Hei! Olen yli puoli vuotta selvänä elänyt entinen juoppo. Korostan sanaa entinen, sillä en aio tietyn ryhmän tavoin kuluttaa loppuelämääni hokemalla olevani alkoholisti. Jos tuo joitain ihmisiä auttaa, suon sen heille kaikin tavoin ja lämpimin mielin. Kysymys on omasta ratkaisustani.
Se, mikä minua huolettaa, ja miksi tänne kirjoitan, on raittiuden ilon asteittainen katoaminen ja alkoholismiin verrattuna pienten murheiden aiheuttama alakulo. Ymmärrän, että ensimmäisten täysin selvien viikkojen antama "jalat puoli metriä irti maasta" -tunne ei voi millään kestää koko elämää. Mutta se on kurjaa, kun ei jaksa/osaa/saa/voi iloita selvästä päivästä lähellekään samalla voimalla kuin aikoinaan harmitteli ja tuskaili juomisen ja krapulan takia menetettyjä päiviä.
Oletteko kokeneet jotain samanlaista? Mietin, onko tässä kyse kuitenkin minun itseni sisällä olevasta arvottomuuden peruskokemuksesta? On kuin joku sisälläni kieltäisi ja estäisi minua iloitsemasta ja olemasta onnellinen. Voisin ajatella, että minä olen onnellinen elämäni viimeiseen päivään asti siitä, että en ole pitkään aikaan menettänyt yhtään hetkeä elämästäni alkoholille. Vaikka kaikki muu; maallinen omaisuus, ihmissuhteet ja työpaikka otettaisiin pois, minun pitäisi olla onnellinen siitä, että en juo. Lähes 40 vuotta aiheutin itselleni ja muillekin siinä sivussa harmia, tuskaa, inhoa ja vaaraa. Mutta en ole. En osaa. Joku kieltää iloni. Voi kun tämän arvoituksen osaisi ratkaista!!!
Se, mikä minua huolettaa, ja miksi tänne kirjoitan, on raittiuden ilon asteittainen katoaminen ja alkoholismiin verrattuna pienten murheiden aiheuttama alakulo. Ymmärrän, että ensimmäisten täysin selvien viikkojen antama "jalat puoli metriä irti maasta" -tunne ei voi millään kestää koko elämää. Mutta se on kurjaa, kun ei jaksa/osaa/saa/voi iloita selvästä päivästä lähellekään samalla voimalla kuin aikoinaan harmitteli ja tuskaili juomisen ja krapulan takia menetettyjä päiviä.
Oletteko kokeneet jotain samanlaista? Mietin, onko tässä kyse kuitenkin minun itseni sisällä olevasta arvottomuuden peruskokemuksesta? On kuin joku sisälläni kieltäisi ja estäisi minua iloitsemasta ja olemasta onnellinen. Voisin ajatella, että minä olen onnellinen elämäni viimeiseen päivään asti siitä, että en ole pitkään aikaan menettänyt yhtään hetkeä elämästäni alkoholille. Vaikka kaikki muu; maallinen omaisuus, ihmissuhteet ja työpaikka otettaisiin pois, minun pitäisi olla onnellinen siitä, että en juo. Lähes 40 vuotta aiheutin itselleni ja muillekin siinä sivussa harmia, tuskaa, inhoa ja vaaraa. Mutta en ole. En osaa. Joku kieltää iloni. Voi kun tämän arvoituksen osaisi ratkaista!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kunhan vaan ei olisi se alkoholismi joka nostaa päätään...
Jos kerran selvinpäin eläminen on sinulle tärkeää, niin en ymmärrä miksi yrität kieltää itseltäsi mahdollisen sairauden olemassa olon??? Menneisyyden luurangot kolisevat jo kaapeissaan, ja sinä keskityt pelkästään kyselemään itseltäsi teini-murkun tapaan: "mikä minun oikein on?"
Toivottaisin sinulle voimia ja tsemppiä tyyliin "pidä nyt vaan se korkki kiinni" jne. mutta kun tiedän ettei sellaiset sinua mitenkään auta. Aivan toisenlaista apua sinä nyt tarvitset.
"Jos kerran selvinpäin eläminen on sinulle tärkeää, niin en ymmärrä miksi yrität kieltää itseltäsi mahdollisen sairauden olemassa olon???"
Juu, ja kun diagnoosi parantumattomasta sairaudesta on tehty niin seuraava askel on ryömiä nöyränä aa kerhoon ja myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden. Sitähän tarkoitit sanoa? :D
Odotat liikoja. Viinattomuus on normaalia elämää, suruineen ja iloineen, viinallinen elämä ei ole normaalia; raitistuneella juopolla arvot kääntyvät päälaelleen. Puoli vuotta on kovin lyhyt aika uudenlaisen elämän rakentamiseen verrattuna 40 vuoteen, jotka sanoit viettäneesi viinamäessä. Hankala ja riskialtiskin projekti se on, mutta toki kannattava.
Ei raittiuden tarvitse olla onnellista. Etsi itsellesi puoliso, mieluiten entinen juoppo. Yhteinen menneisyys ja yhteiset harrastukset pitävät mielen virkeänä.
Suosittelen palaamista kohtyykäytöön, se tuo iloa elämään eikä mitään haittoja ole. Suositus on nauttia 17 annosta alkoholia per päivä.
