Olen naimisissa, ollut viimeiset 4,5-vuotta. Kun tapasin nykyiseni olin juuri kaksi viikkoa takaperin eronnut eksästäni. Kaipasin jotain, jonkun, jonka avulla pääsisin yli entisestä. Joten suostuin kahvitteluun nykyisen mieheni kanssa.
Pidin hänestä ja hän oli turvallinen, kaikkea sitä mitä edellinen ei ollut. Kumminkin eksäni kummitteli koko ajan mielessäni, sillä hänessä oli jotain mikä sytytti minut tavalla johon ketään muu ei ollut koskaan kyennyt. Pidin pienen tauon nykyiseni kanssa kun törmäsin eräissä juhlissa eksääni. Poikaystäväni oli vieressäni ja eksäni baarin toisella puolella, tuijotti vain herkeämättä. En muista olenko ikinä ollut niin sekaisin kuin sinä iltana. Tuntui että olin väärän miehen vieressä, kun olisin vain halunnut juosta suutelemaan eksääni. Eksäni oli tiedustellut juhlissa ystäviltäni että olenko onnellinen...
Päätin kumminkin mielessäni unohtaa eksäni, sillä hänessä oli myös paljon sellaisia piirteitä jonka varaan olisi vaikea rakentaa lujaa suhdetta. Minä siis jätin hänen, mutta en siksi etten olisi rakastanut, vaan siksi että hän satutti minua.
Ajattelin että keskityn nyt tulevaisuuteeni ja siihen millaisen elämän haluan. Ei mennyt kuin 7kk ensitapaamisestani nykyisen mieheni kanssa, kun hän kosi minua. Kaikki kävi niin äkkiä. Mitä siinä tilanteessa sanotaan, kun rakastaa toista, mutta ei täysin antaumuksella ja koko sydämmellä..?
Vastasin myöntävästi ja häitä juhlittiin 4-kuukauden kuluttua.
Olen hyvin nuori vielä. Ja ollessani eksäni kanssa olin hyvinhyvin nuori ja hän minua kymmenen vuotta vanhempi. Joten myös vanhempani halusivat estää meidän suhteemme. Olin hyvin pidättyväinen hänen kanssaan, koska olin melko kokematon ja ujo vielä silloin. Mielessäni myös pyöri jatkuvasti se kuinka paljon vanhempani olivat suhdetta vastaan. Isäni jopa tarjosi rahaa siitä että laittasin suhteen jäihin. Valehtelin suhteesta ja se muuttui salaiseksi tapailuksi. Luulen että myös se ajoi eksäni pettämään minua, sillä olin hänen seurasaan ahdistunut siitä että jouduin valehtelemaan kenen seurassa olin. Hän jopa soitti isälleni ja yritti käännyttää tämän pään suhteemme hyväksi, onnistumatta.
Jokatapauksessa, tuntuu että nyt myöhemmin pystyn ymmärtämään miksi eksäni lopulta petti minua. Kaikki oli kanssani niin vaikeaa..
Nyt vuosia myöhemmin en yhä ole saanut entistä pois mielestäni. Olen aikuistunut ja kasvanut ihmisenä. Palaan yhä mielessäni niihin iltoihin hänen kanssaan ja haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä mitä hänelle kuuluu.
Rakastan miestäni, mutta enemmänkin ystävänä...
Mutta totta kun puhutaan, en tiedä ajatteleeko eksäni minua koskaan. En ole missään yhteydessä ollut häneen...hän on kyllä yhä facebookissani ja tietääkseni hän ei seurustele, mutta en ole varma...
Suhteestani eksääni on nyt noin 5-vuotta.
Onko joku samankaltaisessa tilanteessa ollut ottanut yhteyttä eksäänsä? osaako joku neuvoa mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Kannattaisiko ottaa yhteyttä, ehkä se muuttaisi oloni paremmaksi jos saisin vain jutella hänen kanssaan?
