masennus ei ole sairaus

Rehti työmies ei nyt osaa erottaa ajoittaista ALUKULOA ja masennusta toisistaan.
Ei osaa moni muukaan, ei sitä tarvitse hävetä.

Antoipas

Masennus on mieliala eikä tunnetila.

Juu minä tiedän mikä on 100% varma lääke masennukseen. Hehehe....

voi olla itseasiassa useinkin "terve" reaktio elämän vastoinkäymisiin, jos oikein kovinkin koetellaan. Psykopaatteja ne ovat he, jotka ovat samassa tilanteessa kuin ei "moksiskaan".

Mikä sinä olet arvioimaan siitä onko lääkärin arvio tieteellisesti pätevä... Vai ainoastaan siten pätevä että lääketehtaiden omistajat saavat voittoa... Miksi et puhu niistä jotka "pienen masennuksen jälkeen saivat "ilopillereitä" eli ssri-myrkkyjä ja senjälkeen sairastuivat oikeasti, lääkkeestä ? Tunnen kasottain noita ihmisiä... Sairauden todellinen aiheuttaja on ssri-myrkky. Ssri-myrkky tuhosi terveyden. Totuus ei pala.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta nimenomaan tunnen noita masentuneita, joten papin kannattaa kirjoittaa hieman kohteliaammin eikä aliarvioida kirjoittajia. Luulen jopa tuntevani enemmän ja pitemmältä ajalta "masentuneita" kuin arvon pappi. Asenteestasi paistaa täydellinen asian tuntemattomuus ja ammattitaidottomuus. Kiitos.

Taitaa olla kirkko kääntynyt lääketehtaiden puoleen, kun kirkollisverotulot ovat ehtyneet.

Hyvä Pirkko,

En epäile etteikö tarkoituksesi olisi jalo, mutta pahoin pelkään, että et ole perillä siitä mitä masennus on ja mistä siinä on kysymys. Ei ole väliä kuinka voimakas masennuksen, pahan mielen, surun tai ahdistuksen kokemus on, se ei tee ihmiskokemuksesta lääketieteellisesti sairautta. Se, että jostakin asiasta lääkäri tekee lausunnon tai antaa diagnoosin ei todista, että kyseessä olisi sairaus (ja päinvastoin).

Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa merkityksessä ja metaforallisen ilmaisun sekoittaminen kirjaimelliseen merkitykseen on hyvin vaarallista, kuten mielenterveysasiakkaiden kohtelusta ja kohtaloista voimme nähdä. Väärinkäsitys on vienyt jo nyt tuhannet suomalaiset nuoretkin työkyvyttömyyteen lääkäreiden ja psykiatrien, ja heidän itsensä, yrittäessä hoitaa metaforista sairautta kuin oikeaa.

SSRI:den, tai "masennuslääkkeiden," kuten niitä tykätään kutsua, ovat ilopillereitä siinä missä methamfetamiini ja ekstaasikin. Erilaisia vaikutukseltaan toki, mutta fundamentaalisesti saman luokan aineita, samanlaisiin tilanteisiin.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Hyvä Pirkko,

En epäile etteikö tarkoituksesi olisi jalo, mutta pahoin pelkään, että et ole perillä siitä mitä masennus on ja mistä siinä on kysymys. Ei ole väliä kuinka voimakas masennuksen, pahan mielen, surun tai ahdistuksen kokemus on, se ei tee ihmiskokemuksesta lääketieteellisesti sairautta. Se, että jostakin asiasta lääkäri tekee lausunnon tai antaa diagnoosin ei todista, että kyseessä olisi sairaus (ja päinvastoin).

Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa merkityksessä ja metaforallisen ilmaisun sekoittaminen kirjaimelliseen merkitykseen on hyvin vaarallista, kuten mielenterveysasiakkaiden kohtelusta ja kohtaloista voimme nähdä. Väärinkäsitys on vienyt jo nyt tuhannet suomalaiset nuoretkin työkyvyttömyyteen lääkäreiden ja psykiatrien, ja heidän itsensä, yrittäessä hoitaa metaforista sairautta kuin oikeaa.

SSRI:den, tai "masennuslääkkeiden," kuten niitä tykätään kutsua, ovat ilopillereitä siinä missä methamfetamiini ja ekstaasikin. Erilaisia vaikutukseltaan toki, mutta fundamentaalisesti saman luokan aineita, samanlaisiin tilanteisiin.

Lue lisää

Oletko kokeillut kyseisiä huumeita ja lääkkeittä? Ja se on muuten metamfetamiini eikä methamfetamiini. Entäs amfetamiini?

Kannattaisko vähän miettiä asioita, ennenkö kirjoittelee tänne paskaa.

