Sain tänään psykologisissa tutkimuksissa tiedon tarkkaavaisuushäiriöstä eli löytyi add.
Olen jo keski-ikäinen ja jos Eu:n kriteerit eivät täyty, tulee loppuelämästänikin lähes pelkkää pettymysten sarjaa eli lääkitystä en saa.
Ei ole kivaa kuulla äitini suusta etten ole ollut kunnianhimoinen. Veljenikin mielestä olen vain helpolla elämässä edennyt. Hänellä vaikea-asteinen ad/hd.. Isääni en ole vuosiin tavannut mutta hänellä on vaikeita psyk.ongelmia aina ollut. Pohallani myös todettiin lapsena lievä add.
Niin kauan kuin muistan, olen tuntenut olevani erilainen ja ulkopuolinen. Olin hissukka ja haaveilija.
Nyt olen pimeässä peiton alla ja mietin, miten voin selvitä edes arjesta jos Eu- direktiivit eivät täytykään?
Hoitava lääkäri olisi jo ennen tutkimuksia lääkkeet aloittanut, hänelle olisi riittänyt 200 sivuinen potilaskansioni.
Työelämässä poltan itseni nopeasti loppuun, en pysty vaadittuun tehokkuuteen tai laatu kärsii. Opinnot olleet täyttä tuskaa ja keskeytyksiä on tullut. Sairaslomalla olen ollut yhteen putkeen yli vuoden.
Haluaisin tehdä ja toteuttaa itseäni, elättää itseni omilla ansioilla. Minulta vain puuttuu apuvälineet tehdä niitä toiveitani.
..ja nyt alkaa hiipua viimeinenkin veto, koko elämälle.
Ja parhain lause tuli lääkäriltä" Jos direktiivit täyttyvät, elämänlaatusi tulee muuttumaan paljon paremmaksi".
Nyt vain odottelen parisen kkta, onko mulla elämässä enään mitään toivoa.
Miten kummassa te muut olette jaksaneet odottaa lopullista tietoa?
Entä miten olette selvinneet jos ette olekaan saaneet vahvistusta diagnoosille?
Nyt ahdistaa..
Olen jo keski-ikäinen ja jos Eu:n kriteerit eivät täyty, tulee loppuelämästänikin lähes pelkkää pettymysten sarjaa eli lääkitystä en saa.
Ei ole kivaa kuulla äitini suusta etten ole ollut kunnianhimoinen. Veljenikin mielestä olen vain helpolla elämässä edennyt. Hänellä vaikea-asteinen ad/hd.. Isääni en ole vuosiin tavannut mutta hänellä on vaikeita psyk.ongelmia aina ollut. Pohallani myös todettiin lapsena lievä add.
Niin kauan kuin muistan, olen tuntenut olevani erilainen ja ulkopuolinen. Olin hissukka ja haaveilija.
Nyt olen pimeässä peiton alla ja mietin, miten voin selvitä edes arjesta jos Eu- direktiivit eivät täytykään?
Hoitava lääkäri olisi jo ennen tutkimuksia lääkkeet aloittanut, hänelle olisi riittänyt 200 sivuinen potilaskansioni.
Työelämässä poltan itseni nopeasti loppuun, en pysty vaadittuun tehokkuuteen tai laatu kärsii. Opinnot olleet täyttä tuskaa ja keskeytyksiä on tullut. Sairaslomalla olen ollut yhteen putkeen yli vuoden.
Haluaisin tehdä ja toteuttaa itseäni, elättää itseni omilla ansioilla. Minulta vain puuttuu apuvälineet tehdä niitä toiveitani.
..ja nyt alkaa hiipua viimeinenkin veto, koko elämälle.
Ja parhain lause tuli lääkäriltä" Jos direktiivit täyttyvät, elämänlaatusi tulee muuttumaan paljon paremmaksi".
Nyt vain odottelen parisen kkta, onko mulla elämässä enään mitään toivoa.
Miten kummassa te muut olette jaksaneet odottaa lopullista tietoa?
Entä miten olette selvinneet jos ette olekaan saaneet vahvistusta diagnoosille?
Nyt ahdistaa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.