Sinulle, ikävöiden

Kaunista kertoilua - kumpa rakastuneet näkisivät toisensa katseen.

Sen avulla maailma muuttuisi paljon lämpimämmäksi ja kevyemmäksi elää.

Paranetko vielä? Älä jätä asioita sanomatta..

Ai paranenko? Tästä ikävästä ja näistä kauniista ajatuksista häntä kohtaan? Epäilen vahvasti että en...

siltaa,
monta pitkää tietä,
ne on kuljettava ennen kuin
varjomme löytävät toisensa.
Silloin kun kaikki tiet on kuljettu,
sillat ylitetty,
silloin varjomme kohtaavat,
jäädäkseen toisiinsa kiinni
ikuisesti.

Uni jota kaipasin
ei saapunutkaan.
Ei tullut luokseni keskiyöllä
tähtiä,
ei kuutamoita.
Hehkuvat hetket viulujen kera
jäivät jonnekkin matkallle,
valveen ja levon
pimeään välimaastoon.

Kauniita ajatuksia
pienen pieniä unelmia.
Vaaleanpunaisia toiveita meistä.
Hidasta tanssia pilvien päällä
ilman musiikkia.

Kun pimeä peittää sateisen polun,
eikä kukaan enää kulje ikkunani ohi.
Kun tieltä hiljenee ohikulkijoiden äänet,
eikä yksikään pysähdy kohdalle.
Jää vain musiikki ja minä,
sulautuen hämärässä toisiimme,
kietoutuen saumattomasti
hiljaiseen sävelkulkuun,
lohduttavaan melodiaan.

Minä rakastan eilistä.
Kun se kietoi iltapäivän
valkeat tunnit ympärilleni.
Sai minut odottamaan sinua.
Minä rakastan eilistä,
koska se toi sinut luokseni.
Antoi ohikiitäville minuuteille
ilon ja lämmön,
sulki sisäänsä
pienet ikuisuden hetket.

Tuhansia polkuja edessäni,
enkä osaa valita,
minne kulkisin.
Sanomattomia sanoja sisälläni,
enkä osaa puhua.
Kätkettyjä tunteita,
enkä uskalla rakastaa,
Mistä löytäisin voimaa
avata oven uuteen.
Kuka auttaisi sulkemaan
portin menneeseen.

Ikäväni on täynnä ruusunpunaisia unelmia
harmaana aamupäivänä.
Sinisiä unia
valkoisten pilvien syleilyssä.
Tummia ajatuksia
kaipuun hetkinä.
Auringonkeltaisia ilon tunteita
minun ollessa luonasi.

Kaukana on meri,
sinisenä hehkuen,
voimakkaana aaltoillen.
Suolaisen tuoksun
tunnen ihollani.
Voimakkaana aistin kutsun
ja päätän lähteä.
Lastaan laivani uusilla unelmilla,
toivolla
ja sydämen lämmöllä.
Kylmästi hylkään rannalle
pettymyksen, tuskan
ja raivon.
Ne eivät mahdu mukaan.
Vastarannalla
ehkä odottaa joku.

Kynttilän valossa istun yksin ja ajattelen sinua. Ikävä on..

Herääminen.
Havahtuminen unien
pehmeistä kuvista,
vakavista unelmista.
Astuminen todellisuuden
katkeriin sanoihin,
jäähyväisiin.
Hyppy pilvien päältä
jäiselle maaperälle
varpaat ja sydän palellen.

Sataa.
Samantekevää.
Olet mennyt.
Enää en voi tuntea kättäsi kädessäni.
Radio soittaa laulua,
josta sinut muistan.
Kuuletko sen,
siellä jossakin.
Muistatko minua,
kuten minä muistan sinua.
Avaan ikkunan sateeseen.
Kastun.
Samantekevää.
Sade saa huuhtoa
ikävän kyyneleet poskiltani.

Kiitän maailmankaikkeutta tai jotain johdatusta, joka toi hänet tielleni. Elämä on sittenkin kaunis. Hän on olemassa. Kunpa vielä kohtaisimme..