Miksei pakkohoitoon voisi vihdoin olla muitakin perusteita kuin psykoosi?
Dissosiaatio (persoonan jakautuminen) voi olla ainakin yhtä vaarallinen henkilölle itselleen ja muille. Samoin skitsoaffektiivinen häiriö. Oma sairaudentunne siis puuttuu.
Kuka tutkisi kuinka paljon väkivallantekijöissä tai -vastaanottajissa näitä on? Mutta halvempaahan se on kun kuolevat pois.
Täysin itsetuhoinen käytös eikä mitään hoitoa ole eikä tule.
Dissosiaatio (persoonan jakautuminen) voi olla ainakin yhtä vaarallinen henkilölle itselleen ja muille. Samoin skitsoaffektiivinen häiriö. Oma sairaudentunne siis puuttuu.
Kuka tutkisi kuinka paljon väkivallantekijöissä tai -vastaanottajissa näitä on? Mutta halvempaahan se on kun kuolevat pois.
Täysin itsetuhoinen käytös eikä mitään hoitoa ole eikä tule.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö,enkä ole koko elämäni aikana ollut väkivaltainen ketään kohtaan,en muita enkä itseäni kohtaan. Olen paremminkin ujo ja vetäytyvä.Tai sitten minulle on tehty väärä diagnoosi. Mutta psykiatrien diagnoosithan ovatkin tuulesta temmattua huuhaata. Aivan niin kuin suurin osa psykiatriasta. Sen tietää jokainen valveutunut ihminen.
Lisään tähän vielä,että kun olen ollut huonossa kunnossa psyykkisesti,olen myös erittäin selvästi sen tiedostanut. Olen itse mennyt vapaaehtoisesti sairaalaan, kun tajusin,että tarvitsin apua. Ja olen tehnyt sen kolme kertaa. Enkä ole koskaan tuntenut halua vahingoittaa ketään edes psykoosissa ollessani. Huonot on sinulla tuedot ja tuntemus.
Tässä suomalaisen Kerstin Ögårdin tarina psykiatrisesta pakottamisesta ja "sairaudentunnottomuudesta."
Coercion in Care
Kerstin Ogard, December 13, 2014
http://www.madinamerica.com/2014/12/coercion-care/
Editor’s Note: This story contains graphic descriptions of forced psychiatry.