GTA IV vs. GTA V

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia."
En oikein osaa kommentoida tuohon mitään, kun en ole yhdestäkään moninpelistä koskaan maksanut senttiäkään (poissulkien pari arcade-tyyppistä tappelupeliä, joiden moninpeliä pelataan samalla sohvalla istuvien kesken), vaikka monta kuudenkymmenen euron peliostosta olenkin tehnyt.

"Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."
Minä pelaan pelejä ensisijaisesti tarinan vuoksi ja se on yksi syy miksen pidä multiplayeristä, koska niissä ei useimmiten ole tarinaa käytännössä ollenkaan tai se on vahvasti aliedustettuna. Sitäpaitsi useimmat näkemäni multiplayerit ovat käytännössä saman pelin tahkoamista loputtomalla loopilla ja mitä olen näitä seuraillut, niin kiinnostavimmillaankin tämän tyylinen peli ei ole koskaan pitänyt mielenkiintoani yllä pidempään kuin mikään läpi pelaamani tai katsomani yli kymmentuntinen tarinamoodi. Ainoa infiniteloop-peli, josta itse muistan oikeasti pitäneeni on Sims ja siinäkin asetin itse itse itselleni tavoitteita, joiden täytyttyä lopetin pelaamisen.
Mielestäni isoin jälleenpeluuarvo millään näkemälläni tai pelaamallani pelillä löytyy muuten Shadow of the Colossuksesta, jossa (pelin luonteen huomioiden) yllätyksettömästi ei ole moninpeliä lainkaan.
Pelaaminen on minulle aikalailla saman sarjan ajanvietettä, kuin kirjojen lukeminen, tai elokuvien ja TV-sarjojen katsominen. Jos kirja-/elokuva-/Tv-sarja jatkuu ja jatkuu loppumatta ikinä, sen seuraaminen alkaa pakostakin jossain vaiheessa tuntua puuduttavalta vaikka se olisi kuinka hyvä, ja kunnollisen kokonaiskuvan saaminen mistään kerronnallisesta kokonaisuudesta on mahdollista vasta sitten kun kyseinen kerronta päättyy. Sama pätee mielestäni videopeleihin.

I <3 SA kirjoitti:

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia."
En oikein osaa kommentoida tuohon mitään, kun en ole yhdestäkään moninpelistä koskaan maksanut senttiäkään (poissulkien pari arcade-tyyppistä tappelupeliä, joiden moninpeliä pelataan samalla sohvalla istuvien kesken), vaikka monta kuudenkymmenen euron peliostosta olenkin tehnyt.

"Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."
Minä pelaan pelejä ensisijaisesti tarinan vuoksi ja se on yksi syy miksen pidä multiplayeristä, koska niissä ei useimmiten ole tarinaa käytännössä ollenkaan tai se on vahvasti aliedustettuna. Sitäpaitsi useimmat näkemäni multiplayerit ovat käytännössä saman pelin tahkoamista loputtomalla loopilla ja mitä olen näitä seuraillut, niin kiinnostavimmillaankin tämän tyylinen peli ei ole koskaan pitänyt mielenkiintoani yllä pidempään kuin mikään läpi pelaamani tai katsomani yli kymmentuntinen tarinamoodi. Ainoa infiniteloop-peli, josta itse muistan oikeasti pitäneeni on Sims ja siinäkin asetin itse itse itselleni tavoitteita, joiden täytyttyä lopetin pelaamisen.
Mielestäni isoin jälleenpeluuarvo millään näkemälläni tai pelaamallani pelillä löytyy muuten Shadow of the Colossuksesta, jossa (pelin luonteen huomioiden) yllätyksettömästi ei ole moninpeliä lainkaan.
Pelaaminen on minulle aikalailla saman sarjan ajanvietettä, kuin kirjojen lukeminen, tai elokuvien ja TV-sarjojen katsominen. Jos kirja-/elokuva-/Tv-sarja jatkuu ja jatkuu loppumatta ikinä, sen seuraaminen alkaa pakostakin jossain vaiheessa tuntua puuduttavalta vaikka se olisi kuinka hyvä, ja kunnollisen kokonaiskuvan saaminen mistään kerronnallisesta kokonaisuudesta on mahdollista vasta sitten kun kyseinen kerronta päättyy. Sama pätee mielestäni videopeleihin.

Lue lisää

No toki jos tarina on vain ja ainoastaan se jonka takia pelaa, niin silloin tästä on aika paha väitellä...

