Olen yrittänyt kaksi kertaa lopettaa vähitellen ja melko lyhyessä ajassa Risperidonin. Mutta liian nopea vieroittautuminen johti vieroituspsykoosiin ja kahteen sairaalareissuun. Kantapään kautta ja laajaa tutkimustyötä tehtyäni olen viimeinkin oppinut,miten Risperidonista vieroittaudutaan pitkän käytön jälkeen. Käyttö ei olisi venynyt moniksi vuosiksi ja turhiin sairaalareissuihin,jos lääkärit olisivat ohjanneet,miten Risperidon lopetetaan turvallisesti. Muuta keinoa ei ollut,kuin yrittää lopettaa itse. Nyt olen tehnyt vieroitusta tarkan suunnitelman ja hitaan ja pitkän kaavan mukaan,ja se näyttää toimivan. Vielä on matkaa lopulliseen irtipääsyyn,mutta uskon,että tällä kertaa se onnistuu. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti.
Risperidonin vähentämisestä
Vieroittautuja
5102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva kuulla. Näissä asioissa vanha, tylsä, kliseinen sanonta "hiljaa hyvä tulee" on tärkeä sisäistää. Neuroleptien vieroituksesta on ihmisillä SSRI:täkin vähemmän tietoa, joten oman päättelynkyvyn, tiedonhaun ja järjen käyttö on ratkaisevaa.
Sanon tähän vielä,että ei tämä helppoa ole, vaikka tietääkin,miten vieroittautuminen suunnilleen täytyy tehdä. Ihmettelen vaan,että kuinka moni on tahtomattaan neuroleptikoukussa,eikä pääse irti,vaikka kuinka yrittää. Ja lisäksi ehkä vielä sairaalakierteessä vieroitusyritysten takia. Sairaalassa ja avohoidossa ne yritykset sitten tulkitaan sairauden paluuksi virheellisesti,ja lisätään vaan entisestään neuroleptiannoksen kokoa,niin kuin minulle tehtiin.
Sanon vielä tässä senkin,että yksi lääkäri kysyi minulta,että miksi en halua syödä tätä neuroleptiä ihmetellen. Hän paljasti kysymyksellään,miten tietämätön hän on tämän ja varmaan muidenkin neuroleptien vaikutuksesta,ja miltä ne tuntuvat aivoissa ja koko elimistössä.
"Ihmettelen vaan,että kuinka moni on tahtomattaan neuroleptikoukussa,eikä pääse irti,vaikka kuinka yrittää. Ja lisäksi ehkä vielä sairaalakierteessä vieroitusyritysten takia."
Kymmenet tuhannet ja tuhannet ja tuhannet..... ihmiset ympäri maailmaa.
Mä oon juuri lopettamassa risperidonin syönnin ja myös cipralexin, totesin että en enää syö mitään hyödyttömiä lääkkeitä. Hyötyä niistä ei oo ikinä ollut ja oon kuitenkin syönyt lääkkeitä kymmenen vuotta, aloitin jo 13 vuotiaana vaikka ainoa parannuskeino mun olotilaani olisi ollut perhetilanteen muuttuminen ja keskustelu ammattilaisen kanssa. Mutta ei kun vaan heti lääkkeitä.. Söin risperidonia aikaisemmin 2mg annostuksella kunnes laskettiin ja oli 1mg. Puolitin sen joskus ehkä puolitoista kuukautta sitte ja nyt syön enää 0,25mg, en vaan tiedä koska sen uskaltaa kokonaan lopettaa kun pelkään noita vieroitusoireita. Oon tolla annostuksella syönyt nyt vasta kaksi viikkoa joten vielä en ainakaan uskalla kokonaan lopettaa. Cipralexia oon vähentänyt 20mg:stä 5mg:n. Ei kyllä vielä huomaa mitään eroa, ei oo sen kamalampi olo kuin aikaisemminkaan. Aloin joskus kuukausi sitten syömään möller tuplaa ja magnesiumia, seuraavaksi olisi tarkoitus vaihtaa tuo möller möllerin vahva omega-3:n ja osta kunnon d-vitamiinia. Enpä tiedä onko niistäkään hyötyä mutta eipä varmaan ainakaan haittaa, haluan kokeilla. Ei noista lääkkeistäkään oikeastaan muuta haittaa oo ollut mutta mun muisti on huonontunut ihan älyttömästi, joka päivä unohdan jotain pientä tai isompaakin ja se häiritsee. En aina muista syödäkään tai siivota. Kestää välillä ennen kuin muistan edes mikä päivä on tai millon kävin kaupassa. Tänään unohdin ottaneeni teetä kahvin sijaan yms. Ainoat mitä muistan aina on koiran ja kissan ruokkiminen, koiran ulkoilutus ja se että otan avaimen kun lähden kotoa. Kaikki muu saattaakin sitten välillä unohtua ja koko ajan stressaan sitä että mitä tällä kertaa oon unohtanut.. Mulla oli hyvä muisti vielä muutama vuosi sitten, ennen kuin aloin syömään risperidonia, hemmetin lääkärit. Mitään hyötyä siitä ei ollut eikä mitään syytä miksi sitä olisi pitänyt syödä, sen sijaan saan koko ajan miettiä tarkasti että muistan tehdä kaiken mitä pitää ja stressaan asiasta jatkuvasti. Joka kerta kun unohdan jotain niin stressaan enemmän ja mietin että mitä sitte kun oon vanha, jos elän niin pitkään. Mitä jos en sitte enää muistakaan mitään..