Kaikki alkoi kun poikaystäväni alkoi aivan suhteemme alussa arvostelemaan minua, mitä erilaisemmilla tavoilla (laihduta pari kiloa, pidän enemmän tummita hiuksista, värjää omasi, pidän enemmän pitkistä tytöistä, exälläni oli parempi kroppa päästä reisiin asti... jne... Ei ehkä ihan näillä sanoilla, mutta suurin piirtein)
Kun huomautuksia satei aina vaan lisää, aloin epävarmaksi, pitääkö hän todella minusta ja suutuin. Siinä meinasi lentää poika pelolle ja lujasti! Noh, saimme kaiken kuitenkin sovittua... Nyt olemme seurustellet noin kaksi vuotta. Kaikki on sujunut hyvin ja poikaystäväni on toden teolla pyydellyt anteeksi useasti tekojaan.
Ongelmani on kuitenkin se että asia on jäänyt kaivelemaan ja viime keväänä tein oman virheeni.. Tapasin erään toisen pojan. Hän oli mukava ja kivan näköinen, ja luulen että kelpasin hänelle juuri tällaisenä kuin olen... Minusta tuntui hyvältä, kun joku joskus sanoi jokun kauniinkin sanan minusta... Tapailin tätä toista poikaa, kävimme treffeille, leffassa, kävelyillä.. Taisimme ihastua..Kun samalla seurustelin yhä poikaystäväni kanssa.
Viime kesänä tilanne kärjisty kun tämä "toinen" tahtoi aloittaa vakaamman suhteen kanssani... En tiennyt mitä tehdä, sillä toisella taholla minulla meni ihan hyvin poikaystäväni kanssa, aloin pitää etäisyyttä tähän "toiseen" ja välimme viilentyivät.
Hän on soitellut perääni tähän päivään saakka ja asia on alkanut painaa minua. En tiedä mitä tehdä. Missään vaiheessa en ole suudellut taikka sänkyyn mennyt tämän toisen kanssa. Nyt kuitenkin olo on kuin pettäjällä... Poikaystäväni tiesi tästä tyypistä, mutta olen aina antanut hänen ymmärtää että se on vain hän joka on kiinnostunut ja että minulla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan...
Kun huomautuksia satei aina vaan lisää, aloin epävarmaksi, pitääkö hän todella minusta ja suutuin. Siinä meinasi lentää poika pelolle ja lujasti! Noh, saimme kaiken kuitenkin sovittua... Nyt olemme seurustellet noin kaksi vuotta. Kaikki on sujunut hyvin ja poikaystäväni on toden teolla pyydellyt anteeksi useasti tekojaan.
Ongelmani on kuitenkin se että asia on jäänyt kaivelemaan ja viime keväänä tein oman virheeni.. Tapasin erään toisen pojan. Hän oli mukava ja kivan näköinen, ja luulen että kelpasin hänelle juuri tällaisenä kuin olen... Minusta tuntui hyvältä, kun joku joskus sanoi jokun kauniinkin sanan minusta... Tapailin tätä toista poikaa, kävimme treffeille, leffassa, kävelyillä.. Taisimme ihastua..Kun samalla seurustelin yhä poikaystäväni kanssa.
Viime kesänä tilanne kärjisty kun tämä "toinen" tahtoi aloittaa vakaamman suhteen kanssani... En tiennyt mitä tehdä, sillä toisella taholla minulla meni ihan hyvin poikaystäväni kanssa, aloin pitää etäisyyttä tähän "toiseen" ja välimme viilentyivät.
Hän on soitellut perääni tähän päivään saakka ja asia on alkanut painaa minua. En tiedä mitä tehdä. Missään vaiheessa en ole suudellut taikka sänkyyn mennyt tämän toisen kanssa. Nyt kuitenkin olo on kuin pettäjällä... Poikaystäväni tiesi tästä tyypistä, mutta olen aina antanut hänen ymmärtää että se on vain hän joka on kiinnostunut ja että minulla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos susta oikeesti tuntu hyvältä olla sen jätkän kanssa nii ota nyt hyvä ihme siihen yhteyttä!!!
Oma (entinen) Poikaystäväny arvosteli mua myös TOSI TOSI paljon...
Mutta nyt oon tavannu aivan ihanan pojan joka välittää musta just tälläsenä kun oon!!!
