Nuoret eivät osaa suomea!

sanon kyll kuka, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla. Mun mielest voi puhuu miten haluu, pitäiskö koko ajan puhuu kirjakieltä?

minni kirjoitti:

sanon kyll kuka, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla. Mun mielest voi puhuu miten haluu, pitäiskö koko ajan puhuu kirjakieltä?

vaikka kirjakieli saattaakin kuulostaa ainoalta oikealta ätytyy muistaa, että suomessa on aina ollut eri murteita sekä slangeja. ne monipuolistavat kieltä ja ihmiskieli myös taipuu mieluummin yksinkertaisiin ja oikaistuihin sanoihin.
samaa kieltähän tässä puhutaan! kieli on oikeaa niin kauan kun kuka tahansa suomenkielinen osaa puhua omaakieltään kenen tahansa muun suomalaisen kanssa (tämä ei tietenkään koske ahvenanmaalaisia -heidän ei tarvitse opiskella suomea lain velvoittamina).

kohta varmaan kalevalaa aletaan uudistamaan kirjakieliseksi koska siinä on huonoa kieltä!

minni kirjoitti:

sanon kyll kuka, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla. Mun mielest voi puhuu miten haluu, pitäiskö koko ajan puhuu kirjakieltä?

Menee ehkä jo hiukan pilkun viilaamiseksi, mutta kun kerran kieliopista on kyse, niin olisi parempi käyttää oikeita termejä.
Kirjakieli on nimenomaan kirjoitettua kieltä/tekstiä, puheessa sitä sanotaan yleiskieleksi.

jannu kirjoitti:

vaikka kirjakieli saattaakin kuulostaa ainoalta oikealta ätytyy muistaa, että suomessa on aina ollut eri murteita sekä slangeja. ne monipuolistavat kieltä ja ihmiskieli myös taipuu mieluummin yksinkertaisiin ja oikaistuihin sanoihin.
samaa kieltähän tässä puhutaan! kieli on oikeaa niin kauan kun kuka tahansa suomenkielinen osaa puhua omaakieltään kenen tahansa muun suomalaisen kanssa (tämä ei tietenkään koske ahvenanmaalaisia -heidän ei tarvitse opiskella suomea lain velvoittamina).

kohta varmaan kalevalaa aletaan uudistamaan kirjakieliseksi koska siinä on huonoa kieltä!

Lue lisää

Kirjoitettu ja puhuttu kieli ovat kaksi eri asiaa. Ei minua kiusaa, jos joku käyttää murretta puhuessaan - päinvastoin, se on upeaa! Mutta kirjoitettuna... Eikä murre kirjoitetussakaan tekstissä haittaa, mutta nuo teini-ilmaisut (q, x, ym.) saavat kyllä melkein yökkäämään. Ush!

Ja puhekielessäkään en kyllä todellakaan voi ymmärtää esim. sanan KETÄ käyttöä sanan KUKA tai JOKA tilalla. Samoin en tykkää vittu-sanan käytöstä pilkun tilalla, mikä on ikävän yleistä. Jossain määrin (tosin huomattavasti kirjoitetussa tekstissä esiintyvää käyttöä vähemmän) häiritsee myös sanayhdistelmät, jossa "aletaan tekemään" jotain. Ei, ei, ei koskaan voida "alkaa tekemään" vaan "alkaa tehdä" tai "ruveta tekemään"! Voin sanoa, että "aloin laulaa", mutta "aloin laulamaan" on yksiselitteisesti väärin. Mutta kuten sanoin, puhekielessä tuo ei niin särähdä (kieli)korvaan kuin tekstissä.

