ihan oikeasti jotain, eli ihmistä. Tai sitten oletteko yksinäisiä ihmisiä, jotka eksyneet tänne ikävöimään jotain, jota ei olekaan.En jaksauskoa, että jokainen aloitus olisi totta. Naisiahan täällä näyttäisi olevan suurin osa. Ja jos ikävöitte niin miksette mene ja kerro kohteelle miten asiat on, eli irl. Olette ilmeisesti riippuvaisia tästä palstasta ja siitä, saatteko huomiota tällä palstalla. Tämä ei sitten ollut ilkeilyä vaan puhdas kysymys ihmettelijälle. Vielä..ja jos oikeasti ikävöitte jotain niin onko palstasta apua ikävään.
Kertokaas nyt REHELLISESTI, ikävöittekö
onko ikävä
41446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ikävöin pienesti, koska tiedän tapaavani kaipuuni kohteen taas tammikuussa. Palsta auttaa hieman silloin kun on henkinen pakko hakea vertaistukea.
En todellakaan olisi täällä, jos... Nyt sitten ehkä tullut koukuttavaksi tavaksi.. Ei kiva!
Palstasta ei ole apua, enää. Samassa paikassa ei vaan voi kirjoittaa päiväkirjapurkauksia ja kommunikoida kaivatun kanssa!!!
En mä enää tiedä mitä täällä teen. Kai käyn vaan huokailemassa ja tajuan etten mä enää mitään millekään voi.
Totta.
Ikävöin. Mua vaan vituttaa että täällä luullaan että kaikki ikävöi ELÄVÄÄ
Ikävöin oikeesti. Olen ilmaissut tunteeni hänelle myös irl, mutta vastakaikua ei tullut niin jäin palstailemaan, kun tunteista ylikään en näy pääsevän. Täällä en kuitenkaan häntä häiritse, koska näitähän ei ole kenenkään pakko lukea.
En yksinäinen millään tapaa. Silti mielessä hän.
ihan totta on! minun kohdalla tämä on miltei ainut kanava johon voin purkaa itseäni ja tänne voin kertoa syvällisimmätkin tunteeni ,minulla ei ole ketään kelle voisin kertoa enkä myöskään kenellekkään näin syvällisesti...toinen keino on avautua kauheassa kännissä jollekkin joka on huono vaihtoehto mä opettelen myös rakentamaan itseäni tämän avulla niin että ehkä jonain päivänä pystyn puhumaan näistä asioista luonnollisesti jonkun kanssa.ei ole rohkeutta kertoa irl jollekkin ainakaan vielä "jos oikeasti ikävöitte jotain niin onko palstasta apua ikävään"?
Hyvä jos auttaa ja tunnet saavasi tukea täältä. Olen vain huomannut, että täällä monta kertaa ketjut menee rumiksi jostain syystä.
oon saanut apua täältä todellisilta tietäjiltä ja suuntaa ,on ollut semmoinen hetki meneillään etten tiedä mitä tehdä yhden asian kanssa...
Olen mies ja ikävöin oikeasti erästä upeaa naista. Ikävöin turhaan, koska en saa häntä ja siksi olen täällä.
Enemmän luettuaan huomaa, että palstalle kirjoittajilla on päällä hyvin erilaisia suhteen ja ikävöinnin vaiheita. Toiset tapaavat päivittäin, toisilla tapaamisesta on vuosikausia. Joillakin on rakastuminen vasta alkanut, toiset yrittävät selviytyä pitkän suhteen päättymisestä. Nuoria ja vanhoja, sinkkuja ja varattuja ympäri Suomen.
käyn täällä huvikseni lukemassa ja ihmettelemässä, miten sekaisin monet ovatkaan, jonka jälkeen huokaisen helpotuksesta, että omat asiani ovat näinkin hyvin.
Joskus täällä on saanut lukea ihan viihdyttäviäkin tekstejä ja varmaan siksi täällä välillä käynkin, useimmiten piipahdan samalla kun olen muutenkin koneella ja touhuilen samalla muuta.
tunnen sut.
En ikävöi, mutta pussaisin kyllä jos oikea kohdalle tulisi.
Ei täällä oikeasti ketään ikävöidä. Oikeaa ikävän tunnetta ei jaeta palstoille vaan ikävän kohteelle. Täällä vaan haaveillaan ja puretaan reaalimaailman todellisuutta
joka ei vastaa palstamaailman haaveita ja purnataan epäonnistumisista, jotka on aina johtuneet toisista osapuolista jne. Luusereitten lässyttämistä koko palsta.
joka ei koske kaikkia tapauksia. Sinulla on selvästi jokin turhautumisen syy tähän palstaan.
Kyllä täällä on myös aika paljon niitä, jotka ovat tehneet sen juttunsa eteen asioita. Aika törkeää leimata kaikki kävijät luusereiksi. Se on harmi että kaikki suhteet ei voi onnistua. Jos joku käy täällä hakemassa vertaistukea omaan tilanteeseensa, niin mikä siitä tekee luuserin?