I <3 SA kirjoitti:

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia."
En oikein osaa kommentoida tuohon mitään, kun en ole yhdestäkään moninpelistä koskaan maksanut senttiäkään (poissulkien pari arcade-tyyppistä tappelupeliä, joiden moninpeliä pelataan samalla sohvalla istuvien kesken), vaikka monta kuudenkymmenen euron peliostosta olenkin tehnyt.

"Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."
Minä pelaan pelejä ensisijaisesti tarinan vuoksi ja se on yksi syy miksen pidä multiplayeristä, koska niissä ei useimmiten ole tarinaa käytännössä ollenkaan tai se on vahvasti aliedustettuna. Sitäpaitsi useimmat näkemäni multiplayerit ovat käytännössä saman pelin tahkoamista loputtomalla loopilla ja mitä olen näitä seuraillut, niin kiinnostavimmillaankin tämän tyylinen peli ei ole koskaan pitänyt mielenkiintoani yllä pidempään kuin mikään läpi pelaamani tai katsomani yli kymmentuntinen tarinamoodi. Ainoa infiniteloop-peli, josta itse muistan oikeasti pitäneeni on Sims ja siinäkin asetin itse itse itselleni tavoitteita, joiden täytyttyä lopetin pelaamisen.
Mielestäni isoin jälleenpeluuarvo millään näkemälläni tai pelaamallani pelillä löytyy muuten Shadow of the Colossuksesta, jossa (pelin luonteen huomioiden) yllätyksettömästi ei ole moninpeliä lainkaan.
Pelaaminen on minulle aikalailla saman sarjan ajanvietettä, kuin kirjojen lukeminen, tai elokuvien ja TV-sarjojen katsominen. Jos kirja-/elokuva-/Tv-sarja jatkuu ja jatkuu loppumatta ikinä, sen seuraaminen alkaa pakostakin jossain vaiheessa tuntua puuduttavalta vaikka se olisi kuinka hyvä, ja kunnollisen kokonaiskuvan saaminen mistään kerronnallisesta kokonaisuudesta on mahdollista vasta sitten kun kyseinen kerronta päättyy. Sama pätee mielestäni videopeleihin.

Lue lisää

Mielestäni ei ole mitään järkeä arvostella peliä, jos ei ole edes moninpeliä kokeillut.

I <3 SA kirjoitti:

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia."
En oikein osaa kommentoida tuohon mitään, kun en ole yhdestäkään moninpelistä koskaan maksanut senttiäkään (poissulkien pari arcade-tyyppistä tappelupeliä, joiden moninpeliä pelataan samalla sohvalla istuvien kesken), vaikka monta kuudenkymmenen euron peliostosta olenkin tehnyt.

"Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."
Minä pelaan pelejä ensisijaisesti tarinan vuoksi ja se on yksi syy miksen pidä multiplayeristä, koska niissä ei useimmiten ole tarinaa käytännössä ollenkaan tai se on vahvasti aliedustettuna. Sitäpaitsi useimmat näkemäni multiplayerit ovat käytännössä saman pelin tahkoamista loputtomalla loopilla ja mitä olen näitä seuraillut, niin kiinnostavimmillaankin tämän tyylinen peli ei ole koskaan pitänyt mielenkiintoani yllä pidempään kuin mikään läpi pelaamani tai katsomani yli kymmentuntinen tarinamoodi. Ainoa infiniteloop-peli, josta itse muistan oikeasti pitäneeni on Sims ja siinäkin asetin itse itse itselleni tavoitteita, joiden täytyttyä lopetin pelaamisen.
Mielestäni isoin jälleenpeluuarvo millään näkemälläni tai pelaamallani pelillä löytyy muuten Shadow of the Colossuksesta, jossa (pelin luonteen huomioiden) yllätyksettömästi ei ole moninpeliä lainkaan.
Pelaaminen on minulle aikalailla saman sarjan ajanvietettä, kuin kirjojen lukeminen, tai elokuvien ja TV-sarjojen katsominen. Jos kirja-/elokuva-/Tv-sarja jatkuu ja jatkuu loppumatta ikinä, sen seuraaminen alkaa pakostakin jossain vaiheessa tuntua puuduttavalta vaikka se olisi kuinka hyvä, ja kunnollisen kokonaiskuvan saaminen mistään kerronnallisesta kokonaisuudesta on mahdollista vasta sitten kun kyseinen kerronta päättyy. Sama pätee mielestäni videopeleihin.