Kokeile kunnon känniä.
Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ ѾѾ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ
Yleensä vasta 1-2 vuotta korjaa alkoholin aiheuttamat vauriot.
Kyseiset muutokset näkyvät tutkimuksissa aivoradoissa vielä puolisen vuotta
käytön jälkeen.
Jos nyt aloittaisit ottamalla alkoholia niin sama helvetti palaisi elämääsi ja läheistesi elämään.
Oletko ajatellut käydä esimerkiksi AA-kerhossa. Suosittelen.
"Kyseiset muutokset näkyvät tutkimuksissa aivoradoissa vielä puolisen vuotta
käytön jälkeen."
Eli mitkä muutokset. Miksei minun aivossani näkynyt magneettikuvassa mitään poikkeavaa, vaikka sillä hetkellä kun kuvattiin olin juonut yli 25 vuotta yli 100 annosta viikossa? Laittaisitko linkin tutkimukseen väitteesi tueksi.
Pertti lämmittää puupenkin jo sinulle valmiiksi. Varaa mukaan rahaa kahvikassaan ja harjoittele juopottelujuttusi kunnolla esittämistä varten.
Raimo on oikeassa ja raitis.Hän tietää, miten raittiina ollaan ja autetaan kaveria, kun sillä on vaikeaa tai juomahimo yllättää.
Älä epäröi mennä ryhmään.
Jos olet jukannut löylykauhasi, varmasti joku toveriseuralainen mieluusti lainaa omaansa ja useilla seuroilla on varalla muutama lainattava kauha kaiken varalta. Tervetuloa kauhomaan ystävien syraan.
Ymmärrän ite ajatuskulkuasi. Olen ollt nyt 7kk raittiina. Takana 10v lähes päiviittäistä dokaamista. Ekat viikot oli hyvä olla kun ei ollut fyysistä krapulaa jne. Nyt on tullut pikkuhiljaa tyhjyyden tunne, kun ei voi enää ns "nollata" jos vituttaa tms. Vaan pitää vaan kestää.
Mene katsomaan muutama kerta AA-ryhmään. Tyhjyyden tunteen täyttää toisten raittiiden, entisten juoppojen kanssa oleminen.
Noi löylykauhajutut on jotain keskenkasvuisten kieroonkasvanutta huumoria.
Kiitos, että joku tajuaa edes hiukan, mistä puhun. Ilmeisesti tämä vaihe, mitä molemmat nyt elämme, on jollain tavalla hankala. Toivon sinulle voimia. Ajatellaan niin, että tyhjyyden tunnekin on parempi kuin murhaava krapula ja itseinho.
Ihan vilpittömästi kysyn, mikä on löylykauha? Voisiko joku AA-kerhon toimihenkilöistä vastata. Onko se todellisuutta, kuvittelua vai AA-kerhossa käyneiden pettymystä palveluun ja sitä myöten jonkun kliseen toistelua? Kiitän etukäteen!
Itselläni on elämä hyvin. Ei puutu mitään. Kuitenkin tarvitsen jonkin aineen, jolla teen hetken elämästä "hauskaksi", jolloin ei tarvitse koko ajan huolehtia, tuntea vastuuta, järjestää ja tavoitella. Ei ole päänsärkyjä eikä muitakaan särkyjä, joka vaatisivat särkylääkkeitä, terve kun olen, nehän tavallaan tuovat saman tilan. Enkä niin hermostunut että tarvitsisin rauhoittavia, enkä niin uneton että tarvitsisin unilääkkeitä.
Kun monta päivää olen kaiken tehnyt kiitettävästi niin järjestän itselleni illan, jolloin vain otan viinaa enkä tee mitään muuta. Tiedän ettei ole tervettä (siis olenko terve?), mutta en osaa muuten suorittaa tätä elämää.
Ja suorittamisesta tunnen onnen ja siitä, että on tarpeellinen. Toki tunnen onnea kumppanini sylissä olosta, silityksestä ja siitä että hän on siinä. Koen onnea siitä että on hyvä työpaikka, ihanat lapset ja muutama ryhmä, joihin kuuluun, Siis vaadinko vain liikaa?
Liikaa vain ryyppään. Olen antanut viinalle perikisi ja jos en tällä pelillä jaksa niin sitten menehdyn. Vielä selviän.
En tiedä onko tällä aloittajalle mitään apua,
Mutta tuo vertailu alkoholin juomisen syyllisyyden ja juomattomuuden ilottomuuden välillä. Voisin verrata sitä tunteeseeni. Jos olisin omassa avioliitossani tehnyt saman kuin mitä olen ponnistellut uudessa suhteessani, niin vanha, menetetty avioliittooni olisi areenalle näytiksi pistettävä.
Arki pitää vain kestää, eivätkä kaikki siihen pysty.
Aika lailla saman tuntuinen tilanne sinulla nyt, mikä minulla oli ennen lopettamista. Viinamääriämme en osaa verrata, kuulostaa kuitenkin kohtuulliselta, että sentään monta päivää toimit kiitettävästi ja vasta sitten ryyppäät. Minulla sama prosessi laskettiin tunneissa. En valista, en pelottele, mutta toivon: kokeile raittiutta. Jos se on huono vaihtoehto, voihan helposti palata vanhaan!