Vielä pari vuotta sitten olisin saattanut ajatella noin kuin sinä. Nyt on kuitenkin silmät auenneet kun polulleni pompsahti aito nasse. Voin kertoa, etten ikipäivänä olisi uskonut, että ihminen voi olla niin julma toiselle. Tällä hetkellä kiitän lähinnä onneani että olen vielä elossa (enkä tappanut itseäni). Ja ihan snadisti saatan kiittää myös palstalaisia henkisestä tuesta :)
Ei aivan pidä paikkaansa, siis osittain kylläkin. En pidä itseäni luuserina, mutta on ikävää kun en uskalla tehdä asialle mitään. Upea nainen olisi nurkan takana ehkä vain otettavaksi, ehkä ei!
Käyn vaan provoilemassa.
Ihan rehellisesti ikävöin kyllä erästä ihmistä, joka mahdollisesti on jo ihan fyysisestikin aika kaukana, mutta mun sydämessä lähellä. Enkä ymmärrä itsekään, miksi tämä tunne tunne ei jätä rauhaan. Olen tottunut pienestä asti yksin olemiseen ja keksin kyllä tekemistä, jos koen oloni yksinäiseksi. En ajan kulun vuoksi tule tänne.
Ikävöintini kohde tietää kiinnostuksestani ja tunteistani. Luulin, että tämä helpottaisi oloa ja voisi siirtyä eteenpäin. Ja kyllähän muitakin katselen, mutta usein jos tajuaa, ettei tämä "uusi" tyyppi herätä samanlaisia tunteita kuin ikävöintini kohde, niin sitten tämä ikäväni vain voimistuu.
En sit tiedä. Tuntuu, että täällä palstalla vasta menee tunteet solmuun. Toisaalta koen, että kun olen tänne kirjoitellut, niin olen saanut ajatuksiani kasattua ja siinä mielessä apua. Lisäksi täältä saa vertaistukea, muutenhan tämän saman voisi ehkä kirjoittaa jonnekin päiväkirjaan. Täällä saattaa kuitenkin joku vastatakin ajatuksiini, oli sitten törkeä tai asiallinen vastaus. En siis ole ainoa tunteideni kanssa, enkä ilmeisesti pahasti sekaisin kun tällä tavoin ikävöin...tai kyllähän sitä aika sekaisin menee kun rakastuu...ja sinkku olen.
Itse ikävöin monia ihmisiä. Ei tartte välttämättä olla ihastus vaan ihan aikoinaan elämässäni olleita henkilöitä, joita en valitettavasti enää tapaa. Syitä monia.
että ihmiset ovat tehneet itse tästä sellaisen tyyliin -ainoa joka minulla on -paikan ja kun se oma elämä on niin yksinäistä joka on niinikään itse aiheutettua koska kaikki elämä on muodostettu tänne. täällä sitten roikutaan koska se on turvallista. ei uskalleta päästää irti tästä koska on se usko että tämä tuottaa vielä niitä haluttuja tuloksia joka kuitenkin menee aivan päinvastaiseen suuntaan.
Ei tällä palstalla luoda suhteita, mitä nyt yksi onneton kovasti yrittää. Suotakoon hänelle se ilo ja toivottavasti löytää sen myös.Epäilen kyllä suuresti. Suuret on puheet jne..Ei kai kukaan tosissaan näitä kirjoituksia otakaan,hupia suurimmalle osalle paremman puutteessa.
Olen tällä palstalla pelkästään yhden itseäni huomattavasti nuoremman naisen takia. Muuten tämä on vähän niinkuin vertaistukiryhmä. Huomaa, että muillakin on samanlaisia murheita ja ilonaiheita..
Minä jo kirjoitinkin kerran tänään samaan ketjuun. Ikävöinti on kamalaa ja olen kuin kuolemaa tekevä ilman lääkitystä. Ikäväni kohde on nainen, jota en voi saada koskaan. Ikävää tällainen ja masentavaa!
Ikävä ja samalla tyhjyys... painaa jotenkin. Nyt loman alkaessa ehtii ajattelemaan liikaa... Tavallaan tekee luopumistyötä ihmisestä, jota ei koskaan edes tuntenut... ns. mielikuvitusmies (!). Pelottavan järjetöntä, mutta samalla liian todelliset vaikutukset...
On olemassa elävä ihminen, joka on valloittanut mieleni täydellisesti. Sattuma toi palstan tunteiden käsittelyyn ja samalla ymmärrän, että samanlaisia tuntemuksia kokevat muutkin rakastuneet.
Aloituksia en tee, mutta vastailen joskus "tutulta" tuntuviin aloituksiin. Myönteiset kirjoitukset omin voimakseni ja ohitan ilkeilyt. Toivon, että ihmiseni nappaisi kauniit sanani vaikka sattumalta . . . ajatuksissa hän on lähes aina.
Olin juuri viikkoja netin ulottumattomilla avaamatta mitään sivustoa. Selvisin hyvin, mutta ajatuksissa Hän on, olin miten kaukana tahansa. . . maailman äärissä.
Kirjoittaminen on hyvä tapa jäsentää maailmaa ja auttaa ymmärtämään itseä vähän paremmin ja samalla muitakin.
