Eli siis, monilla foorumeilla olen huomannut puhuttavan masennuksesta itsestään, mutta ei ole silmiin vielä sattunut minua kiinnostavaa asiaa:
Tyttöystäväni on siis kärsinyt masennuksesta jo jonkin aikaa sitten, mutta ainakin periaatteessa "parantunut" ja ollut hyvällä mallillakin jo hyvän aikaa (kuukausia ellei vuodenkin). Mutta nyt hän arvelee masennuksen mahdollisesti palautuvan ainakin jossakin määrin.
Eli siis mitä läheiset ihmiset (tässä tapauksessa minä poikaystävänä) pystyn auttamaan häntä vai pystynkö mitenkään?
Tyttöystäväni on siis kärsinyt masennuksesta jo jonkin aikaa sitten, mutta ainakin periaatteessa "parantunut" ja ollut hyvällä mallillakin jo hyvän aikaa (kuukausia ellei vuodenkin). Mutta nyt hän arvelee masennuksen mahdollisesti palautuvan ainakin jossakin määrin.
Eli siis mitä läheiset ihmiset (tässä tapauksessa minä poikaystävänä) pystyn auttamaan häntä vai pystynkö mitenkään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä on sama juttu, eli minä sairastan keskivaikeaa masennusta ja välillä on parempiakin kausia. Tuntuu taas että oltais menossa alas ja lujaa, poikaystäväni ei tiedä mitä tehdä. Mun mielestä se että sä osoitat tyttöystävällesi välittäväs siitä, niin sekin on jo paljon. Tosin toisen sellainen "liika" auttamisen halu alkaa ainakin itsellä ärsyttämään. Masentunuthan tarvitsee ammattiauttajaa eikä pelkkää puolison tukea.
Voimia sinulle!
Vaikeahan se on auttaa, jos ei itse edes oikein ymmärrä mistä sairaudessa on kyse. Eikä voikkaan ymmärtää, ellei ole itse käynyt sitä helvettiä läpi minkä masennus tuo tullessaan. Oma poikaystäväni kerran sanoi, että "masennus on jokin muotijuttu nykyään". Se sattui ja vitutti, vaikka tiedän, että hänen on vaikea ymmärtää mistä asiassa on kyse. Itse olen käynyt aikaisemmin vakavan masennuksen läpi, lääkehoito siihen kuitenkin lopulta auttoi. Aina saa olla kuitenkin pieni pelko perseessä uusiiko masennus ja onko edessä taas sama helvetti. Toivottavasti ei, sillä en tiedä kestänkö sitä. Yhtään liioittelematta. Ehkä tyttöystäväsi myös pelkää joutuvansa samaan suohon uudestaan.
Hankala neuvoa, mutta älä ainakaan vähättele ongelmaa, vaan yritä olla tukena vaikka tuntuisi ettei mikään tehoa.
Olen itse lievästi masentunut ja minua on auttanut mm.
Kehuminen oikeista asioista, esim. ulkonäöstä( ei siinä tapauksessa, jos oikeasti en näytä hyvältä)
Huomioiminen, esim. mies tuo kaupasta jotain, mistä yleensä pidän
Normaali suhtautuminen, ei saa sääliä tai ymmärtää liikaa, mutta vaikka ei ymmärtäisi toista voi silti hyväksyä ja antaa luvan sairastaa.
Tavallisista asioista puhuminen.
Usein tarvitsen jonkun, joka vie lähes väkisin ulos kävelemään, lenkin jälkeen olo on parempi, mutta en saa oma-aloitteisesti lähdettyä.
Huumori, joka ei väheksy sairautta, mutta auttaa kestämään sitä.
Tässä sellaisia neuvoja, jotka ovat minua auttaneet.