pienen tytön pää pahasti pyörällä kun mietti mitä pitäisi tehdä. päädyttiin kuitenkin yhdessä siihen lopputulokseen, että meillä on elämää vielä niin kauan edessä, että sitä ehtii kyllä myöhemminkin. hän ei painostanut minua millään tavalla, mutta itse ymmärsin että olin lapsi vielä itsekin.
abortti on aina ollut hieman kaksipiippuinen juttu, joka kuohuttaa tunteita. OMASTA mielestäni se on kuitenkin sallittua. joskus elämäntilanne on sellainen että lapsi ei vain yksinkertaisesti sovi siihen. mutta onhan se niinkin, että jos ei ole henkisesti valmis äidiksi, täytyy muistaa että ehkäisykään ei aina ole 100%:sta. silloinhan sitä täytyisi sitten pidättäytyä kokonaan jos on moraalisesti aborttia vastaan ja pelkää raskaaksi tulemista.
itselläni oli jonkun aikaa abortin jälkeen kieltämättä sekava olo, ja vasta myöhemmin iski lievä masennus. onneksi oli kuitenkin ihmisiä lähellä jotka tukivat ja ymmärsivät. nyt myöhemmin olen päässyt todella hyvin ylitse asiasta, eikä se enää "kummittele". eli ei se välttämättä ole asia joka sinua vaivaisi lopun ikää jos päädytkin siihen vaihtoehtoon että tekisit abortin. se on täysin sinusta itsestä kiinni. on tietysti hienoa jos päätät pitää lapsen, mutta sinun on ehdottomasti muistettava ja mietittävä mitä kaikkea se sinulta vaatii. sitä on ehkä hieman vaikea edes vielä tajuta tuossa iässä (yleensä), mutta uskon myös että päättäessäsi pitää lapsen, saat kaiken tuen myös vanhemmiltasi, ehkä tosin pienoisen järkytyksen jälkeen. kyllä hekin asiaan tottuvat.
yksi asia joka usein unohdetaan tällaisia päätöksiä tehdessä, on lapsen tulevaisuus. jos suhteenne "kaatuu" sen myötä että pidät lapsen, sehän tarkoittaa myös sitä, että lapsi kyselee ja ihmettelee koko ikänsä kuka hänen oikea isänsä on, ja asia varmasti aiheuttaa myös mielipahaakin.
oma, oikea isäni lähti kun olin 3-vuotias. mutta sain ihanan isähahmon tilalle. hänestä tuli minulle todella läheinen. joten ei "isättömyys" välttämättä tarkoita sitä, etteikö miehen malleja ja läheisiä ihmisiä löytyisi ympäriltä muutenkin. mutta oma isä on aina oma isä, siitä ei pääse mihinkään.
yritä jaksaa muistaa myös se, että KAIKKI asiat joudut tästä eteenpäin tekemään lapsen edun mukaisesti, siis mikäli päätät pitää sen. pystyt varmasti opiskella jos saat kotoasi apua, mutta mikään ei ole parempaa aikaa tutustua lapseesi kuin se aika, kun hän on aivan pieni vielä. silloin hän tarvitsee sinua kaikkein eniten, jotta teidän välillenne muodostuisi paras mahdollinen side. tärkeintä mitä sinun on nyt mietittävä, on se, pystytkö antamaan lapsellesi aikaa ja huomiota, pystytkö hoitamaan häntä, pystytkö olemaan hänelle täysipäiväinen äiti ja ottamaan sen valtavan vastuun hänestä. se vastuu ei häviä HETKEKSIKÄÄN. vain ja ainoastaan sinä olet sen jälkeen vastuussa siitä pienestä lapsesta, vaikka apua saisitkin ympäriltäsi.
muista myös se, että mitä tahansa päätätkin, on se varmasti juuri sinulle se oikea vaihtoehto. älä tee päätöstä muiden mielipiteiden perusteella. tottakai niitäkin kannattaa kuunnella, mutta älä anna kenenkään painostaa sinua. teet siten, kun sinusta oikealta tuntuu.
Onnea ja jaksamista elämääsi!
