Day 4

Istun sohvalla. Kuulokkeet korvilla, kuuntelen meidän biisejä. Tekisi mieli soittaa sulle, nähdä sut. Päästä vain seuraasi. Salaa odotan, että soittaisit. Yritän salata sen itseltäni, uskotella päässäni muuta. Jos soitat pystynkö olemaan vielä vahva. Jotenkin epäilen itseäni. Oothan tähänkin mennessä aina saanut sydämeni sulatettua uudelleen. Hiukan pelottaakin. En voi palata, en halua enää kitua. Pakko päästä irti susta.
En kuitenkaan enää tiedä haluanko sittenkään. Teinkö väärän päätöksen. Jaksaisinko kuitenkin odottaa, kestää... Tunteeni ja ajatukseni, tahtoni.. Kaikki yhtä sekasortoa.

"Iltapäivä hämärtää
katseessasi nälkää nään
kenen harteet kaiken kestää?
En osaa lähtee, enkä oikein jäädäkään"

Niin se on. En kai osaa lähtee enkä oikein jäädäkään. Tämä on yhtä kamppailua itseni kanssa. Neljä päivää sitten tahtoni, ajatukseni.. Ne olivat paljon selkeämmät. Nyt en enää tiedä. Käykö vielä niin, että sorrun?

"I waited for you 100 years long in the black-and-white streets
You came over, whistling

Dazzled by the night's mortal lights
Kicking the cans on the ground, as lost as a ship
If I lost my mind, I loved you and even worse
You came over, whistling

Dazzled by the night's mortal lights
Will you love life at last, or just watch it pass by?
There's almost nothing left of our nights of smoking
But your ashes in the morning"
095
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


fearingtomorrow kirjoitti:

Istun sohvalla. Kuulokkeet korvilla, kuuntelen meidän biisejä. Tekisi mieli soittaa sulle, nähdä sut. Päästä vain seuraasi. Salaa odotan, että soittaisit. Yritän salata sen itseltäni, uskotella päässäni muuta. Jos soitat pystynkö olemaan vielä vahva. Jotenkin epäilen itseäni. Oothan tähänkin mennessä aina saanut sydämeni sulatettua uudelleen. Hiukan pelottaakin. En voi palata, en halua enää kitua. Pakko päästä irti susta.
En kuitenkaan enää tiedä haluanko sittenkään. Teinkö väärän päätöksen. Jaksaisinko kuitenkin odottaa, kestää... Tunteeni ja ajatukseni, tahtoni.. Kaikki yhtä sekasortoa.

"Iltapäivä hämärtää
katseessasi nälkää nään
kenen harteet kaiken kestää?
En osaa lähtee, enkä oikein jäädäkään"

Niin se on. En kai osaa lähtee enkä oikein jäädäkään. Tämä on yhtä kamppailua itseni kanssa. Neljä päivää sitten tahtoni, ajatukseni.. Ne olivat paljon selkeämmät. Nyt en enää tiedä. Käykö vielä niin, että sorrun?

"I waited for you 100 years long in the black-and-white streets
You came over, whistling

Dazzled by the night's mortal lights
Kicking the cans on the ground, as lost as a ship
If I lost my mind, I loved you and even worse
You came over, whistling

Dazzled by the night's mortal lights
Will you love life at last, or just watch it pass by?
There's almost nothing left of our nights of smoking
But your ashes in the morning"

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu