Mietit ehkä kelpaatko minulle? Mietit kenties vikojasi ja se ehkä vaikuttaa itsetuntoosi. Mietit kenties että et halua enää satuttaa itseäsi. Mietit ehkä että et kelpaisikaan kun tietty asia/ tietyt asiat paljastuisivat? Mietit ehkä että sinun on parempi jatkaa yksin?
Olen huolissani sinusta. Teet niin paljon töitä, unohtaaksesi itsesi? Hellitä hyvä mies ja katso minua syvälle silmiin ja näe, että...
Ei minua vikasi haittaa, minulla on niitä itsellänikin. Ei minunkaan itsetunto parhaasta päästä ole. Minä en halua satuttaa sinua, mutta olen valmis ottamaan ne kivut vastaan, jotka mahdollinen suhteemme voisi eteen tuoda. En usko että se suhde olisi pelkkää kipuilua. Minäkin mietin hyväksytkö minut kaikkine kipuineni jotka ovat syvällä sielussani ja jotka kertoisin mielelläni sinulle kun tuntisimme toisemme paremmin. Jokaisella meistä on omat kasvukipumme. Minäkin mietin että olisi parempi jatkaa yksin, kunnes kohtasin sinut. Tarkkailin sinua pitkään. Tulit ihan liki, menin tunteitteni kanssa kipsiin ja solmuun. Haavoitettu minä. Mutta tunteeni on vahva, eikä jätä minua rauhaan. Ei ennen kuin voimme puhua ihan oikeassa reaalielämässä tämän asian selväksi, onko meillä molemmilla tunteita toisiamme kohtaan. Minulla on, mutta annan sinulle rauhan, jos sanot suoraan, että minä olen kuvitellut koko jutun omassa pikku päässäni. Mutta niin kauan kärvistelen tuskissani kun meille avautuu tilaisuus keskustella tämä asia kasvotusten ja rauhassa, rehellisesti mitään salaamatta.
Tahdon kuitenkin parastasi ja vetäydyn jos olet asiasta toista mieltä. En tahdo sinulle pahaa, vaikka alussa välttelin sinua. Se tuntuu minustakin pahalta kun tunsin sen loukkaavan sinua. Siitä sinulle jo joulukorttiin kirjoitinkin, ettei vika ollut sinussa vaan minussa. Ja tämä tunne repii minua yhä vieläkin, kun en tiedä todellisia ajatuksiasi ja pelkään että kuvittelen vain, vaikka kerran aistin läsnäolosi kun olin vihainen ja keskittynyt omiin ajatuksiini tehden töitä. Aistin sinut ja halusin katsoa. Hillitsin vihani, hillitsin toisenkin kerran, rauhoitun ja katsoin sinuun. Katseemme kohtasivat. Siinä hetkessä oli jotain merkityksellistä. Hillitsin mielessäni olleen suuttumuksen, joka ei ollut sinun aiheuttama, kun en halunnut sitä vihaa sinuun kohdistaa, kun se ei koskettanut sinua se vihastumiseni ihan toiseen henkilöön.
Toivon ja Tahdon että tuntisit samoin ja tulisit minua vastaan ja antaisit "meille" mahdollisuuden. Mahdollisuuden johonkin suurempaan.
Olen huolissani sinusta. Teet niin paljon töitä, unohtaaksesi itsesi? Hellitä hyvä mies ja katso minua syvälle silmiin ja näe, että...
Ei minua vikasi haittaa, minulla on niitä itsellänikin. Ei minunkaan itsetunto parhaasta päästä ole. Minä en halua satuttaa sinua, mutta olen valmis ottamaan ne kivut vastaan, jotka mahdollinen suhteemme voisi eteen tuoda. En usko että se suhde olisi pelkkää kipuilua. Minäkin mietin hyväksytkö minut kaikkine kipuineni jotka ovat syvällä sielussani ja jotka kertoisin mielelläni sinulle kun tuntisimme toisemme paremmin. Jokaisella meistä on omat kasvukipumme. Minäkin mietin että olisi parempi jatkaa yksin, kunnes kohtasin sinut. Tarkkailin sinua pitkään. Tulit ihan liki, menin tunteitteni kanssa kipsiin ja solmuun. Haavoitettu minä. Mutta tunteeni on vahva, eikä jätä minua rauhaan. Ei ennen kuin voimme puhua ihan oikeassa reaalielämässä tämän asian selväksi, onko meillä molemmilla tunteita toisiamme kohtaan. Minulla on, mutta annan sinulle rauhan, jos sanot suoraan, että minä olen kuvitellut koko jutun omassa pikku päässäni. Mutta niin kauan kärvistelen tuskissani kun meille avautuu tilaisuus keskustella tämä asia kasvotusten ja rauhassa, rehellisesti mitään salaamatta.
Tahdon kuitenkin parastasi ja vetäydyn jos olet asiasta toista mieltä. En tahdo sinulle pahaa, vaikka alussa välttelin sinua. Se tuntuu minustakin pahalta kun tunsin sen loukkaavan sinua. Siitä sinulle jo joulukorttiin kirjoitinkin, ettei vika ollut sinussa vaan minussa. Ja tämä tunne repii minua yhä vieläkin, kun en tiedä todellisia ajatuksiasi ja pelkään että kuvittelen vain, vaikka kerran aistin läsnäolosi kun olin vihainen ja keskittynyt omiin ajatuksiini tehden töitä. Aistin sinut ja halusin katsoa. Hillitsin vihani, hillitsin toisenkin kerran, rauhoitun ja katsoin sinuun. Katseemme kohtasivat. Siinä hetkessä oli jotain merkityksellistä. Hillitsin mielessäni olleen suuttumuksen, joka ei ollut sinun aiheuttama, kun en halunnut sitä vihaa sinuun kohdistaa, kun se ei koskettanut sinua se vihastumiseni ihan toiseen henkilöön.
Toivon ja Tahdon että tuntisit samoin ja tulisit minua vastaan ja antaisit "meille" mahdollisuuden. Mahdollisuuden johonkin suurempaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä me vielä tavataan kahden kesken.
Hitsi mies sun kanssas. Tulin äsken eräästä kaupasta ja tulit mua hymyillen sekä naurahtaen vastaan. Ja se sun hymy sai mun pasmat ihan sekaisin. Olin aika yllättynyt. Maksoin kortilla ja vasta kolmannella kerralla muistin oikein mun PIN-koodini. Sä sekoitat mun pään, mies.