Miksi et voi saada koskaan? Onko nainen kuollut?
Joo Hoota
En jaksa tai viitsi kertoa tänään mitään muuta, ei mikään kertominen täällä muuta mitään... fyysinen oleminen ei tunnu juuri nyt oikein hyvälle. Taidan vetää kylmää lenkkiä sinapilla ja mennä saunaan laihtumaan..voi vitsi!!!!
Paljon niitä ketkä eivät älyä kunnioittaa edes toisten ikävää.
ÏRL on hyvä kysymys. Me ollaan tehty siitä liian iso peikko, vaikka tiedetään että se auttaisi.. en enää ole se rohkea, en enää löydä sanoja enkä halua ottaa turpiin samoin kuin aiemmin. Siksi pyyhin jokaisen viestiyritelmän jonka hiljaisena hetkenä väsään. En vaan pysty siihen. En ehkä pysty tekemään mitä lupasin..
Jääköön kaikki sitten palstalle, parempi kai niin.
jäädä.
ei varmana jäädä. Tää vie vaan vähän aikaa.
aidosti. Välillä mietin, että onko se vain tapa, mutta aika ajoin sydämessä viiltävä tuska kertoo kaiken olevan täyttä totta minulle. Olen koittanut minimoida kaiken mikä saattaa laukaista ikävän häneen; en juurikaan kuuntele radiota, en katso elokuvia tai muutenkaan televisiota kuin satunnaisesti, koska joku tietty nimi tai kohtaus saattaa yhtäkkiä ikään kuin tuoda hänet eteeni. Oli aika, kun yritin olla ajattematta mitään, sillä yhteys välillämme aukeaa välittömästi, kun mietin asioita...vaikka en häntä miettisikään. En saa olla iloinen, enkä surullinen, en vihainen, en saisi olla edes olemassa... muistutus hänen olemassaolostaan ja vihastaan minua kohtaan ilmenee välittömästi. Mikään ei auta. Kaipaan kuitenkin.
minullakin häntä. Kaipaan juttelutuokiota hänen kanssaan ja sitä kun naurettiin samoille asioille. Sitä kun aamuisin toivotimme huomenta toisillemme ja iltaisin hyvät yöt. Toi mikään ei koskaan enää palaa ja se tekee minut usein surulliseksi.Kuitenkin hän tietää, että välitin, se lohduttaa minua.
En mä enää ikävöi, joskus olen ikävöinyt ihan liikaakin.
En ole yksinäinen ihminen, mulla on elämässä paljon ihania tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä. Arvostan heitä kovasti ja olen heistä kiitollinen.
Mun aloitukset, silloin harvoin kun teen, ovat aina totta. Siis siinä mielessä, että kirjoitan ihan oikeista tuntemuksistani tai sattumuksista tai milloin mistäkin.
En ole palstasta riippuvainen, enkä varsinkaan palstalla saamastani huomiosta. Pyrin mahdollisimman vähään huomioon, tolleen yks plussa olis optimaalinen tilanne ;).
Silloin kun oikeasti ikävöin, palstasta oli apua. Sain kippailtua asioita mielen päältä tänne. Sain myös vertaistukea; tajusin, etten suinkaan ole ollenkaan ainoa ihminen maailmassa, joka on kummallisesti joutunut tällaiseen tilanteeseen, jollaista ei koskaan osakseen olisi voinut uskoa. Helpotti, kun näki, että on niitä muitakin.
tunnen vain surua että meille kävi niinkuin kävi. vuosi sitten asiat olivat ihan toisin, tunsin loputonta ikävää aamusta iltaan, vain uni toi hetken helpotuksen.
kävin täällä koska täältä sain ns. vertaistukea. vuodessa ehtii ajattelemaan kun järkikin alkaa toimimaan. tajusin sen tärkeimmän: ei itseään pidä joutua myymään eikä toista saa painostaa. parisuhde on kahden kauppa - molempien sitä pitää haluta, molempien pitää toisilleen sellaisenaan "kelvata" jos siitä tasa-arvoisen haluaa.
en kadu mitään, tein mitä pystyin tekemään, kerroin että taistelemaan hänestä en rupea, itseäni en ala muuttamaan valheellisesti toisenlaiseksi. hän tiesi että olin häneen ihastunut, valmis suhteeseen, lopputulos oli mikä oli.
nyt ajattelen häntä vielä kuitenkin lähes päivittäin. haluaisin tietää mitä hänelle nykyään kuuluu mutta hän on suhteessa toiseen joka tietää minusta ja jolle olen punainen vaate joten jätän rauhaan, ehkä joku päivä nähdään kavereina toistemme ex:inä.
nykyään käyn täällä satunnaisesti, tunnen sympatiaa heitä kohtaan jotka ovat vasta siinä alkutaipaleella ikävässään ja pettymyksessään. haluaisin kertoa heille että joku päivä helpottaa vaikka sitä ei sillä hetkellä usko..
Tässä ketjussa on asiaa, toisin kuin monissa muissa. Syitä moninaisia tähän palstailuun.