Tämän palstan räkäpäiset lällärikakarat sun muut eivät edes tiedä saatikka muista, millaista Suomen Yleisradion tarjoama palvelu oli vielä pitkälle 1960-luvulla.
Periaatteessa oli vain yksi suomalainen kanava, joka oli Lahden pitkäaaltoasema (ULA-lähetykset joskus 50-luvun puolenvälin jälkeen) ja sen piti kattaa koko maan kuuntelutarve. Tarjonta oli 50-luvulla kaksikielistä. Ylen pääkuuluttaja kreivi Carl-Erik Creutz kuulutti seuraavan musiikkikappaleen tiedot ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Sen jälkeen kesti 5 - 15 sekuntia ennenkuin alkoi kuulua rahinaa ja joku musiikkiesitys alkoi soimaan rahinan jälkeen. Väliaikapimputuksia aina runsaasti. Ei puhettakaan mistään nykyajan jatkuvasta streamista, jota oli kuitenkin jo sen aikaisissa VOA:n lähetyksissä. C.-E.C:n juonnoissa ei ollut koskaan yhtään ylimääräistä sanaa saatikka vitsiä. Hän luki vakavalla ja asiallisella äänellä ainoastaan levyn kannessa olevat tiedot säveltäjistä, sovittajista ja sanoittajista. Kappaleen esittänyttä orkesteria johti tavallisesti joko George de Godzinsky tai Nils-Eric Fougstedt. Ulkomaista musiikkitarjontaa oli harvemmin.
Joskus tiistai-iltaisin saattoi olla musiikkia rytmimusiikin ystäville. Sitä ohjelmaa tarjottiinkin ruhtinaalliset 15 minuuttia yleensä klo 17-17.15. Musa oli yleensä jotain pianojazzia, koska sitä pidettiin tarpeeksi korkeatasoisena kansalle tarjottavaksi.
Kaikkina muina aikoina soiteltiin vakavaa konserttimusiikkia ja sinfonioita maamiehen tietolaarin lisäksi. Uutisia tuli parikolme kertaa vuorokaudessa STT:ltä. Lähetysaika yleensä loppui jo klo 22 jälkeen yöksi.
Vasta 60-luvun alussa alkoi jonkinlainen sävelradio soimaan, mutta siitäkin on hirvittävän pitkä hyppäys tämän päivän hömppään, mitä tulee useilta eri kanavilta ihan liiankin kanssa.
Telkkarista ei vielä ollut tietoakaan.
Joten eipä ihme, että Suomessa alkoi tulla ulkomaisten radioasemien kuuntelijoita ja dx-metsästäjiä paljon ja nimenomaan tuon köyhän kotimaisen musiikkitarjonnan vuoksi.
Koko se suuri ja mahtava kaarti suomalaisia vanhan polven amatöörejä lienee alkanut ja saanut kipinänsä nimenomaan huonon kotimaisen radioviihteen takia silloin aikoinaan 50-60 lukujen ajoilta.
Jos muisteloissani on virheitä, niin korjatkoon se joka tietää paremmin. Pääasiat ovat oikein ja paljon olisi vielä tuohon lisättävääkin, mutta jatkakoon joku toinen.
Periaatteessa oli vain yksi suomalainen kanava, joka oli Lahden pitkäaaltoasema (ULA-lähetykset joskus 50-luvun puolenvälin jälkeen) ja sen piti kattaa koko maan kuuntelutarve. Tarjonta oli 50-luvulla kaksikielistä. Ylen pääkuuluttaja kreivi Carl-Erik Creutz kuulutti seuraavan musiikkikappaleen tiedot ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Sen jälkeen kesti 5 - 15 sekuntia ennenkuin alkoi kuulua rahinaa ja joku musiikkiesitys alkoi soimaan rahinan jälkeen. Väliaikapimputuksia aina runsaasti. Ei puhettakaan mistään nykyajan jatkuvasta streamista, jota oli kuitenkin jo sen aikaisissa VOA:n lähetyksissä. C.-E.C:n juonnoissa ei ollut koskaan yhtään ylimääräistä sanaa saatikka vitsiä. Hän luki vakavalla ja asiallisella äänellä ainoastaan levyn kannessa olevat tiedot säveltäjistä, sovittajista ja sanoittajista. Kappaleen esittänyttä orkesteria johti tavallisesti joko George de Godzinsky tai Nils-Eric Fougstedt. Ulkomaista musiikkitarjontaa oli harvemmin.
Joskus tiistai-iltaisin saattoi olla musiikkia rytmimusiikin ystäville. Sitä ohjelmaa tarjottiinkin ruhtinaalliset 15 minuuttia yleensä klo 17-17.15. Musa oli yleensä jotain pianojazzia, koska sitä pidettiin tarpeeksi korkeatasoisena kansalle tarjottavaksi.
Kaikkina muina aikoina soiteltiin vakavaa konserttimusiikkia ja sinfonioita maamiehen tietolaarin lisäksi. Uutisia tuli parikolme kertaa vuorokaudessa STT:ltä. Lähetysaika yleensä loppui jo klo 22 jälkeen yöksi.
Vasta 60-luvun alussa alkoi jonkinlainen sävelradio soimaan, mutta siitäkin on hirvittävän pitkä hyppäys tämän päivän hömppään, mitä tulee useilta eri kanavilta ihan liiankin kanssa.
Telkkarista ei vielä ollut tietoakaan.
Joten eipä ihme, että Suomessa alkoi tulla ulkomaisten radioasemien kuuntelijoita ja dx-metsästäjiä paljon ja nimenomaan tuon köyhän kotimaisen musiikkitarjonnan vuoksi.
Koko se suuri ja mahtava kaarti suomalaisia vanhan polven amatöörejä lienee alkanut ja saanut kipinänsä nimenomaan huonon kotimaisen radioviihteen takia silloin aikoinaan 50-60 lukujen ajoilta.
Jos muisteloissani on virheitä, niin korjatkoon se joka tietää paremmin. Pääasiat ovat oikein ja paljon olisi vielä tuohon lisättävääkin, mutta jatkakoon joku toinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.