Jos tuntuu että ei ole valmis vielä äidiksi tai ei pysty itse huolehtimaan lapsesta on abortin lisäksi vaihtoehtona antaa vauva adoptoitavaksi. Jos itse olisin siinä tilanteessa päätyisin todennäköisesti adoptointiin ennemmin kuin aborttiin, koska silloin en pitäisi itseäni murhaajana.
Terve! Muista että ei se sun poikaystävän päätös ole synnytätkö lapsesi vai et. Jos olet mielestäsi TÄYSIN valmis hoitamaan lastasi niin sinuna en kuuntelisi ketään muuta kuin omaa sydäntäni. Itsestäni olisi tullut äiti 15vuotiaana mutta raskaus meni kesken... tsemppiä mitä nyt ikinä päätätkin
voiko vielä olla noin vastuuttomia äijiä olemassa!!! itse olen sitä mieltä että jos/kun harrastaa seksiä, on myös otettava vastuu siitä. Vastuu voi olla joskus aika isokin, jos käy vahinko niinkuin teillä on käynyt. Sulla on terveitä ajatuksia kun haluát kuulla muiden mielipiteitä ja pohdit asiaa. Se jätkä sais kyllä mennä johonkin kasvatuslaitokseen. Monet miehet on just tommosia, että ei etes halua aatella mitä ovat tekemässä(kun ovat heti valmiit abortoimaan), vaan sysäävät asian kokonaan pois tietoisuudesta, ettei vaan ala omatunto kolkuttelemaan. Semmosten pitäs kasvaa nelikymppisiksi ennenkö alkavat aikuisten touhuja harrastamaan. Saattaa ehkä kuulostaa suoralta puheelta, mutta ei voi mitään, että kiehuu päässä!
Oon siis sitä mieltä, että pidä ehdottomasti se lapsi ja tee parhaasi omalta osaltasi. kyllä vanhempasi sen ajan kanssa oppivat hyväksymään. Sen sun jätkän pitäisi todella miehistyä ja kantaa myös oma vastuusi siitä, minkä on saanut aikaan...huolimattomilla touhuillaan. Jos ei muuta mieltään, heitä tunkiolle koko ukko!!
Sulle voimia ja tsemppiä! kyllä se vielä iloksi muuttuu!!!
Hei "cristabel"!
Minulla oli vähän aikaa sitten saman kaltainen tilanne..joten voin varmaan kertoa sinulle pari "hyvää" vinkkiä..=)
Ensinnäkin, meidän ero taitaa olla se, että mä en asu enää kotona ja olen kohta täyttämässä 19..mutta näistä huolimatta oli vaikea kertoa äiti-kulalle..
Itse tein "lasellisesti" ja lähetin mutsille viestin kännykällä..todella lapsellista, mutta koska mutsini on aina ollu hieman väkivaltanen ja siksi en uskaltanu kertoa kasvotusten. Sitten viestin saatua mutsi huus mulle puhelimessa aikansa ja nytte en ole ollut siihen yhteydessä, koska se haluaa mun tekevän abortin.
Mutta tsemppiä sulle vaan kertomisen kanssa!!! kaikki kyl menee hyvin, loppujen lopuks. näin uskon. Kerroin mutsille tänään ja siksi ehkä on vielä niin arka paikka sille..
Voi kisu, miten sydäntäni särkee moiset vanhemmat!
Sinun ei pidä syyttää itseäsi yhtään siitä, että lähetit tekstiviestin. Kun vanhemmat ei ole lasten mittaisia, niin ei lasten tarvitse olla vanhempien mittaisia!
Hyvää jatkoa sulle.
kiitos! toi helpotti vähän huonoa omaa tuntoa!
itse olen 17 ja myös raskaana. minulla on maailman ihanin mies (25v) joka myös haluaa tämän lapsen. menimme juuri kihloihin kun saimme tietää raskaudestani.
äiti ja isä suhtautuu asiaan hyvin ja on tukenani,
mutta meillä on ollut oikeastaan aina hirveän avoin suhde.
oikein paljon onnea sinulle. toivottavasti kaikki menee hyvin.
