Tunteet sekaisin

onnellinen(ko) kirjoitti:

Hei, olen 16-vuotias lukiolaistyttö. Olen nyt elämäni ensimmäisessä parisuhteessa ihanan pojan kanssa, mutta välimatkaa välillämme on 146km.... ikävä on kova, emme ole juuri nähneet. Kovasti tahtoisin nyt joululomalla nähdä, mutta poikaystäväni ei vaikuta kovin halukkaalta asiaan. Kun otin asian esille, hän sanoi vaan että pitää kattoa lähempänä. Sitten kysyin että onko hänellä tietoa koska hän pääsisi tänne mun luokseni, ei ollut tietoa. Minä aina aloitan keskustelut whatsappissa. Eilen eikä tänäänkään ole mitään laittanut, ja tottakai hänellä pitää olla muutakin elämää kuin minä. Mutta olisi kiva saada edes "moi, mitä kuuluu?" hänenkin taholtaan.

Yhden rakkausbiisin on minulle linkannut, eikä sekään mikään yliromanttinen ollut. Tämä on ensimmäinen suhteeni enkä tahtoisi muistella sitä pelkkänä muutaman viikon ikävänä. Tahtoisin tämän kestävän, ja olen valmis elämään kaukosuhteessa. Mutta en halua ruveta yksin suhdetta hoitamaan. Poikaystäväni on 18, ja kyllä hänkin voisi panostaa. En syyllistä, mutta pelkään että tätä nykyä jommalta kummalta tunteet haihtuu. Olen surullinen, sillä poikaystäväni ei osoita ikävää tai kiinnostusta omasta aloitteestaan.

Tunteeni ovat aivan sekaisin. En ala jättämään häntä, mutta en tahtoisi roikkua kuolleessakaan suhteessa. En tiedä mitä tehdä, olen neuvoton.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä