Venus
Sukelluspiireissä lampsii monenkirjavaa sakkia. Ensimmäisellä teoriatunnilla pöydän äärellä istui Venus, verohallinnon kanssa painiva yritysmies, hevirokkarilta näyttävä haluan laueta suuhusi -mies ja minä. Kolmen minuutin kuluttua olin tullut siihen tulokseen, että tämä saattaisi olla jopa hauskaa. Venus oli ainoa, joka ei katsonut minua silmiin. Kouluttaja oli kouluttaja. Tunsin tuon lajin edustajat, kuunnellut heitä, istunut ja nauttinut ummehtuneen luokkailman raikkaudesta ja kellotauluun kiinni juuttuneista viisareista. Mutta koska asia vei minua, kiskoi eteenpäin, niin siedin tämän sählääjän mukisematta.
Viidessätoista minuutissa olin tullut siihen tulokseen, että teoria oli läpihuutojuttu. Tämä oli silkkaa ajanhukkaa. Teorian ohella kouluttaja haisteli oppilaitaan, skannasi heikointa lenkkiä. Jokaisessa sivulauseessa menehtyi joku, myrkyttyi ja katosi toinen, hukkui dramaattisesti rantaveteen kolmas. En kuitenkaan aliarvioinut vettä. Olin ollut sen varassa ennenkin. Tarkkailin sivusilmällä Venusta. Hän oli sietämättömän korrekti ja hiljainen nainen. Hän kirjoitti hitaasti tarkasti, käänsi päätään kuin se olisi ohutta lasia. Koko hontelo olemus muistutti lähinnä rukoilijasirkkaa kuin naista. Ja kun Venus vihdoin puhui, hän puhui maksimissaan kolmen viiva viiden sanan lauseita niin hiljaa, että jopa liikenteen ulkona oli pysähdyttävä, jotta olisimme kuulleet, mitä hänellä oli asiaa.
Olin täysin hänen lumoissaan.
(naurua)
Sukelluspiireissä lampsii monenkirjavaa sakkia. Ensimmäisellä teoriatunnilla pöydän äärellä istui Venus, verohallinnon kanssa painiva yritysmies, hevirokkarilta näyttävä haluan laueta suuhusi -mies ja minä. Kolmen minuutin kuluttua olin tullut siihen tulokseen, että tämä saattaisi olla jopa hauskaa. Venus oli ainoa, joka ei katsonut minua silmiin. Kouluttaja oli kouluttaja. Tunsin tuon lajin edustajat, kuunnellut heitä, istunut ja nauttinut ummehtuneen luokkailman raikkaudesta ja kellotauluun kiinni juuttuneista viisareista. Mutta koska asia vei minua, kiskoi eteenpäin, niin siedin tämän sählääjän mukisematta.
Viidessätoista minuutissa olin tullut siihen tulokseen, että teoria oli läpihuutojuttu. Tämä oli silkkaa ajanhukkaa. Teorian ohella kouluttaja haisteli oppilaitaan, skannasi heikointa lenkkiä. Jokaisessa sivulauseessa menehtyi joku, myrkyttyi ja katosi toinen, hukkui dramaattisesti rantaveteen kolmas. En kuitenkaan aliarvioinut vettä. Olin ollut sen varassa ennenkin. Tarkkailin sivusilmällä Venusta. Hän oli sietämättömän korrekti ja hiljainen nainen. Hän kirjoitti hitaasti tarkasti, käänsi päätään kuin se olisi ohutta lasia. Koko hontelo olemus muistutti lähinnä rukoilijasirkkaa kuin naista. Ja kun Venus vihdoin puhui, hän puhui maksimissaan kolmen viiva viiden sanan lauseita niin hiljaa, että jopa liikenteen ulkona oli pysähdyttävä, jotta olisimme kuulleet, mitä hänellä oli asiaa.
Olin täysin hänen lumoissaan.
(naurua)
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Ensimmäisellä teoriatunnilla pöydän äärellä istui Venus, verohallinnon kanssa painiva yritysmies, hevirokkarilta näyttävä haluan laueta suuhusi -mies ja minä."
Tuon kohdan voisi tulkita myös niin, että siinä on vain yksi ihminen sinun lisäksesi.
Myöhemmin tekstissä tulee esille, että Venus on nainen, jolloin palaamme lukemaan uudestaan ensimmäistä kappaletta.
- ja totta tosiaan! Pöydän ääressä istuukin sinun lisäksesi kolme muuta oppijaa.
Hyviä kuvauksia löytyi.
Hyvin kirjoittaa tää Sonne . Naurunpurskahdus .
Sonne kehuu itseään eri nimimerkeillä? :'D
Kuolonkorahdus.
Katsoin kun pakkasit, seurasin käsiesi liikkeitä miten ne heitteli vaatteita laukkuun. Olisin halunnut ottaa vaatteesi, viikata ne nätisti.
Puhuit kuinka elämä on tällaista eikä kukaan osaa ennustaa eikä lupauksia voi antaa eikä pitää. Minä nyökkäsin aina välillä.
Kääsit katseesi minuun, sanoit ettet olisi halunnut minuun sattuvan. En minäkään, vastasin.
Sitten olit poissa. Tyhjät hyllyt, avain pöydällä. Tässäkö se oli, kaikki se mitä rakennettiin, suudeltiin, rakastettiin. Laitoin unohtuneen t-paitasi tyhjälle hyllylle. Sydämeni siihen vierelle, tule hakemaan kun muistat mihin jätit.