Rupesin runolle.

Ei repeämään ruveta tarvi täällä,
ei ees loukossa lumen tai pakkassäällä.

Nimimerkkis on ruma, ruma kovin
voit sitäkin miettiä pienen tovin.

Minä se täällä vaivojain voivotan,
mutta iloisesti kaikille joulua toivotan.

Aivan repesin nauramaan
kun rupesin lukemaan
tukehtua meinasin, vaan
rupesinki aattelemaan
ettei murteeni tuttua
siitäpä syntyykin juttua
parista sana tuomion sain
kun rupesin runolle vain
repesin iloon ja nauramaan
nyt painettiin allekin maan.

Rupesin minäkin harjaamaan
lattiaa sotkuista siivoamaan
imuri hajosi käsiini
siksipä tyydyin harjaani.
Raskasta on koko touhu
lattialla muruseta roskat
kukapa tulisi auttaamaan
korjaisi pois kaikki moskat
Nyt tuntuu että viimeiset
harjaukaset mulla ovat käsillä
kun selkäni jurnuttaa
jalkani lakkoillee.
muttaa auttajaa ei näy missään
mitähän tässä tehdään..........................


kun

Kaihoten katselen
iloista runojen helinää

teillä ilo irtoaa
sanat kauniit ilmaan lentää
aatoksenne kauas entää

ihmetelee vanhus

täällä tunteet myllertää
kaikki turhaa on
sanat kangertaa

mistä saisin sen
ilon vilpittömän

liian touhukas olla ei voi
teskentely tympii
väsyttää

kortin sain
vastaan vain

hyvää joulua sinnekki
jos luoja suo
taas tavataan

jouluksi jotain pientä laitan
penet kääröt joulupaperiin taitan

haudoilla harhailen
poismenneitä muistelen

rakkaudella
kyntilöitä sytytän

kass´
pieni varpunen
siihen lennähti

mistä lie neenätti

iloisesti hyppeli
huomiota herätti
siispä
lyhteen laitan jouluksi
pienen varpusen iloksi,

Minäkin rupesin runolle
avasin rupiset arvet
repesin aivan auki
sieluni sisimmät lauloin
siitä syntyi runo moinen;

YLISTYS YKSIN OLOLLE

Kyyneleet nuo eilispäivien
kimaltelee oksilla välkehtien
talvipäivän auringossa
ovat kuin kristallista

Vuosikymmenet kun jälleen pyörähti
huomaan -elämä on tehnyt nöyräksi
oma tahto, toiveet murenee
luonnon luomat lahjat suurenee

Tikan koputukset puuhun kuuntelin
oravan hyppelytkin havaitsin
varis lensi lintulaudalta
olikohan ollut varkaissa?

Jalat veivät luokse lammikon
sorsalauma siellä viipyili
talvisesta hetkestä ne nauttivat
aivan kuten minäkin

Luonnossa on paljon elämää
nyt kun lumiharso peittää maan
vuodenaika tämä virkistää
valkoinen tienoo puhdistaa

Olen lapsi talven viileyden
yksin elän elämääni nauttien
vierelleni en nyt tahdo hälinää
päivistä hiljaisista voimaa saan

Eilispäiväin kyyneleeni sain
humalaisten vierailuista vain
ihminen kun päänsä sekoittaa
se toisiakin hämmentää

Ihminen humaltua voi viinasta
rakkaudesta, intohimosta
rahasta, vallasta tai mistä vaan
mi järjen viepi mennessään

Kaikki kyyneleet on jäätyneet
elämänpuun oksilla nuo kelluneet
jäisinä ne kimaltelevat
oppiläksyn elämästä antavat

Tunne että nyt on edessä
elämä täydellinen matkassa
luonnon kanssa päiviäni matkustan
luonnon helmaan pääni painaa saan