Muistatteko Tiina-sarjan ja Viisikon

Täällä toinen, joka on ollut ahkera lukija lapsesta saakka. Kirjastossa olen nähnyt Tiina-sarjaa ainakin. Uskon, että kirjakaupat myyvät edelleen. Kannattaa kysäistä. Netissä ainakin Adlibriksestä löytyy Viisikko-sarjan kirjoja.

Tiina-kirjat muistan vaikken lukenutkaan. Viisikot luin varmaankin kaikki.
Milloin eivät olleet syömässä, Dick ja Leo ja kumppanit ratkaisivat rikoksia;)

Tiinat, Viisikot sekä Salaisuus- ja Seikkailusarjat tuli luettua ja monet noista useaan kertaan. Luin myös koulun kirjastosta lähes kaiken muunkin. Ainakin Viisikoista on otettu uusintapainoksia että niitä vatmaan ainakin saa. Itselläni on joitakin kun aikoinaan sattui kirpparilla vastaan tulemaan ja tarjosin niitä omille lapsukaisilleni luettavaksi mutta he eivät niistä innostuneet.
Harmi kun erehdyin katsomaan sen Enid Blytonin elämästä tehdyn elokuvan syksyllä niin alkoi ihan inhottaa koko ihminen :( Siinä romuttui yksi lapsuuden myyttini.

Aloittajan sukulaistyttö ei ehkä ymmärrä sen ajan arvomaailmaa, joka aukeaa Tiinakirjoista, ainakaan niistä vanhimmista, sillä muistan itsekin sitä vierastaneeni. Niissähän pidettiin tyttöjen hyveinä juuri niitä seikkoja, joista pyrimme irtautumaan, äidit oli kotona eikä työelämässä, sillä isää varten piti kaiken olla hienosti katettuna ja valmiina tietyllä kellonlyömällä, Juha ja muut pojat mäiskivät tyttöjä mutta olikin sitten yksi Tiina, joka löi takaisin ja siinä olikin sitten asia, jota lukijan tuli ihailla! Ei hyvää päivää.... Ehkä olin jo liian "vanha" niihin 70-luvulla, sillä olin jo oppinut kriittiseksi, ilmeisesti. Älä pety jos sukulaistyttösi ei oikein arvosta... Kerro ainakin ensin sen ajan arvoista ja tavoista, ymmärtää ehkä paremmin eikä peilaa tekstiä tähän päivään.
Luin kyllä ne kaikki, samoin jo em. Viisikot ja Salaisuus-kirjat, sekä hevostyttö Laurasta kertovat kirjat.

Muistan kyllä kirjat, mutta en saanut ikinä luettua niitä. Aloitin ja kyllästyin. Tykkäsin Pikku naisista, Runotytöstä yms. Samoin ahmin Anni Swanin koko sarjan. Ja otin sitten niistä mallia kouluaineisiin, Onneksi aineeni ovat vielä tallessa; aivan kamalia ja pateettisia juttuja.

Kyllä muistan Viisikon kun sain joululahjaksi sen ensimmäisen kirjan ja sen jälkeen luin kaikki naapurin Marja-Liisan kanssa kun rynnittiin yhdessä kirjastoautoon lainaamaan. Kysele Divareista ja Keltaisilta sivuilta

Viisikko oli esiteineille suunnattu lukemisto, jossa orgastisella syömisellä oli todennäköisesti Blytonia itseään huvittava piilomerkitys. Samoin kuin tyttöjen jakamisella poikamaisiin ja tyttömäisiin. Itse perustin aikoinaan enemmän Blytonin Salaisuus-sarjasta, jossa oli jälkikäteen ajateltuna jotenkin rouheampi ja työväenluokkaisempi meininki, sekä sympaattisemmat hahmot. Vaikka tulihan tuo Viisikkokin ahmituksi.

Minä ostelen usein vanhoja kirjoja kirpputoreilta. Niin nuortenkirjoja kuin muitakin. Jos tulee halu lukea niitä uudelleen, niin eipähän tarvitse tilata kirjaston varastosta, vaikka sekin on ihan helppoa: tilaus vain netin kautta ja kohta saat tekstiviestin eikä varaus maksa mitään silloin kun kirja on paikalla ja senhän näkee eri kirjastojen tietojärjestelmistä.

Luin Tiinan ekan kirjan pari vuotta sitten ja huomasin löytäväni siitä ihan uuden ulottuvuuden. Nuorempana pidin äitiä nipona, mutta nyt kiinnitin huomiota perheyhteyteen. Siinä perheessä oli suhteet kunnossa ja äidin ja isän välillä taisi olla jopa edelleen säpinää, vaikkei sitä tietenkään senaikaisessa tekstissä suoraan kerrottu. Nykyaikana, kun kaikki perheet on joko rikkinäisiä tai täynnä ongelmia, sellainen aidolta kuulostava yhteen hiileen puhaltaminen tuntui mukavalta.

