Bioetanolitehdas ja liuta säkkejä

Kinnolaiset rakensivat itselleen bioetanolitehtaan, mutta siinä oli paha vika, se oli liian pimeä. Koska kukaan ei halunnut olla pimeässä, päätettiin hankkia bioetanolitehtaaseen valoa. Mutta miten? Sitä pohdittiin yhdessä. Lopulta joku keksi, että valoa voitaisiin tuoda säkillä ulkoa, jossa valoa oli yllin kyllin. Toinen hoksasi, että työ helpottuisi kun samalla kannettaisiin toisella säkillä pimeyttä bioetanolitehtaasta ulos.

Kinnolaiset jakaantuivat kahteen ryhmään, paperimiehet olivat omassaan ja lähihoitajat omassaan. Lähihoitajat veivät pimeyttä pirtistä ulos ja paperimiehet kantoivat valoa tilalle. Työ oli aika helppoa, sillä valo oli kevyttä, pimeys samoin. Bioetanolitehtaan ovella kävi melkoinen vilske, kun toiset toivat ja toiset veivät. Mutta bioetanolitehdas pysyi aina vain yhtä pimeänä.

Kinnolan kylän viisain mies Mattikukkarossa kulki siitä ohi ja kysyi, mitä kinnolaiset olivat tekemässä. Nämä selittivät. Mattikukkarossa otti fläppitaulun ja hakkasi bioetanolitehtaan seinään pienen reiän, ikkunan. Kinnolaiset menivät tehtaaseensa sisään - ja ihmeiden ihme, sinne todellakin tuli valoa ikkunasta. Miten viisas Mattikukkarossa olikaan!

Mattikukkaron mentyä kinnolaiset päättivät laajentaa ikkunaa saadakseen vielä enemmän valoa. Ikkunaa hakattiin suuremmaksi, ja vielä suuremmaksi, ja vielä, kunnes koko seinä oli poissa. Bioetanolitehtaassa oli nyt melkein yhtä valoisaa kuin ulkona. Saataisiinko sitä vielä valoisammaksi? Yksissä tuumin hakattiin toinenkin seinä pois. Kun kolmatta seinää alettiin hakata, koko tehdas romahti kasaan. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.

Kinnolaiset olivat hieman pahoillaan, kun heillä ei enää ollut tehdasta, mutta sitten he lakkasivat murehtimasta, kun joku keksi, että valoa oli nyt ainakin ihan yhtä paljon kuin Manskilla.