Minä tein abortin 16-vuotiaana, koska tulin raskaaksi ja mieheni mielestä oli liian aikaista. Olen katunut sitä siitä lähtien ja uskonpa, että miehenikin, olemme nimittäin vieläkin yhdessä ja viides lapsi on tulossa. Nythän on näin, että poikaystäväsi on itse valitettavasti mukisematta tehnyt sinut raskaaksi, joten hän ei voi mitään. Vain sinä itse päätät mitä elimistölläsi teet. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä vaikka pidät vauvan, sillä tässä tapauksessa pidän miehen mokana tätä, koska hän on vanhempi. Hän joutuu maksamaan elatusapua, vaikka kuinka väittäisi vastaan, joten älä siitäkään huolehdi. Oppiipahan ensi kerralla miettimään tarkemmin ehkäisyä. Kyllä sinä selviät! Lapset ovat ihania ja minä ainakin jaksan tehdä niitä vaikka kymmenen. Pääasia, että luotat itseesi! TSEMPPIÄ!
no joo.eli sain tossa pari päivää sitten tietää että oon raskaana,olihan se aluks aikamoinen järkytys..rupesin vaan miettimään sellasta,että jos mun äiti "lupaa olla huoltajana" mun lapselle niin kauan että olen täys ikäinen,niin eikös se ole mahdollista??koska ite haluun vastuun kantaa teoistani ja abortti on OMASTA mielestä murha..poikaystävä,joka on jo kyllä 19,haluaa lapsen,mutta jännittää vain että kun olen vielä alle 16,niin mitä siitä voi hänelle seurata??omat vanhemmat ei mitään ilmotusta tee,mutta eiväthän ulkopuolisetkaan voi?ja jos joku sotku tulee,niin kai muakin kuullaan siinä asiassa?kiitos vastauksista jo etukäteen.
sain lapseni 16 v,poika on nyt 1v...mutta siinä oli sellanen juttu,että poikaystäväni halusi myös pitää sen ja muutimme yhteen...minulla ei ollut vaikeuksia kertoa vanhemmilleni...sinun tapauksessasi suosittelen aborttia,koska et uskalla kertoa vanhemmillesi ja et jaksa hoitaa sitä yksin,kun poikaystäväsi kerran ei halua auttaa...on kyllä vastuutonta 20 vuotiaalta,mutta jotkut on lapsia 40 vuotiaiksi...älä pliis riko välejäsi vanhempiisi pitämällä lapsi...ymmärrän jollet halua tappaa sitä,enhän minäkään halunnut,mutta mieti tulevaisuuttasi...vauva on todella raskas yksin ja 16 vuotiaana,se on raskas vanhempanakin ja yhdessä miehen kanssa,niin mietippä yksin ja 16 vuotiaana...ei hyvä!
kerro rohkeesti itse oon nyt 15 ja odotan lasta ja aion pitää sen.Vanhemmat oli ainakin mulla aluksi vihasii mutta nyt saan tosi paljon tukea heiltä=)
Minä olin kanssa 16 kun tulin raskaaksi.poika syntyi kun olin vielä 16. Kerroin äidilleni asiasta,hän ei tykännyt asiasta ollenkaan.kun raskaus alkoi näkyä hän oli jo täysillä mukana.nyt poika on hänelle kuin oma lapsi. Hyvin meillä on ainakin mennyt.Isä on mukana kuvioissa,asutaan yhdessä. En päivääkään ole katunut. Jos olet valmis vanhemmaksi (vaikka sitten ilman isää) Kannattaa pitää lapsi.Tee niinkuin itse haluat.Ei poikaystävän tarvitse maksaa mitään jollei hän tunnusta isyyttään.Yksinhuoltajana oleminen on kyllä rankkaa.. Ainakin kun on nuori. Ei kannata tehdä mitään hetken mielijohteesta. Itse tein abortin ennen omaa lastani hetken mielijohteesta ja kadun sitä.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
T: Äiti 18v ja poika 1,5v
ja vielä..en tarkoittanut tuolla "Ei poikaystävän tarvitse maksaa mitään jollei hän tunnusta isyyttään." että kannattaisi päästää mies pälkähästä.jos meinaat pitää lapsen niin kannattaa ilmanmuuta laittaa mies maksamaan elatusmaksuja.