Ja EHDOTTOMASTI olen sitä mieltä, että kouluissa pitäisi äidinkielen tunnilla keskittyä joidenkin sijamuotojen nimitysten sijasta oikeakielisyyteen: yhdyssanat, pilkut, pisteet, mitkä sanat kirjoitetaan isolla jne. Auts, kun kalahtaa, jos esim. Raamattu kirjoitetaan pienellä, vaikka se on selkeä (kirjan) erisnimi! Sen sijaan esim. Jumala kirjoitetaan isolla vain, jos tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa, jolla ei muuta nimeä ole. Esim. Allah taas on muslimien jumala, ja jos puhutaan polyteistisestä uskosta, puhutaan jumalista - monikossa ja silloin kyseessä on siis yleisnimi, joka kirjoitetaan pienellä.

Kolmas asia, mistä nykyään ei piitata, on pilkut ja niiden sijainnit. Erittäin ikävää on se, että myöskään kirjojen kustantajat eivät enää tästä asiasta välitä. WSOY on erinomainen esimerkki kustantajasta, jonka kirjoissa on erittäin paljon pilkku- ja myös lyöntivirheitä. Jos ostaisin vaatteen, jossa on kymmenen pientä ratkeamaa eri puolilla saumoissa, veisin sen takaisin liikkeeseen ja saisin ilman muuta rahat takaisin tai vaatteen korjautettua myyjän piikkiin. Mutta jos ostan kirjan, jossa on kymmeniä tai jopa satoja (ei harvinaista WSOY:n kirjoissa) kielioppivirheitä, ei siitä korvata mitään.

Mikä on sitten pilkkujen merkitys? Tätäkin tekstiä olisi huomattavan vaikea lukea, jos jättäisin pilkut pois. Eli merkitys ei suinkaan ole vähäinen. Yleistyessään pilkuttomuus vähentää tehokkuutta. Sama koskee kaikkia kirjoitusvirheitä. Puhutussa kielessä ymmärtämistä auttavat painotukset, kirjoitetussa kielessä ne korvataan pilkuilla. Erityisesti lukihäiriöisten kannalta on tärkeää, että pilkut ja muut välimerkit, jotka erottavat lauseet toisistaan, ovat kohdallaan, sillä heidän on muutenkin vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä. Yhteen pötköön, ilman välimerkkejä kirjoitettu teksti on heille usein täyttä hepreaa. Ajatelkaapa ihmisparkaa, jonka pitää vaikka koulutehtävänä lukea joku kirja, josta puuttuu välimerkkejä, sanoissa on hurja määrä kirjoitusvirheitä (tietokoneiden piikkiinhän kustantaja ne pistää, kysytty on) ja lisäksi lauseenrakenne kenties ontuu. Tehtävä on monille täysin mahdoton.

Ihmisen raiskauksesta saa nykyään aivan liian lieviä tuomioita. Kielen raiskaus on kuitenkin vähintäänkin yhtä vakava asia, sillä kieli, josta ei pidetä huolta, vaan jota raiskataan ja väheksytään jatkuvasti, menettää pikkuhiljaa merkityksensä ja hautautuu muiden kielien alle. Haluammeko todella, että lapsenlapsemme puhuvat englantia eivätkä enää osaa suomenkielen taivutuksia?

Maternity kirjoitti:

Kirjoitettu ja puhuttu kieli ovat kaksi eri asiaa. Ei minua kiusaa, jos joku käyttää murretta puhuessaan - päinvastoin, se on upeaa! Mutta kirjoitettuna... Eikä murre kirjoitetussakaan tekstissä haittaa, mutta nuo teini-ilmaisut (q, x, ym.) saavat kyllä melkein yökkäämään. Ush!

Ja puhekielessäkään en kyllä todellakaan voi ymmärtää esim. sanan KETÄ käyttöä sanan KUKA tai JOKA tilalla. Samoin en tykkää vittu-sanan käytöstä pilkun tilalla, mikä on ikävän yleistä. Jossain määrin (tosin huomattavasti kirjoitetussa tekstissä esiintyvää käyttöä vähemmän) häiritsee myös sanayhdistelmät, jossa "aletaan tekemään" jotain. Ei, ei, ei koskaan voida "alkaa tekemään" vaan "alkaa tehdä" tai "ruveta tekemään"! Voin sanoa, että "aloin laulaa", mutta "aloin laulamaan" on yksiselitteisesti väärin. Mutta kuten sanoin, puhekielessä tuo ei niin särähdä (kieli)korvaan kuin tekstissä.