Mikä siinä muuten on niin kivaa väitellä, onko masennus sairaus. Mitä se teille terveille ihmisille edes kuuluu.

ateisti81 kirjoitti:

Oletko kokeillut kyseisiä huumeita ja lääkkeittä? Ja se on muuten metamfetamiini eikä methamfetamiini. Entäs amfetamiini?

Kannattaisko vähän miettiä asioita, ennenkö kirjoittelee tänne paskaa.

Mikä siinä muuten on niin kivaa väitellä, onko masennus sairaus. Mitä se teille terveille ihmisille edes kuuluu.

Lue lisää

Koska masentuneet ihmiset ovat terveitä.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Koska masentuneet ihmiset ovat terveitä.

Mene katsomaan jollekin osastolle ja totea on asia niin? Et tiedä tai sitten
haluat vain ärsyttää.

äläjauhap----aaa kirjoitti:

Mikä sinä olet arvioimaan siitä onko lääkärin arvio tieteellisesti pätevä... Vai ainoastaan siten pätevä että lääketehtaiden omistajat saavat voittoa... Miksi et puhu niistä jotka "pienen masennuksen jälkeen saivat "ilopillereitä" eli ssri-myrkkyjä ja senjälkeen sairastuivat oikeasti, lääkkeestä ? Tunnen kasottain noita ihmisiä... Sairauden todellinen aiheuttaja on ssri-myrkky. Ssri-myrkky tuhosi terveyden. Totuus ei pala.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta nimenomaan tunnen noita masentuneita, joten papin kannattaa kirjoittaa hieman kohteliaammin eikä aliarvioida kirjoittajia. Luulen jopa tuntevani enemmän ja pitemmältä ajalta "masentuneita" kuin arvon pappi. Asenteestasi paistaa täydellinen asian tuntemattomuus ja ammattitaidottomuus. Kiitos.

Lue lisää

mikäs lääkäri sinä olet tekemään diagnoosia siitä, että jotkut olisivat menneet sairastumaan SSRI-lääkkeiden (masennukseen) syömisestä? Jos joku itse kokee omalla kohdallaan näin tapahtuneen, kyse on subjektiivisesta kokemuksesta - älä yleistä sitä muihin. Tuskin sinulla on nimittäin mitään tutkimustietoa asiasta.

Itse sairastuin 10 v sitten ensin lievään, sitten keskivaikeaa masennukseen (ja kyllä, söin SSRI-lääkkeitä masennukseen) ja sitten minulla puhkesi kaksisuuntainen mileialahäiriiö (tyyppi 2 lievempi, huh!). Mutta mitään tekemistä tuolla kaksisuuntaisen puhkeamisella ei kohdallani ole SSRI-lääkkeiden syömisen kanssa. (Ilman niitä olisin sitäpaitsi menettänyt toimintakykyni totaalisesti - ) Usein kaksisuuntaiseen sairastuneet ovat poteneet masennusta aiemmin, kuuluu taudin kuvaan. Erityisesti tyypin 2 olleesa kyseessä; tämä myös painottuu masennukseen.

SSRI- lääkkeiden haittavaikutuksista en ole tutkimustulosta nähnyt, mutta sen tiedän, että nämä ovat "uuden polven" masennuslääkkeitä, ja näitä syövät ihmiset, joista et kadulla vastaankävellessä huomaa, keitä he ovat. Toisin kuin "vanhan polven" psykoosilääkkeet. Tarkoitan vanhempia ihmisiä, joista heti huomaa, jos kärsivät esim. kroonisesta masennuksesta - ovat aikanaan saaneet "vanhemman polven" lääkkeitä, ja jos nyt saisivatkin uudemman polven SSRI:tä - jos se heille riittävä - vanhat lääkkeet ja vanha hoito on valitettavasti jättänyt heihin leimansa. Psyykkisten siarauksien hoito on ylipätäään kehittynyt 50 vuodessa, ja viimeisten 20 vuodenkin aikana siinä määrin, ettemme voi kun kiittää lääketiedettä ja kehittyneitä terapiamuotoja - ja nykytutkimusta.

Enää et voi kadulla vastaantulevasta välttämättä tietää, jos hän kärsii mielenterveysongelmasta -

6743667 kirjoitti:

Mene katsomaan jollekin osastolle ja totea on asia niin? Et tiedä tai sitten
haluat vain ärsyttää.

jalle: mieti seuraavaa:

oletko oikeasti kuullut ihmisistä jotka voivat masennuksessaan menettää mielenkiintonsa kaikkeen ja että heidän voi olla ylipäätään vaikea päästä sängyn pohjalta ylös? Itselläni oli näin 10 v sitten. SSRI-lääkkeet ja keskusteluapu pelastivat minut.

