Hei! Olen 30-vuotias nainen ja olen sairastanut masennusta jo useamman vuoden. Lisäksi minulla on pakko-oireista häiriötä tai siis sellaista liiallista huolehtimista jne.
Mutta miten voisin parantua näistä jutuista? Olen syönyt yli vuoden paroksetiinia...olen pienentänyt annosta ja tällä hetkellä annos on vain 10 mg. (en jotenkin haluaisi olla lääkkestä riippuvainen, vaan haluan siitä ensi vuoden aikana eroon..pikkuhiljaa pienentäen annosta).
Mutta olen kokeillut siis lääkitystä ja erilaisia terapioitakin on tullut kokeiltua. Myös meditaatio, rentoutusharjoituksia jne.olen kokeillut.
Syön aika säännöllisesti, mutta ruokavaliossa voisi olla välillä parantamisen varaa. Välillä tulee suruun syötyä suklaata tms.herkkuja/roskaruokaa. Tiedän myös, että liikunta olisi tärkeää...sitä harrastan ehkä noin 20-30 min/päivä...ja tuokin määrä saattaa olla vaan ulkona kävelyä tms.
Lisäksi minulla on pieni uhmaikäinen lapsi, jonka kanssa välillä on raskasta.
Osaisiko joku ihan "kädestä pitäen" neuvoa mitä minun kannattaisi tehdä? Vaikka toisaalta tiedänkin, että pitäis varmaan esim. lisätä liikuntaa ja yleistä aktiivisuutta ja syödä terveellisemmin. Ehkä mielikin olisi terveempi terveessä kehossa. Mutta miten saisin itseni liikkeelle? Aina on niin helppo keksiä joku tekosyy jäädä kotiin. Sosiaalisia suhteita olisi myös kiva saada lisää, mutta aina ei ole helppo tutustua, koska olen aluksi hiukan ujo. Vaikka toki itsekin yritän osallistua keskusteluun ja ottaa toiset huomioon.
Välillä tämä elämä tuntuu niin "suorittamiselta". Miten oppia hyväksymään itsensä? Miten tulla onnelliseksi? Tahtoisin olla hyvä ihminen, mutta välillä on voimat vähissä. Tahtoisin oppia pitämään itsestäni, ehkä jopa rakastamaankin, mutta miten teen sen?
Mutta miten voisin parantua näistä jutuista? Olen syönyt yli vuoden paroksetiinia...olen pienentänyt annosta ja tällä hetkellä annos on vain 10 mg. (en jotenkin haluaisi olla lääkkestä riippuvainen, vaan haluan siitä ensi vuoden aikana eroon..pikkuhiljaa pienentäen annosta).
Mutta olen kokeillut siis lääkitystä ja erilaisia terapioitakin on tullut kokeiltua. Myös meditaatio, rentoutusharjoituksia jne.olen kokeillut.
Syön aika säännöllisesti, mutta ruokavaliossa voisi olla välillä parantamisen varaa. Välillä tulee suruun syötyä suklaata tms.herkkuja/roskaruokaa. Tiedän myös, että liikunta olisi tärkeää...sitä harrastan ehkä noin 20-30 min/päivä...ja tuokin määrä saattaa olla vaan ulkona kävelyä tms.
Lisäksi minulla on pieni uhmaikäinen lapsi, jonka kanssa välillä on raskasta.
Osaisiko joku ihan "kädestä pitäen" neuvoa mitä minun kannattaisi tehdä? Vaikka toisaalta tiedänkin, että pitäis varmaan esim. lisätä liikuntaa ja yleistä aktiivisuutta ja syödä terveellisemmin. Ehkä mielikin olisi terveempi terveessä kehossa. Mutta miten saisin itseni liikkeelle? Aina on niin helppo keksiä joku tekosyy jäädä kotiin. Sosiaalisia suhteita olisi myös kiva saada lisää, mutta aina ei ole helppo tutustua, koska olen aluksi hiukan ujo. Vaikka toki itsekin yritän osallistua keskusteluun ja ottaa toiset huomioon.
Välillä tämä elämä tuntuu niin "suorittamiselta". Miten oppia hyväksymään itsensä? Miten tulla onnelliseksi? Tahtoisin olla hyvä ihminen, mutta välillä on voimat vähissä. Tahtoisin oppia pitämään itsestäni, ehkä jopa rakastamaankin, mutta miten teen sen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.