Ja EHDOTTOMASTI olen sitä mieltä, että kouluissa pitäisi äidinkielen tunnilla keskittyä joidenkin sijamuotojen nimitysten sijasta oikeakielisyyteen: yhdyssanat, pilkut, pisteet, mitkä sanat kirjoitetaan isolla jne. Auts, kun kalahtaa, jos esim. Raamattu kirjoitetaan pienellä, vaikka se on selkeä (kirjan) erisnimi! Sen sijaan esim. Jumala kirjoitetaan isolla vain, jos tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa, jolla ei muuta nimeä ole. Esim. Allah taas on muslimien jumala, ja jos puhutaan polyteistisestä uskosta, puhutaan jumalista - monikossa ja silloin kyseessä on siis yleisnimi, joka kirjoitetaan pienellä.

Kolmas asia, mistä nykyään ei piitata, on pilkut ja niiden sijainnit. Erittäin ikävää on se, että myöskään kirjojen kustantajat eivät enää tästä asiasta välitä. WSOY on erinomainen esimerkki kustantajasta, jonka kirjoissa on erittäin paljon pilkku- ja myös lyöntivirheitä. Jos ostaisin vaatteen, jossa on kymmenen pientä ratkeamaa eri puolilla saumoissa, veisin sen takaisin liikkeeseen ja saisin ilman muuta rahat takaisin tai vaatteen korjautettua myyjän piikkiin. Mutta jos ostan kirjan, jossa on kymmeniä tai jopa satoja (ei harvinaista WSOY:n kirjoissa) kielioppivirheitä, ei siitä korvata mitään.

Mikä on sitten pilkkujen merkitys? Tätäkin tekstiä olisi huomattavan vaikea lukea, jos jättäisin pilkut pois. Eli merkitys ei suinkaan ole vähäinen. Yleistyessään pilkuttomuus vähentää tehokkuutta. Sama koskee kaikkia kirjoitusvirheitä. Puhutussa kielessä ymmärtämistä auttavat painotukset, kirjoitetussa kielessä ne korvataan pilkuilla. Erityisesti lukihäiriöisten kannalta on tärkeää, että pilkut ja muut välimerkit, jotka erottavat lauseet toisistaan, ovat kohdallaan, sillä heidän on muutenkin vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä. Yhteen pötköön, ilman välimerkkejä kirjoitettu teksti on heille usein täyttä hepreaa. Ajatelkaapa ihmisparkaa, jonka pitää vaikka koulutehtävänä lukea joku kirja, josta puuttuu välimerkkejä, sanoissa on hurja määrä kirjoitusvirheitä (tietokoneiden piikkiinhän kustantaja ne pistää, kysytty on) ja lisäksi lauseenrakenne kenties ontuu. Tehtävä on monille täysin mahdoton.

Ihmisen raiskauksesta saa nykyään aivan liian lieviä tuomioita. Kielen raiskaus on kuitenkin vähintäänkin yhtä vakava asia, sillä kieli, josta ei pidetä huolta, vaan jota raiskataan ja väheksytään jatkuvasti, menettää pikkuhiljaa merkityksensä ja hautautuu muiden kielien alle. Haluammeko todella, että lapsenlapsemme puhuvat englantia eivätkä enää osaa suomenkielen taivutuksia?

Lue lisää

Kiitos valistuksesta! *hymy*

Ketä sanakin tarkottaa kyllä jotain, eikä se oo mitenkää murretta, se nyt vaan on ihan väärin sanoa ketä tossa tilanteessa. Voi kysyy vaikka "ketä näistä kolmesta tarkoitat?" tohon tilanteeseen ei sopis kuka sana mitenkää, ketä ei tosiaankaan oo mikään kuka sanan korvaaja vaan ihan eri asiaa tarkottava.

oi minula menä nimmari ja simmari vaarin pain pårkolä...