2002 keväällä alkoi ja loppusyksystä loppui kiinnijäämisen tuskaan. Avioliitot säilyivät mutta jokin jäi. Viha-rakkaus-suhde, en tiedä vihatako vai rakastaan, tuskin kumpaakaan. Suurta ihastumista ja jotain kertakaikkisen omituista tunnetta jota ei voi sanoin kuvailla. Toisaalta aitoa ja oikeaa, toisaalta niin mahdotonta ja elämänsekoittavaa. Luojan kiitos pääsen näiltä nurkilta pois jotta en enää näe häntä. Poissa silmistä, poissa sydämestä. Niinhän se menee, eikö?
Toivotan sulle hyvää elämää perheesi kanssa, JD :)
Toivotan sulle hyvää elämää perheesi kanssa, JD :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei onnistu ainakaan mulla; vaikka hän on kaukana, hän on silti sydämessäni, vaikka mihinkään emme ole päätyneetkään..en tiedä,loppuuko tää tunne koskaan - se on ja pysyy - niin kauan kuin elän..