Hei!Olemme yli 2 vuotta ukkokultani kanssa yrittäneet saada lasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Alamme olla jo epätoivoisia, sillä kummastakaan ei löydy lääketieteellistä vikaa. (kuitenkin epäilen että minussa on jotain pahasti vialla!!!) Itku alkaa olla jo herkässä ja muutenkin melko stressaavaa, vaikka yrittää olla ajattelematta asiaa, aina se kuitenkin jotenkin alkaa painamaan mieltä...
Siispä kysyisin onko kenelläkään tietoa onko homeopatiasta apua lapsettomuuteen?Mistä sitä saa ja onko kallista? Tai jotain muita kokeilemisen arvoisia ohjeita? Minkäänlaista hormonihoitoa en ole koskaan saanut, ainoastaan orgametril-kuurin keltarauhashormonin vajaatoimintaan (?), jonka lääkäri totesi minulla tutkimatta minua! (minulla oli kierron puolivälissä niukkaa veristä vuotoa, kesti n. puoli vrk)Satuin mainitsemaan lekurille kyseisestä vaivasta ohimennen, kun olin aivan toisen vaivan takia... Olisin kiitollinen jos joku osaisi opastaa minua edes jotenkin, alkaa olemaan aika epätoivoista...
Siispä kysyisin onko kenelläkään tietoa onko homeopatiasta apua lapsettomuuteen?Mistä sitä saa ja onko kallista? Tai jotain muita kokeilemisen arvoisia ohjeita? Minkäänlaista hormonihoitoa en ole koskaan saanut, ainoastaan orgametril-kuurin keltarauhashormonin vajaatoimintaan (?), jonka lääkäri totesi minulla tutkimatta minua! (minulla oli kierron puolivälissä niukkaa veristä vuotoa, kesti n. puoli vrk)Satuin mainitsemaan lekurille kyseisestä vaivasta ohimennen, kun olin aivan toisen vaivan takia... Olisin kiitollinen jos joku osaisi opastaa minua edes jotenkin, alkaa olemaan aika epätoivoista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää alkaa olla jo aikalailla itsensä toistamista, mut
laitan tän nyt vielä viimeisen kerran tänne.(TAAS)
Tää alla oleva kirjoitus oli jo kerran vastauksena, mutta laitetaampa uusiksi, jos
vaikka joku saisi "voimia" Tää meidän juttuhan
piti olla ihan prosentteina täysin lääketieteellinen mahdottomuus. Lapset on
nyt 7v. 5v. 3v.2kpl (kaikki tyttöjä, akkavalta ;-)
Vastailen mielelläni, kykyjeni mukaan...
Olimme vaimoni molemmat 35v. Yrittäneet lasta neljä vuotta ns. omin konstein. Eipä vaan onnistunut. Kaikki mahdolliset tutkimukset ja hormooni hoidot tuli läpi käytyä (valtavat raskasta aikaa) Ei muuta kuin "mälli" kuppiin ja
ja neljä alkiota onnistui päätymään pakkaseen.
Joista kaikki vielä terveiksi lapsiksi ( tosin
ei mitään nelosia vaan yhdet kaksoset) ja muut ihan ykkösiä. Meilläkin oli suunnitteilla adoptio, mutta ensin ei yhtään ja nyt suur perhe
kaikkine arkipäiväsineen murheineen, kuin myös iloineen. Eihän niitä lapsia tehdä vaan saadaan. Ja kaksi ystävääni on saaneet myös pienen ihmisen aikaan lääketieteen avulla. Älä pelkää,
huolestu 80% saavat pikku-ukon tai prinsessan
OTA RAUHALLISESTI
Hei! Oletko tarkkaillut kiertoasi? esim. http://www.schulzmedia.no/mei/OMetusivu.htm näillä sivuilla on ohjeita, jotka ovat monia auttaneet. Lähinnä tässä "menetelmässä" tarkkaillaan omaa kuukautiskiertoa ja pyritään paikallistamaan hedelmälliset päivät ja ovulaatio.
Älä huolestu. Me Yritettiin 2,5 vuotta ennenku tärppäs ensimmäisen kanssa. Loput kaksi ei sitte tarvinnu muuta ku vilautuksen. Lopeta yrittäminen ja anna luonnon hoitaa loput. TSEMPPIÄ
kuulin sellaisesta jutusta jossa pariskunta oli yrittänyt lasta jonkin aikaa ja kun lasta ei kuulunut meni vaimo homeopaatille ja melkein heti sen jälkeen tuli raskaaksi.
Tiedä sitten onko siinä mitään todenperää..
Miä olen huomannut sen että lapsia ei tekemällä voi tehdä. Itse sain vanhimman lapseni "vahingossa". Kun sitten ukon kanssa pian alettiin haaveilemaan toisesta en osannut aavistaakaan miten vaikeaa se voi olla. Yli kaksi vuotta sitten erilaisia hormonihoitoja ja muuta ilman tulosta. Lopulta päätin luopua toivosta, ja hain opiskelemaan. Silloin myös lopetimme kaikki hoidot kun tuli tieto kouluunpääsystä. Ja kuinka ollakaan ennen kuin koulu alkoi olinkin yhtäkkiä raskaana. Kolmas raskauteni sai myös alkunsa kun uudet opinnot alkoivat. Tulin itsekseni siihen tulokseen, että elämänmuutos sai ajatukset muualle...elämä ei pyörinytkään ovulaation ja kuukautisten ympärillä, ja mieliala heitellyt toivosta siihen hirveään pettymykseen aina menkkojen tullessa...
Tsemppiä teille!