Pieni muotoinen tarina siitä miten kaikki ei ole meidän käsissämme. Töissä ollessani tapaa ihmsiä ja eräänä päivänä näin tytön.. vaikea selittää mutta sen kun näin niin se oli niin kuin "PAM" jotenkin kiinnitin katsetta häneen enemmän kuin kenenkään muuhun. näin päivittäin tätä tyttöä aina jonkun verran ja puhuin hänen kanssaan koska tämä oli hänen työpaikka. aikaa kului kuukausia ja aina hymyilin yhtä lempeästi ja moikkasin häntä. eräänä päivänä kävin taas hänen työpaikalla ja taas hymyilimme ja jotenki keksittiin jotain puhuttavaa niinkuin aina, hänestä oli tullut jo "tuttu". yksi ilta tekstiviesti tulee puhelimeeni että hän on ihastunut minuun, no mikä ihana juttu! kohta paljastuu että asia ei ole niin yksinkertainen. noh asia kumminkin menee siihen suuntaan että "esteitä" ei ole ja hän kertoo kuinka ihastunu hän on ja minä joka menetin sydämeni totaalisesti jo kuukausia sitten olin aivan onnen kiemuroissa. ei ehditty puhua mistään pintaa syvemmästä asiasta kunnes hän lopetti viestien lähettelyn, ja minä jäin ajattelemaan häntä. ajattelen häntä vielä tänäkin päivänä en saa häntä millään mielestäni. otin yhteyttä häneen muutaman kerran mutta vastausta ei vain tule. mikä kipeintä se jätti mulle kysymysmerkin, ison sellasen. ja miks kaikki ei ole meidän käsissämme..no olin kuvitellut että näin vakaa ja tasapainoinen ihminen ei noin silmitömästi ihastu keneenkään tai menetä sydäntä ja menetin sydämeni, menetin paljon muuta ja lisäksi ajattelen vain häntä, muistelen miltä hän näytti ja toivon että hän ottaisi yhteyttä.
tätä tunnetta ei ole ikinä ennen ollut..kysymys kuulukin, unohtaako tällästä ikinä, jos on näin vahvasti ihastunut?
-onneton-
tätä tunnetta ei ole ikinä ennen ollut..kysymys kuulukin, unohtaako tällästä ikinä, jos on näin vahvasti ihastunut?
-onneton-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toi sun tarinnas kuullosti tosi tutulta!Mä tapasin yhden ihanan pojan,kun olin töissä!!Mut mä onnistuin jotenkin vaan pilaamaan kaiken,kai olin hieman yli innokas tai jotain!!Tavattiin vapaa ajalla muutamia kertoja,mutta sit sain tietää hieman taustoja siitä pojasta!!Kyllä sä yli pääset,pitää olla vaan kärsivälllinen!!!Jokaisesta jutusta opppii jotain uutta,ehkäpä sen mieli voi vielä muuttuä...ei pidä ikinä sanoo EI KOSKAAN ENÄÄ!!!!;)
Nii...mun mielestäni tollasta ei pysty koskaan unohtamaan, mutta sen yli kyllä voi päästä, jos todella yrittää.
Uskon että sydämmeesi hän tallentuu ihanana muistona ja ajatuksena, jota pystyt jälkeenpäin ajatella lämmöllä...
Mutta se tietysti riippuu, haluatko sinä edes päästä tästä yli, vai elää vielä toivon varassa???
Noin, suurinpiirtein mullekin kävin ja samaa mietiskelen minäkin. Joskus sattuu enenmmän ja joskus vähemmän, mutta ehkä sitä unohtaa jossain vaiheessa :)
mä toivon vaan koko ajan että se ottas yhteyttä, oon monesti "päättänyt" että unohdan sen mutta eipä sitä voi unohtaa. uskon että kukaan ei voi unohtaa toista noin vaan, varsinkin kun olen kertonut mitä tunnen. tää koko juttu hätkähdytti aika kovasti,koska hoksasin että ei sille voi mitään jos näin käy..pelottavaa.
Muistot ei oo aina ihan hyvästä...mutta kannattaa aina yrittää!!!!Yritä,kysy voi olla et asiat ei ole niin kuin sä luulet!!!
toivon että asiat ei olisi niin kuin luulen, ehkä mä joku päivä kehtaan vielä lähettää hänelle viestin.
juu, muistot on hyvästä mutta ei ne helppoja ole.
Selvää...asioista äläkä vaan luule...ja lähetä ihmeessä viestiä...minäkin odotan viestiä yhdeltä ...jolle olen illan heikkona hetkenä,,uskaltautunut viestiä kirjoittamaan..hyvä kyllä toisaaltaan..mutta olisi kiva tietysti saada jo selvää että onko mitään vastapalloo...
en oikeen enää kehtais laittaa viestiä, sen jälkeen kun hän ei vastannutkaan viestiin niin olen laittanut jo 3viestiä ja ei vastausta, en uskalla laittaa mitään jotta hän ei kuvittele että olisin joku "ahdistelia" koska sellanen en ole tod. normaali kiltti poika joka on vaa nii mahdottomasti ihastunut.
kokeile onneas,mistä tiedät ettei se ole vaihtanu puh. nukeroo!!!Voi olla et se ajattelee aivan jotain muuta mitä sä kuvittelet!!!Mullakin on omat haaveet ja odotan soittoa,mut sitä ei vaan kuulu!!!Yritä vaan,voit vaik yllättyy....;)