mussukka arvaatkaan,, mitä susta pohjimmiltaan ajattelen nyt? täällä sitä nyt kumpikin yrittää vääntää veistä haavassa..jotka oli todellisuudessa vain naarmuja...ei marttyyrin kaapu sulle sovi, vaikka muut vaatteet oliki kuin sulle tehty..voi kun voitais olla ees välilöissä...huom. sun murretta toi välilöissä..tarttuuhan se.
Tuskimpa...
eräsmies
1131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa kerran mies nimeltään Herbert. Hän työskenteli verovirastossa. Uupumatta hän teki töitä aamuvarhaisesta tasaisesti klo 15.30 asti. Samassa konttorissa oli myös Herbertin rakas Aliisa. Aliisa oli silmälasipäinen sirorakenteinen konttorihiirulainen. Joka päivä Herbert totesi päivän päätteeksi Aliisalleen:" Aliisa hyvä, on jo aika lähteä kotiin." Tähän Aliisa totesi totuttuun tapaan:"Niin rakas Herbert, kylläpä kello rientääkin joutuisasti. " Ja niin he lähtivät kumpikin omaan kotiinsa.
Eräänä päivänä Aliisa ei tullutkaan. Tuli seuraava päivä ja Aliisaa ei näkynyt. Aliisaa ei näkynyt enää koskaan. Silti jokainen arkinen päivä Herbert katsahti Aliisan huoneen suuntaan ja viivähti hetken ajatuksissaan hänessä. Herbert jatkoi elämäänsä ilman Aliisaa tai heidän sanailuaan. Herbert vain jatkoi elämää.