Pidin hänestä ja hän oli turvallinen, kaikkea sitä mitä edellinen ei ollut. Kumminkin eksäni kummitteli koko ajan mielessäni, sillä hänessä oli jotain mikä sytytti minut tavalla johon ketään muu ei ollut koskaan kyennyt. Pidin pienen tauon nykyiseni kanssa kun törmäsin eräissä juhlissa eksääni. Poikaystäväni oli vieressäni ja eksäni baarin toisella puolella, tuijotti vain herkeämättä. En muista olenko ikinä ollut niin sekaisin kuin sinä iltana. Tuntui että olin väärän miehen vieressä, kun olisin vain halunnut juosta suutelemaan eksääni. Eksäni oli tiedustellut juhlissa ystäviltäni että olenko onnellinen...
Päätin kumminkin mielessäni unohtaa eksäni, sillä hänessä oli myös paljon sellaisia piirteitä jonka varaan olisi vaikea rakentaa lujaa suhdetta. Minä siis jätin hänen, mutta en siksi etten olisi rakastanut, vaan siksi että hän satutti minua.
Ajattelin että keskityn nyt tulevaisuuteeni ja siihen millaisen elämän haluan. Ei mennyt kuin 7kk ensitapaamisestani nykyisen mieheni kanssa, kun hän kosi minua. Kaikki kävi niin äkkiä. Mitä siinä tilanteessa sanotaan, kun rakastaa toista, mutta ei täysin antaumuksella ja koko sydämmellä..?
Vastasin myöntävästi ja häitä juhlittiin 4-kuukauden kuluttua.
Olen hyvin nuori vielä. Ja ollessani eksäni kanssa olin hyvinhyvin nuori ja hän minua kymmenen vuotta vanhempi. Joten myös vanhempani halusivat estää meidän suhteemme. Olin hyvin pidättyväinen hänen kanssaan, koska olin melko kokematon ja ujo vielä silloin. Mielessäni myös pyöri jatkuvasti se kuinka paljon vanhempani olivat suhdetta vastaan. Isäni jopa tarjosi rahaa siitä että laittasin suhteen jäihin. Valehtelin suhteesta ja se muuttui salaiseksi tapailuksi. Luulen että myös se ajoi eksäni pettämään minua, sillä olin hänen seurasaan ahdistunut siitä että jouduin valehtelemaan kenen seurassa olin. Hän jopa soitti isälleni ja yritti käännyttää tämän pään suhteemme hyväksi, onnistumatta.
Jokatapauksessa, tuntuu että nyt myöhemmin pystyn ymmärtämään miksi eksäni lopulta petti minua. Kaikki oli kanssani niin vaikeaa..
Nyt vuosia myöhemmin en yhä ole saanut entistä pois mielestäni. Olen aikuistunut ja kasvanut ihmisenä. Palaan yhä mielessäni niihin iltoihin hänen kanssaan ja haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä mitä hänelle kuuluu.
Rakastan miestäni, mutta enemmänkin ystävänä...
Mutta totta kun puhutaan, en tiedä ajatteleeko eksäni minua koskaan. En ole missään yhteydessä ollut häneen...hän on kyllä yhä facebookissani ja tietääkseni hän ei seurustele, mutta en ole varma...
Suhteestani eksääni on nyt noin 5-vuotta.
Onko joku samankaltaisessa tilanteessa ollut ottanut yhteyttä eksäänsä? osaako joku neuvoa mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Kannattaisiko ottaa yhteyttä, ehkä se muuttaisi oloni paremmaksi jos saisin vain jutella hänen kanssaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mie olen monesti ajatellut että tahtoisin ainakin pyytää anteeksi eräältä jonka tavallaan torjuin vaikka en ole ketään muuta kohtaan tuntenut samanlailla kun häntä. Silloin tilanne vain oli monimutkainen... mutta sain tässä ohimennen kuulla että hällä on nainen niin tuli semmonen olo että ehkä on vaa parempi olla ottamatta yhteyttä. Tiedä vaikka toiselle vaan tulisi paha olo siitä että muistuttelen vanhoista tai luulee että olen tunkeutumassa niitten väliin. ja aina olen myös toivonut että jos anteeksi pyydän voisin tehdä sen kasvotusten eikä semmoista tilaisuutta ole tullut.