Lue lisää

Hyvä kun codit ja battlefieldit on lähinnä moninpeliä ajatellen tehty ja niiden yksinpelit on peräreijästä.

Aloittajalle vastaten V:ssä oli kaikki paremmin ja palattiin takaisin luxukseen mistä pidin Vice Cityssä. Ja moninpeli on parasta. En kyl ymmärrä tota kaiken liikkuvan tappamista. Aina ei ehdi kaveri pelaamaan ja olisi kiva jonkun tuntemattoman matkaan lähteä ja perseillä yhdessä mut heti kun joku näkee niin ruvetaan ampumaan.

>:)))))))))))))))))) kirjoitti:

Mielestäni ei ole mitään järkeä arvostella peliä, jos ei ole edes moninpeliä kokeillut.

"Mielestäni ei ole mitään järkeä arvostella peliä, jos ei ole edes moninpeliä kokeillut."
No ajattele se sitten niin, että en arvostele koko peliä vaan arvostelen yksinpelikampanjaa. Joskin ottaen huomioon minkä verran moninpelit minua pääsääntöisesti kiinnostavat ja minkä verran kokeilemistani sellaisista olen pitänyt, todennäköisesti mielipiteeni pelistä kokonaisuudessaan muodostuisi jokatapauksessa n. 98% sen perusteella mitä pidin yksinpelistä/tarinamoodista.

d45t6y kirjoitti:

Hyvä kun codit ja battlefieldit on lähinnä moninpeliä ajatellen tehty ja niiden yksinpelit on peräreijästä.

Aloittajalle vastaten V:ssä oli kaikki paremmin ja palattiin takaisin luxukseen mistä pidin Vice Cityssä. Ja moninpeli on parasta. En kyl ymmärrä tota kaiken liikkuvan tappamista. Aina ei ehdi kaveri pelaamaan ja olisi kiva jonkun tuntemattoman matkaan lähteä ja perseillä yhdessä mut heti kun joku näkee niin ruvetaan ampumaan.

Lue lisää

"Hyvä kun codit ja battlefieldit on lähinnä moninpeliä ajatellen tehty ja niiden yksinpelit on peräreijästä."
Siksipä varmaan en ole yhtään niistä pelannut. No ja toinen syy on se etten pääsääntöisesti pidä FPSistä, joskin tähän on jonkin verran poikkeuksia.

"Aloittajalle vastaten V:ssä oli kaikki paremmin ja palattiin takaisin luxukseen mistä pidin Vice Cityssä."
Jos olen ihan rehellinen, niin oikeasti halusin pitää GTA Viitosesta Nelosta enemmän ja jonkin aikaa pidinkin, mutta juonen loppupuolella en enään oikeastaan (tarina alkoi huononemaan vähän Trevorin ja Michaelin välirikon jälkeen). Minulle tuli tarinasta sellainen olo että joko sen kirjoittamiseen oli pelin loppupuolella väsähdetty, tai sitten se oli kirjoitettu loppuun kiireessä. Joka tapauksessa lopetus tuntui siltä, kuin siinä olisi haaskattu iso rypäs alkupuolen rakentamasta potenttiaalista.

I <3 SA kirjoitti:

"Mielestäni ei ole mitään järkeä arvostella peliä, jos ei ole edes moninpeliä kokeillut."
No ajattele se sitten niin, että en arvostele koko peliä vaan arvostelen yksinpelikampanjaa. Joskin ottaen huomioon minkä verran moninpelit minua pääsääntöisesti kiinnostavat ja minkä verran kokeilemistani sellaisista olen pitänyt, todennäköisesti mielipiteeni pelistä kokonaisuudessaan muodostuisi jokatapauksessa n. 98% sen perusteella mitä pidin yksinpelistä/tarinamoodista.

Lue lisää

Hei... Sun mielipiteesi on varmaankin jo tullut kaikille selväksi...

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia. Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."

Oman kokemukseni mukaan lähes kaikki multiplayerit alkavat toistaa itseään jonkun viiden-kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen, mutta menemättä siihen sen enempää, moninpeli kyllä loppuu aina siinä vaiheessa, kun serveri menee kiinni; aniharva multiplayeri on vielä viiden vuoden jälkeen pelattavissa. Sen sijaan yksinpelin pariin voi palata uudestaan vaikka miten pitkän ajan jälkeen.
Itse koen että moninpelit ovat lähinnä lainapelejä (pois sulkien ne samalta sohvalta pelattavat), kun taas yksinpelin arvo on pysyvä, ja jos minä jostain pelistä pulitan kuusikymppiä niin kyllä minä pistän tuon rahan ennemmin sellaiseen peliin jota voin halutessani pelata vielä kymmenen vuoden päästäkin, kuin sellaiseen joka on määräaikaista vuokraviihdettä.

"Mistään pelistä ei makseta kuuttakymmentä euroa yksinpelin takia."

Oma PS4-arkistoni koostuu tähän mennessä Metal Gear Solid Ground Zeroesista, Outlastista, Alien Isolationista, Middle-Earth Shadow of Mordorista, Assassin's Creed Unitysta, Saints Row 4sta, Walking Dead season 1sta ja 2sta ja Wolf Among Usista. Noista suurinosa oli täysihintaisia pelejä ja tietääkseni ainoat joissa on jonkinnäköinen multiplayer ovat AC Unity ja Saints Row, molemmat olen läpäissyt lähes sata prosenttisesti ja kummassakaan en ole sitä moninpeliä jaksanut edes kokeilla, kun se ei pelissä etenemisen kannalta ole tuntunut mitenkään olennaiselta..

"Moninpeli on aina se joka ratkaisee, koska se ei lopu koskaan, toisinkuin yksinpelin tarina."

Moninpeleissä ei ole kokemukseni mukaan minkäänlaista tunnemaailmaan vetoavaa rakenteellista viehättävyyttä (lähinnä kai siksi että niissä harvoin on edes minkäänlaista juonta). Ei juonellisia jännitteitä, ei käännekohtia, eikä ikinä kunnollista kliimaksia.. Moninpelien sisältö on kokonaisuudessaan summattavissa jotakuinkin "tee tätä, kunnes kyllästyt" ja minä ainakin odotan peleiltäni sisällöllisesti huomattavasti enemmän..

"No varmaan et ole nähnyt aiemmin tällaista aihetta, koska tuo on aivan helvetin tyhmä kysymys. V hakkaa IV:n melkein kaikessa... siis aivan kaikessa...."
Se on mielipidekysymys, eikä niihin ole oikeita tai vääriä vastauksia. Tuo esittämäsi väittämä (riippumatta siitä miten oikealta se sinusta tuntuu) on viime kädessä vain sinun subjektiivinen näkemyksesi asiasta.

"- Isompi, monipuolisempi ja kiinnostavampi maailma"
Samaa mieltä.

"- Monipuolisempi moninpeli"
En tiedä enkä välitä.

"- Hahmon muokkaus"
Samaa mieltä, joskin Viitosessa olisi mielestäni voitu tällä sektorilla selvästi pitemmällekkin.

"- Autojen muokkaus"
Samaa mieltä, joskaan en tätä ominaisuutta jaksanut itse hirveästi pelatessani hyödyntää.

"- Hienommat grafiikat"
Samaa mieltä, joskin aika itsestään selvää ottaen huomioon että Viitonen on Nelosta viisi vuotta uudempi.

"- Realistisemmat fysiikat"
Samaa mieltä.

"- Enemmän minipelejä (golf, tennis, yms)"
Totta, joskin noista minipeleistä ainoat joita jaksoin kokeilla useamman kerran olivat tennis, jooga ja (jos se minipeliksi lasketaan) sukeltaminen ja ainoa josta niistäkään oikeasti pidin oli sukeltaminen, joten tämä ei hirveästi lisää silmissäni Vitosen pelattavuusarvoa Neloseen nähden.

"- Ja ennenkaikkea POLKUPYÖRÄT ja LENTOKONEET"
Juu olihan se kivaa saada nuo taas pelattaviksi.

"Ainoa asia, jossa IV voisi edes teoriassa voittaa V:n on tarina, mutta se on mielipideasia joka hukkuu kaikkeen siihen muuhun paskaan."
Kaikki tuo "muu paska" on edelleenkin tiivistettävissä "pelattavuuteen ja peliympäristöön", jotka jo aloituksessa mainitsin ja toisille (kuten allekirjoittaneelle) se tarina painaa vaakakupissa osapuilleen yhtä paljon ja joskus (kuten tässä tapauksessa) enemmän kuin pelattavuus.
Siitä ei lopulta pääse mielestäni yli eikä ympäri että Vitosen tarina ynnä protagonistit ja antagonistit ovat vaan selvästi heikompia kuin Nelosessa ja lopetus oli GTA-standardeilla suoraan sanottuna huono. Henkilökohtaisesti sillä oli todella iso vaikutus siihen mielikuvaan joka pelistä kokonaisuutena jäi.