Olisiko meistä tullut oikeasti mitään, jos ei oltais oltu työkavereita?
Eipä me mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan ois tavattukaan...
Noh. Parit katkerot teki jutun vaikeaksi ja löivät olan takaa kiiloja väliimme ja siinähän sitten kävi, niinkuin kävi.
Edelleen...mietin.
Eipä me mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan ois tavattukaan...
Noh. Parit katkerot teki jutun vaikeaksi ja löivät olan takaa kiiloja väliimme ja siinähän sitten kävi, niinkuin kävi.
Edelleen...mietin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin mietin ja edelleen haluaisin ;) (miehelle)
Joo sama juttu, mut en niinkään mieti sitä oisko tullut mitään ilman työkuvioita vaan sitä, että miten suuri vaikutus toisilla oli koko kuvioon... Muuten ei meitä ois pidätellyt mikään, olen varma siitä. Pelkkä äänesi ja näkemisesi sai käymään sellaisilla kierroksilla, että ei oo ennen nähty...
2 aikuista ihmistä jos tosiaan ovat ihastuneet toisiinsa niin siihen ei silloin pari eikä muutama lisäkatkerokaan kyllä pääse väliin, ovat pikkuvikoja silloin jos tosissaan leiskuu, rakastuneet tekevät kaikkensa ollakseen toistensa kanssa.
Olisko nyt vaan niin ettei ollut tarkoitettu teitä yksiin, tunne ei vaan riittänyt..?
Ei ollut niin. Tilanne vain oli mahdoton. Ainoa mahdollisuus vielä tehdä jotain on löytää hänet sattumalta täältä, mikä on suuresti epätodennäköistä. Tunteet voi olla suuret mutta tilanne on joskus mahdoton. Haluaisin vain tietää onko hän vielä ajatellut minua...
Niinpä oliko tekosyy? Tosin katkeroille pitäisi näyttää oma paikka. Sä et päätä mun elämästä. Tää on mun elämä....
Kokoajan ajattelen häntä. Parasta olisi tavata töiden jälkeen ja ennen töitä. Siinä ajassakin on paljon aikaa tavata. Hope so.
Joku vihje, mistä voin olla varma pitäis saada sulta. Joo ja loogisesti ennen ja jälkeen töiden, ei oikein töissäkään mahdollista ;)