Tiinan ehdoton rehellisyys jopa pikkuasioissa tuntui hieman vieraalta. Mutta se aktiivisuus, jota tytöstä pursusi, oli oikein virkeää.

Muita sarjan kirjoja en ole uudelleenlukenut, Tiina ei koskaan ollut suosikkejani lapsena tai nuorena.

Suosikkejani nuortenkirjoissa olivat esim. Marjaana Madagaskarilla, Lapsentyttönä Singaporeen, Anne korallisaarilla ja Pami-tytön paratiisi. Kirjat, joissa kerrottiin vieraista maista, silloin niin eksoottisilta ja oudoilta kuulostavilta. No valitettavasti rahavarani eivät ole riittäneet Madagaskarilla tai Hawaijilla käyntiin vieläkään.

Muistetaanhan ne. Tiina tosin oli kirjan alussa reipas, rehellinen jne ja kirjan lopussa sama juttu. Siitä "viisaat" kritisoivat sanoen, että nuoren pitää jotenkin kehittyä ja oppia jotain kirjan loppuun mennessä, siis päähenkilön. Sama juttu Viisikoissa ja muissa sarjoissa. Mielestäni ne sopivat jollekin lukutoukalle, mikä ite olin varhaisteini-ikäisenä, mutteivät välttämättä vähän lukevalle. Nykyään on netti kilpailemassa ajasta.
Viisikoissa oli niin, että viisikon tapaamilla lapsilla oli aina isäpuoli, ei biologista isää, eikö niin? Kirjoittajan huumoria vai ajankuva?

Tyttökirjoja! Tässä vastapainoksi joitakin poikien lukemistoja silloin, kun me 50 vuotiaat olimme nuoria: Tarzan, Mars-sarja, Pertsa ja Kilu... // Jerry Cotton, länkkärit (Arizona, Nevada, Montana...) // Shokki, Buster, Mustanaamio, Asterix, Nonstop, Tex Willer, Korkeajännitys...

Minä luin kaiken laidasta laitaan. Tiinat siis yhtä sujuvasti kuin Pekka Lipposet ja Kallekustaa Korkit. Pikkunaisia, Pikkumiehiä, Plumfieldin pojat, Runotytöt, Mark Twainin ja Hugleberry Finnin seikkailut, Viimeinen mohikaani, Ruohoaavikolla, Delawaren pojat. Hiihtäjä Heikki, Tex Willerit, Kapteeni Mikit, Villien tyttöjen koulu, kaikki Anni Swanit...........
Tuo Viisikkokirjan lapsien isäpuolet saattoi johtua Enid Blytonin kieroutuneesta narsistisesta maailmankatsomuksesta. Hänhän heitti lastensa isän pois kotoa ja lastensa elämästä ja otti rakastajansa isäpuoleksi tytöilleen joita laiminlöi kaikin tavoin. Piti herkkujuhlia lapsi-ihailijoilleen mutta omat lapset eivät saaneet niihin osallistua.
Tiinan ei varmaan tarvinnut kehittyä kun hänet oli jo alussa tehty täydelliseksi kuten Peppi Pitkätossu :)

Viisikko oli rautaa, kirjastotäti (tuttu) jemmasi niitä minulle kun tiesi innostukseni niihin.

Juha maksoi Tiinan rusettiluistelunumerosta purkkapaketin.

Mulla on tuossa eteisen kaapissa 9 Tiina-kirjaa. Pyysin hiljattain takaisin ne, kun olivat olleet lainassa kymmeniä vuosia eräällä sukulaisella.
Muistoja on paljon näissä kirjoissa. Sain edesmenneeltä isältäni aina syntymä- ja joululahjaksi Tiina-kirjan.
Viisikkoja tuli myös luettua. Tuntuivat silloin todella jännittäviltä ja kolmen tyttökaverini kanssa seikkailtiin myös ja olimme näkevinämme jotain salamyhkäistä aina lähistön talojen pihoissa tapahtuvan. Ostettiin aina "seikkailukarkkeja" ja jaksettiin vakoilla namujen voimalla:))

Pekka Töpöhäntä ja ilkeät Pilli ja Pulla kuuluivat myös suosikkeihini jossain vaiheessa. Katselin kirjakaupassa noitakin kirjoja mutta eipä vaan sattunut silmiin. Ihanhan tässä tulee lapseksi näköjään jälleen.