mulla ja mun noh, kai se nyt vielä on mun jätkäni, kuitenkin, meillä ei mene enään asiat oikeen yhteen. kaikki kääntyy aina väärin päin, ja ei ole kaikki hyvin ,vaikka niin kai kuvittelen.
puhuttiin toissa päivänä et onko tässä mitään järkeä? en tiedä.
mä kuitenkin rakastan ja rakastan tätä jätkää todella paljon. hän on muuttanut mun maailman ja kai mäkin oon alkanut näkee asioita eri näkökulmista.
ollaan me kuitenkin seurusteltu jo kohta vuosi. tuntuu pahalle se että, joutuisin luopuman siitä turvallisesta sylistä.
pelkään että, jään yksin, kaikilla kavereilla on kuitenkin se oma kulta, ja viettävät aikansa niiden kanssa, joten olisin aivan yksin. sen kaiken lisäx että, kaverini asuvat eri paikkakunnal.
pelottaa se että, miten osaa olla yksin? yksin näinkin pitkän ajan jälkeen.
onko kellään muulla tällästa ongelmaa..? pelkääkö kukaan näin paljon? mitähän tehdä, et pääsis täst eroon?
mä sitten kaipaisin vaan jonkinlaista vastausta asiasta, mut jos oot vittuilu aikees niin älä edes vaivaudu, sanomaan että, taas tota teini paskanjauhantaa!
puhuttiin toissa päivänä et onko tässä mitään järkeä? en tiedä.
mä kuitenkin rakastan ja rakastan tätä jätkää todella paljon. hän on muuttanut mun maailman ja kai mäkin oon alkanut näkee asioita eri näkökulmista.
ollaan me kuitenkin seurusteltu jo kohta vuosi. tuntuu pahalle se että, joutuisin luopuman siitä turvallisesta sylistä.
pelkään että, jään yksin, kaikilla kavereilla on kuitenkin se oma kulta, ja viettävät aikansa niiden kanssa, joten olisin aivan yksin. sen kaiken lisäx että, kaverini asuvat eri paikkakunnal.
pelottaa se että, miten osaa olla yksin? yksin näinkin pitkän ajan jälkeen.
onko kellään muulla tällästa ongelmaa..? pelkääkö kukaan näin paljon? mitähän tehdä, et pääsis täst eroon?
mä sitten kaipaisin vaan jonkinlaista vastausta asiasta, mut jos oot vittuilu aikees niin älä edes vaivaudu, sanomaan että, taas tota teini paskanjauhantaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
mul on ollu sama juttu joskus mun jätkäkaverin suhteen! meillä oli ollu paljon riitoja lähes joka päivä! mut me kyl sovittiin ne! mä rakastin sitä tosi paljon! enkä sit jättänytkään sitä me ollaan viäläki yhes! ku sä kirjotit että sä rakastat sitä ni sun ei kannata sitä jättää! oon ihan varma et jos sä jätät sen ni sä itket vaan ja haluut sen takas eli KADUT sitä! älä tee sitä virhettä!!!!!!!
Vaikka rakastais ni ei voi tietää onks se kaikkein sitä parasta sulle...siis sä pelkäät aika tosta päätellen vaan sitä yksin jäämistä...ihan tuntuis et sä pelkäät melkein sitä enemmän ku sitä että menetät rakastamasi (?) jätkän...anteeksi, ehkä hieman julmasti sanottu, enhän mä tiiä millanen teijän juttu on enkä tiedä sun tunteita...mut sellasen kuvan mä sain luettuani sun jutun...vaikka katuisit ja itkisit ja haluaisit hänet takasin ni se ois vaan ohimenevää etkä välttämättä katuisi...ei se oo virhe...jotain vielä parempaa ja ihanampaa oottaa sua aika varmasti...ei elämässä oo vaan yhtä onnea ja sitä pitäisi yrittää väkisin pitää yllä...jos susta ja TEISTÄ tuntuu että rakastatte toisianne ja haluutte jatkaa ni hyvä, mut jos vaikka toinenki vaan epäröi ni ehkä kannattais sit miettiä...se voi olla suurempi virhe jäädä siihen 'tuttuun ja turvalliseen' suhteeseen...elämä kuitenkin pitäisi elää ja nauttia...ja jos susta tuntuu että hän on ainoa jota voit ikinä rakastaa niin paljon tai vastaavaa niin luulempa vaan että valehtelet...et voi tietää mitä huominen tuo...etkä voi tietää tunteitasi, vaikka ovatkin omasi...en usko että tiedät omia tunteitasi yhtään paremmin kuin kuka tahansa muu omiaan tai toisen...niitä vaan ei voi päättää itse...mutta koita löytää jätkäsi kanssa jokin ratkaisu...ja oli se mikä tahansa ja kumman vaan päättämä (jos ei yhteinen) niin ei kyllä kannata katua eikä pahemmin surra eikä katkeroitua...siinä menee vaan hyvää elämää hukkaan...
ei se yksin jääminen mukavaa ole, mutta jos se on välttämätöntä niin sitten on.. maailma kun on vain niin kiero ja kummallinen.. et varmasti tiedä mitä huominen tuo tullessaan.. itse jäin yksin 14kk:n jälkeen, mutta minun kohdalla oli kyllä aivan eri asia kuin sinun.. keskustele parisi kanssa asiasta, älä turhaan pelkää, ei ehkä ole mitään pelättävää edes - koittakaa löytää hyvä ratkaisu.. ja kyllä yksinkin oppi elämään, vaikka onkin aluksi aika vaikeaa..