Hei
Usein luen että 'bipoläärisairauteen' kuuluisi masisvaiheessa ylinukkuminen pikemminkin kuin liian vähäinen. Sairaalassa törmäsin muutamaan, mutta itselläni ongelma on _aina_ liian aikainen herääminen. Itse ajattelen että olen neuroottinen stressaaja ja murehtija, enkä taida asialle paljoakaan. Unta arvostaa kun sitä ei riittävästi saa. Viretila on minulla suuresti yöunesta riippuvainen.
Nyt on remissio menossa, kohtuuhyvin palauduttu. Uni olisi tärkeää.
Usein luen että 'bipoläärisairauteen' kuuluisi masisvaiheessa ylinukkuminen pikemminkin kuin liian vähäinen. Sairaalassa törmäsin muutamaan, mutta itselläni ongelma on _aina_ liian aikainen herääminen. Itse ajattelen että olen neuroottinen stressaaja ja murehtija, enkä taida asialle paljoakaan. Unta arvostaa kun sitä ei riittävästi saa. Viretila on minulla suuresti yöunesta riippuvainen.
Nyt on remissio menossa, kohtuuhyvin palauduttu. Uni olisi tärkeää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla vaikuttaa unirytmiin miten paljon on päivän aika olen liikkunut; tehnyt hyöty tai muuta liikuntaa. Nukahdan helposti, mutta wc-toimet katkaisevat unen 2 kertaa yössä.
Miehen on parempi lasketella tyhjään öljykannuun, niin nopeammin pääsee unia jatkamaan.
Sitä erikseen pitää ihmetellä miten mitättömältä vaikuttaneet asiat voivat aloittaa mielen matkan depressiokuiluun päin. On vaan luotettava, että pahalta näyttävä tulevaisuusuhka ei toteutuisi.
Askeettinen elämä ja hyvä yleiskunto on toimiva yhdistelmä psyykentilan vakauttamiseksi lyhyemmässä ajassa. En lääkitse itseäni mitenkään. Siksi depiskuilut ovat niin syviä.
Samoin, päivän liikunta, ylipäänsä kaikki tekeminen ja loppuillan varsinkin vaikuttaa rauhottumiseen. Liikunta mulla vähentää ahdistuneisuutta. Kiitos kun vastasit. Voimia.