tuleva suurperheen äiti

Meillä lapset ovat tulleet n. kahden vuoden ikäeroilla. Vanhin on nyt 10, sitten on melkein 8 v., 6 v., 3v. ja tuorein tapaus on 7 vk vauva.

Vanhemmat lapset ovat jo omatoimisia, siis ei syöttämisiä, pyllyn- tai hampaanpesuja. Päivisin ovat koulussa/eskarissa. Olen siis kahden lapsen kanssa kotona. Oikeastaan nyt on helpompaa kuin viisi vuotta sitten. Lapsista on seuraa toisilleen ja auttavat toisiaan ihan luonnostaan.

3v. tyttö saa äidin huomiota silloin kun vauva nukkuu. Koululaisten kanssa käydään yhdessä läksyjä läpi. Eskarilaisen kanssa minulla on yhteinen harrastus.

Mies on vuorotyössä, joten paljon apuna päivisin. Yhdessä siivotaan ja laitetaan ruokaa. Isommat huolehtivat omien huoneidensa siivouksesta. Ruoan laittoon osallistuvat esim. kuorimalla perunoita, porkkanoita.

Luulen, että suurperhe kasvattaa lapsista sosiaalisia ja osaavia ihmisiä. Valmiiksi ei tehdä mitään vaan ollaan mukana pienestä pitäen. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut ja halukas tekemään sitä mitä aikuisetkin tekevät esim. siivoamaan.
3v. on erittäin innokas pölyjen pyyhkijä.

Iltaisin on ihana katsoa kun kaikki lapset leikkivät yhdessä esim. legoilla tai junaradalla. Kinaa syntyy välillä varmasti, mutta hyvin sopu aina löytyy, joskus tarvitaan äitiä tai isää selvittämään.

Nukkumaan/omiin huoneisiin lapset menevät viimeistään klo 20. Silloin alkaa meidän vanhempien aika. Nautitaan hiljaisuudesta ja jutellaan. Meillä ei ole kiire mihinkään. Ei ole pakko päästä tuulettumaan tai pois kotoa. Sen aika tulee myöhemmin, nyt nautiaan tästä. Pelkkä kauppareissu riittää minulle, jos haluan olla yksin. Tosin olen ollut aina työssä lasten välillä, joten minulle ei ole tullut pitkää putkea kotona.

Ei voi kuin ihmetellä, miten samoista aineksista voi tulla niin eriluonteisia lapsia ja nauttia jokaisesta pikku persoonasta.

Meillä on kaksi pientä lasta. Esikoinen 1v 2kk ja kuopus 1kk. Olimme aina ajatelleet, ettemme halua suurta ikäeroa lapsillemme, mutta esikoisen syntymän jälkeen halusimmekin ihan heti perään hänelle sisaruksen. En ole hetkeäkään katunut. Onhan tämä työläämpää nyt jonkin aikaa, kun pienokainen valvottaa yöt ja esikoinen ei nuku enää päivisin kuin vajaan tunnin päiväunet, joten 24h saa olla valppaana lapsia hoitamassa. Mutta kun mies auttaa, niin pärjätään ja jaksetaan. Ja nyt tuntuu, ettei kolmaskaan lapsi ihan mahdoton ajatus olisi, muttei kuitenkaan ihan heti perään. Arki on aika työntäyteistä, mutta tosi antoisaa. Ulos lähtiessä saa vielä molemmat pukea, kun kumpikaan ei sitä vielä itse osaa-nyt talvella siihen menee aikaa, että päästään ulos ovesta, mutta minä puen toisen ja mies (jos on kotona) toisen. Vuorottelemme esikoisen nukutusvuoroja iltaisin ja toinen hoitaa kuopuksen silläaikaa yökuntoon. Siivota saa jatkuvuvasti ja pyykkiä pestä. Samoin syöttää, kun kumpikaan ei vielä itse syödäkkään osaa:) Mutta todella nautin tästä ajasta!!