Tsemppii!!!:)
Tavallaan petit ja tavallaan et.. mikä on pettämistä kenellekin. Toisilla raja menee pussailussa, toisille seksissä. Mitäs luulet poikaystäväsi sanovan jos kertoisit tapailleesi toista??? En usko hänen tykkäävän asiasta. Ja onhan sulla huono omatunto itselläsikin, ettei tainnut ihan viatonta ihastumista olla. Mielestäni toisen tapaaminen on pettämistä, kun kerran ihan ihastumiseen asti pääsit. Sähän pyöritit kahta miestä samaan aikaa. Söit kakkua ja säästit kakkua.
No uskotko että tän toisen kanssa teistä voisi vielä jotain vai onko tunteet laantuneet jo, siis sun osalta? Vai oliko se sun osalta sittenkin vain leikkiä ja rakastit sitä että susta oltiin kiinnostuneita, kun et samanlaista ihailua ja arvostusta nykyiseltäsi saanut? Monet jäävät tähän alkuhuuman koukkuun ja rakastavat ihastumisen/ihailun tunnetta. Ja kun leikki muuttuikin vakavammaksi toisen osalta, otit heti pakkia. Tuskin olit aikonutkaan jättää nykyistäsi ja aloittaa uutta suhdetta. Siksi pakitit. Sä vain leikit toisen kustannuksella. Otit häneltä tunteet joita tarvitsit, et muuta. Sä jatkat peliä edelleen pitämällä toista langalla odottamassa sua. Että jos teillä meneekin jostain syystä nykyisen kanssa poikki niin onpahan joku heti varalla.. tai jospa uskaltaisin sittenkin jättää ton nykyisen, niin olispahan heti uusi odottamassa. Ah.. wau. Kyllä sulla on hyvin pullat uunissa.
Päätöksesi on lopulta aika yksinkertainen. Mietit vain että mitä näet nykyisessäsi, aiotko joskus mennä hänen kanssaan naimisiin ja/tai saada lapsia hänelle? Onko hän sinun arvoisesi? Aiotko todella lopun elämääsi viettää hänen kanssaan? Jos et, niin mitä hittoa aikaasi enempää hukkaat häneen?? Älä hyvä tyttö tottumuksesta aikaasi kuluta ihmiseen, joka ei edes arvosta sinua itsenäsi.
En tiedä hainko tältä toiselta vain puuttuvia tunteita vai mitä, mutta kyllä minä hänestä oikeasti pidin, sen tiedän varmaksi.
Tiedän kuitenkin senkin, että nykyisestäni pidän enemmän, mutta kannattaako tosiaan hukata aikaansa ihmiseen joka ei pidä sinusta täysin sellaisena kuin olet...
Uskon että sitä yhtä ja oikeaan ei ole odottamassa jossain... Uskon että jokainen tekee jostakusta itselleen sen oikean, hänestä johon on rakastunut ja yhdessä olo toimii.
Poikaystäväni ei todella tykkäisi hyvää jos kertoisin hänelle asiasta, en osaa edes kuvitella kuinka vihainen hän olisi. Hän on niin monesti selitellyt tekojaan sillä että arvosteli minua, koska hänellä oli silloin vaikeaa ja perheessä tapahtui kaikenlaista kurjaa. Hän sanoi olleensa kaikille ilkeä jne... Olen yrittänyt hyväksyä aisian ja päästä yli, mutta silti tuntuu kurjalta kun ajattelen hänen sanojaan, jos ne sittenkin olivat totta, jos hän kuitenkin tarkoitti niitä...
Sikis taisin hakea "turvaa" muualta, jonkun joka todistaisi hänen olleen väärässä. Kun kuitenkin välitän hänestä ja asiat eivät ole enää sillä tolalla että hän arvoistelisi ja olisi ilkeä, päin vastoin, aloin katumaan tekosiani...
Yritän kovasti selvitellä ajatuksiani ja mitä minä tahdon ja kenestä pidän. Tiedän, on rumaa leikkiä ihmisillä noin, ja yrittää puolustauta sanomalla "minuakin loukattiin", en kuitenkaan tiedä miten kertoisi asiasta vai jättääkkö vain kertomatta...
