Pienen radiojutun tekeminen taitolaji.

Suomen yleisradioon on korkeampi kynnys saada juttujaan läpi kuin HS:n. Yksi juttuni kuitenkin hesarissa julkaistiin, Sinne kelpaa vain nimellä kirjoittajat.

Itsekritiikkini estäisi julkaisemasta tämänpäiväistä Yle radio Suomen tämänpäiväistä pikkujuttua. Sen oli kirjoittanut Maija Vilkkumaa, lukijana Piia Andersson.
Kertojan ääni enempää kuin teksti aihevalintoineen yksinkertaisesti vaan s u r k e a a!

Kun ammatti-ihminen tekee pikkujutun radiossa luettavaksi, siihen saadaan mahtumaan kivoja sattumuksia.
Tänään näyttelijä Aku Hirviniemi luki Jari Tervon kirjoittaman pikkujutun aiheena jouluaiheinen haudalla käynti. Hyvä pieni radiopakina oli.

JOHTAJAKSI YLEEN
pyysi ministeri, puoluejohtaja Pekka V. aikoinaan. Kieltäydyin.
Jos olisin suostunut ja tullut nimitetyksi tehtävään niin oletan YLEn olevan hyvin toisenlainen. Tiedän, että tehtävä olisi ollut ylivoimainen kun sain tutustua mm. Kari Mäntyyn 1969 tienoilla ja jurvalainen osoitti jo harjoittalijana "kaapin paikan".
Pohjalaosen päätoimittajanakin kotvan toimien.
Näinhän tämä toimii täälläkin. Suomen lain ja YKn Ihmisoikeuksien julistus ei paina senttiäkään.
Ihmisoikeuksisista keskustelu menee roskikseen alta aikayksikön - yli vuosikymmenen kokemus.
Pyydän lopion keskusteluista antamaani osoitteeseen aina!

Ai!
Olin satamassa maapuolella töissä jonkin rahtilaivan lastauksessa. Työnjohtaja huutaa laivan päältä nimeäni.
- tarvittaisiin vinsmannia, kävisitkö työhön?
- en ole ikinä vinssiä ajanut, työturvallisuussyistä kieltäydyn.
- Ai, sanoo pomo pettyneenä.

Jari Tervon pikkujutuissa on mukana veljensä Unto Abraham. Oikeasti J.T:n isä oli poliisi. Tuskin hän olisi pojalleen noin huimaa lisänimeä antanut.
Sarjaa on kiva kuunnella radiossa. Ammattimiehen tai naisen jälki näkyy ja kuuluu.