Tiedän että mun tulee niin ikävä sua. Vaikka eihän me olla mikään pari, eihän me toisiamme sillä tavalla rakasteta, mutta jään silti kaipaamaan sun läheisyyttäs. Vielä ei ole ikävä, ehkä ihan vähäsen vaan mutta ei erityisen häiritsevästi. En kuolisi suruun, vaikka en sua koskaan enää näkiskään, olisin vaan iloinen niistä jutuista mitä ehittiin tehdä. Olen mä nytkin iloinen ja odotan toiveikkaana jospa voisimme jatkaa siitä mihin jäimme sitten kun tapaamme taas. Tapaammehan? Tullaan molemmat takaisin, joo. Mulla on jotain mikä kuuluu sulle. Joo joo, kyllähän me nähään. Hyvä.
En malta oottaa. Tai no maltan, ja ehkä paussi tekee jopa hyvää meille. Kunhan kumpikaan ei rakastu kehenkään tässä välissä, hmm. Sitten voidaan jatkaa. Hei, hieno homma! Totta puhuen olen aika innoissani... Aikakaan ei tunnu enää niin pitkältä, koska ei mun tarvii oottaa jännityksessä. Tiiän että tuut takasin ja että ollaan ihan yhtä läheisiä kuin ennenkin. Rupean elämään taas vaan tässä hetkessä - nautin kaikesta mitä eteen tulee, tiedän jo että tulee kaikkea tosi kivaa. Ihmisiä, joita en oo pitkään aikaan nähny, vanhoja tuttuja maisemia, uusia äänimaailmoja, jotka kuitenkin on niin kotoisia, tunnelmaa ja hymyilyä.
Keväällä sitten nään sut taas, hymyilet mulle niillä sun hauskoilla huulillas ja kohotat paksuja kulmakarvojas. Halataan ja vähän nauretaan ja sitten suudellaan. Painaudutaan toisiamme vasten ja haistelen sun kaulaasi. Tuoksu palauttaa mieleen kaiken mitä ollaan tehty. Rupeet varmaan tanssahtelemaan kevyesti, niinhän sä aina teet. Ravistat päätä ja suljet silmät. Ollaan molemmat niin innoissamme. Haluun kuunnella Peaches en Regalian sun kanssa, silloin kaikki tuntuis vieläkin riemastuttavammalta. Sinä päivänä mennään kahville, ja sä jaksat tälläkin kertaa ilahtua siitä tavasta, miten mä aina haistan kahvia ennen juomista. Ollaan molemmat muututtu yllättävän paljon tän erossa olon aikana, mutta kohta jo huomataan että sinähän se siinä olet, istumassa mua vastapäätä, siitä onkin jo aika pitkä aika. Ihmeellistä. Oli jo vähän ikävä.
En malta oottaa. Tai no maltan, ja ehkä paussi tekee jopa hyvää meille. Kunhan kumpikaan ei rakastu kehenkään tässä välissä, hmm. Sitten voidaan jatkaa. Hei, hieno homma! Totta puhuen olen aika innoissani... Aikakaan ei tunnu enää niin pitkältä, koska ei mun tarvii oottaa jännityksessä. Tiiän että tuut takasin ja että ollaan ihan yhtä läheisiä kuin ennenkin. Rupean elämään taas vaan tässä hetkessä - nautin kaikesta mitä eteen tulee, tiedän jo että tulee kaikkea tosi kivaa. Ihmisiä, joita en oo pitkään aikaan nähny, vanhoja tuttuja maisemia, uusia äänimaailmoja, jotka kuitenkin on niin kotoisia, tunnelmaa ja hymyilyä.
Keväällä sitten nään sut taas, hymyilet mulle niillä sun hauskoilla huulillas ja kohotat paksuja kulmakarvojas. Halataan ja vähän nauretaan ja sitten suudellaan. Painaudutaan toisiamme vasten ja haistelen sun kaulaasi. Tuoksu palauttaa mieleen kaiken mitä ollaan tehty. Rupeet varmaan tanssahtelemaan kevyesti, niinhän sä aina teet. Ravistat päätä ja suljet silmät. Ollaan molemmat niin innoissamme. Haluun kuunnella Peaches en Regalian sun kanssa, silloin kaikki tuntuis vieläkin riemastuttavammalta. Sinä päivänä mennään kahville, ja sä jaksat tälläkin kertaa ilahtua siitä tavasta, miten mä aina haistan kahvia ennen juomista. Ollaan molemmat muututtu yllättävän paljon tän erossa olon aikana, mutta kohta jo huomataan että sinähän se siinä olet, istumassa mua vastapäätä, siitä onkin jo aika pitkä aika. Ihmeellistä. Oli jo vähän ikävä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Upea kirjoitus, milloin ilmestyy osa 2 ?