Kyllä sun kannattas todellakin aatella kumpi on parempi. Jos se joka susta on pitäny sellasena ku oot nyt nii minusta se vois olla parempi mutta koska en tiedä tilannetta niin en sekkau (en tiiä en sekkau on mottoni)Mutta jos eroot kumminki nykyisestä jätkästäs yrittäkää erota ystävinä.
Olin seurustellut poikakaverini kanssa noin kaks vuotta kun poikakaverini sitten kävi kahvilla jne yhden naispuolisen ystäväni kanssa...tästä en tiennyt kuin vasta pari viikkoa tapahtumien jälkeen koska opiskelujeni takia asuimme eri paikkakunnilla(välimatkaa n.70km)...kerran sitten poikakaverini puhelin soi vkloppuna kun hän oli vessassa...puhelimessa luki "henna soittaa" (nimi muutettu)...vastasin puheluun ihmetellen miksi hän soittaa poikakaverilleni...henna oli vähän vaikeena mut ei mielestäni kuitenkaan mitään ihmeellistä asiassa ollut...luin kuitenkin poikakaverini viestit joista selvisi nämä kahvittelut ym...eräässä viestissä sitten mainittiin että henna ei jaksa odottaa mun poikakaverin päätöstä pitääkö minut vai vaihtaako hennaan...henna kirjoitti myös kuinka masussa oli perhosia aina kun he tapasivat jne. Sain mielettömän raivarin ja huusin poikakaverilleni kaikkea mahdollista ja lähdin siltä istumalta sitten opiskelupaikkakunnalle...käskin poikakaverini päättää mitä tekee että vaihtaako vai pitääkö minut...seuraavana päivänä tuli nöyrä anteeksi pyyntö ja ja hän halusi minut...Kului aikaa...kunnes tapasin erään vanhan ystäväni(mies)...kävimme kahvilla ja juttelimme niitä näitä kunnes sitten sain viestin tältä miten paljon hän minusta välittää...hän tiesi myös henna sotkusta eikä halunnut minun olevan suhteessa jossa on ollut tälläinen murhe...homma riistäytyi käsistä ja kun tapasimme niin pussailimme jne...olin ihastunut mutta en halunnut heittää pitkää suhdetta hukkaan...välitin tietysti myös poikaystävästäni...tämä toinen "suhde" sitten eteni siihen vaiheeseen että piti päättää mitä teen...oli vaikea päätös...poikaystäväni oli satuttanut minua ja tämä toinen oli maailman ihanin ja halusi minulle pelkkää hyvää...oli oikeasti todella rakastunut...kun hän kerran pyysi minua luokseen ja kun en mennyt hänelle tuli kyynel silmään koska luuli etten välitä ja että olin vain leikkinyt hänen kanssaan...päätös oli kuitenkin tehtävä...päädyin sitten vanhan kanssa takaisin yhteen koska jotenkin pelkäsin kai uutta suhdetta,vanha oli turvallisempi...välillä kyllä kaduttaa kun mietin miten paljon se toinen oikeasti välitti...mutta toisaalta mekin poikakaverini kanssa olimme ehkä juuri rakastuneina sellaisia ettei huomattukaan toisen vikoja ja kehuttiin toista maailman ihanimmaksi(kyllä tiety vieläkin mut nykyään tulee riitojakin,sillon tuskin koskaan)...nyt ollaan oltu vuos lisää yhdessä...välillä kun on oikein iso riita tulee kummankin "pettämiset" kuvioon mukaan vaikka aikaa on kulunut...sitä ei kyllä ihan hevillä unohda kun toinen miettii vaihtamista, mutta toisaalta ehkä tämä on sitä tosirakkautta kun voitettiin tollaset vaihtamisajatukset...ollaan kuitenkin nuoria...mä olin 15 kun tavattiin ja poikakaveri 16 ja yli kolme vuotta yhdessä...sitä ei kuitenkaa ollu ehtiny kovin monen jätkän/muijan kans seurustelee ennen...mut koita saada päätös tehtyä...muistat kuitenkin varmaan millaista on olla juuri rakastunut uuteen ihanaan poikaan..ehkä tämä on sinun koettelemuksesi onko poikaystäväsi juuri oikea sinulle...tsemppiä jatkoon...Niin ja kyllä meilläkin ihan hyvin menee...suunnitellaan jopa häitä ja vauvaa...=)