ex-vaimon elatusvelvollisuus

Kyllä periaatteessa olen samaa mieltä KKO:n kanssa tästä asiasta sinänsä mutta yksi KKO:n perustelu mielestäni mättää. Tuntuu nimittäin että KKO:lla ei ole oikeaa kuvaa nykyajan työmarkkinoista kun se väittää että 16 vuoden poissaolo ja 49 vuoden ikä ei kohtuuttomasti vaikeuta työnsaantia (kun se kuitenkin myöntää että vaimon kotiinjääminen mm. lapsen sairauden takia oli aivan perusteltua) varsinkin kun koulutustaso vastaannee nykyistä tradenomia jota työmarkkinoilla on jo nyt liikaa (muistaakseni tradenomiliiton tutkimus) siten että yhä suurempi joukko vastavalmistuneitakaan ei saa alaansa vastaavaa työtä. Sensijaan osituksessa ja perintönä saadun omaisuuden huomioonottaminen samoin kuin miehen taloudellisen tilanteen tarkastelu (hovioikeus) ovat mielestäni perusteluina ihan relevantteja.

Tätäkin asiaa pohtiessa kannattaa nimittäin huomata että kyseessä oli nimenomaan vaimon elatusapu, hänhän sai jo lapista elatusapua joitten suuruutta ei kumpikaan kiistänyt ja joiden määrän pitäisi riittää lasten elatukseen.

Yleisesti tämä päätös kertoo sen että elatuksen pääsääntö eli että eron jälkeen kumpikin elättää itsensä on todella vahva ja että vaimo on oikeutettu elatusapuun vain todella räikeissä tapauksissa. (mies todella rikas jolla on varaa maksaa ja että ilman elatusapua vaimon elintaso todella romahtaa)

Korkein oikeushan päätöksessään hylkäsi kokonaisuudessaan vaimon oikeuden saada elatusapua avioeron voimaan tulon jälkeiseltä ajalta (7.12.2001). Päätöksessä mies joutui siis maksamaan elatusapua VAIMOLLEEN harkinta-ajan aikana.

Päätös on linjassa aikaisempien päätösten kanssa, mutta omasta mielestäni entisen vaimon olisi tullut saada myös avioeron jälkeiseltä ajalta elatusapua muutaman vuoden ajan, koska 16 vuoden poissaolo työelämästä 49 v henkilölle ei anna juuri mahdollisuutta löytää työtä.