Silloin ylös ulos ja lenkille -toitotus on vain surkeaa sanahelinää -

Kommentti sivusta: kirjoitti:

mikäs lääkäri sinä olet tekemään diagnoosia siitä, että jotkut olisivat menneet sairastumaan SSRI-lääkkeiden (masennukseen) syömisestä? Jos joku itse kokee omalla kohdallaan näin tapahtuneen, kyse on subjektiivisesta kokemuksesta - älä yleistä sitä muihin. Tuskin sinulla on nimittäin mitään tutkimustietoa asiasta.

Itse sairastuin 10 v sitten ensin lievään, sitten keskivaikeaa masennukseen (ja kyllä, söin SSRI-lääkkeitä masennukseen) ja sitten minulla puhkesi kaksisuuntainen mileialahäiriiö (tyyppi 2 lievempi, huh!). Mutta mitään tekemistä tuolla kaksisuuntaisen puhkeamisella ei kohdallani ole SSRI-lääkkeiden syömisen kanssa. (Ilman niitä olisin sitäpaitsi menettänyt toimintakykyni totaalisesti - ) Usein kaksisuuntaiseen sairastuneet ovat poteneet masennusta aiemmin, kuuluu taudin kuvaan. Erityisesti tyypin 2 olleesa kyseessä; tämä myös painottuu masennukseen.

SSRI- lääkkeiden haittavaikutuksista en ole tutkimustulosta nähnyt, mutta sen tiedän, että nämä ovat "uuden polven" masennuslääkkeitä, ja näitä syövät ihmiset, joista et kadulla vastaankävellessä huomaa, keitä he ovat. Toisin kuin "vanhan polven" psykoosilääkkeet. Tarkoitan vanhempia ihmisiä, joista heti huomaa, jos kärsivät esim. kroonisesta masennuksesta - ovat aikanaan saaneet "vanhemman polven" lääkkeitä, ja jos nyt saisivatkin uudemman polven SSRI:tä - jos se heille riittävä - vanhat lääkkeet ja vanha hoito on valitettavasti jättänyt heihin leimansa. Psyykkisten siarauksien hoito on ylipätäään kehittynyt 50 vuodessa, ja viimeisten 20 vuodenkin aikana siinä määrin, ettemme voi kun kiittää lääketiedettä ja kehittyneitä terapiamuotoja - ja nykytutkimusta.

Enää et voi kadulla vastaantulevasta välttämättä tietää, jos hän kärsii mielenterveysongelmasta -

Lue lisää

Mistä päättelit, että "mitään tekemistä tuolla kaksisuuntaisen puhkeamisella ei kohdallani ole SSRI-lääkkeiden syömisen kanssa." Voitko selittää myös miten päättelit tai olet huomannut, että "psyykkisten siarauksien hoito on ylipätäään kehittynyt 50 vuodessa, ja viimeisten 20 vuodenkin aikana siinä määrin, ettemme voi kun kiittää lääketiedettä ja kehittyneitä terapiamuotoja - ja nykytutkimusta." Huomautan vielä, että SSRI:den käytöstä seuranneiden sairauksien olemassa olo, niin kuin minkä tahansa muunkin sairauden kohdalla, ei ole tietenkään mikään subjektiivinen asia.

Tarkkaan kuunteli- kirjoitti:

jalle: mieti seuraavaa:

oletko oikeasti kuullut ihmisistä jotka voivat masennuksessaan menettää mielenkiintonsa kaikkeen ja että heidän voi olla ylipäätään vaikea päästä sängyn pohjalta ylös? Itselläni oli näin 10 v sitten. SSRI-lääkkeet ja keskusteluapu pelastivat minut.

Silloin ylös ulos ja lenkille -toitotus on vain surkeaa sanahelinää -

Lue lisää

Olen kuullut ja lukenut useista ja valitettavasti läheltä todistanutkin vastaavaa tilannetta henkilökohtaisesti. Hyvä, jos olet saanut sellaista apua ja muutosta kuin toivoitkin. Oletko siis jo lopettanut SSRI:den käytön? Kuinka kauan siitä on, jos saa kysyä. Olen aidosti kiinnostunut.

Kukaan joka toista kunnioittaa ja haluaa ymmärtää ei mene sanomaan hänelle, että "ylös, ulos ja lenkille." tai "otat vain itseäsi niskasta kiinni." Ne ovat sellaisia typeriä toteamuksia joiden uskotaan piristävän ja karistavan kaiken pahan mielen, muistot, kokemukset, traumat ja tuskan kuin taikasanat. Tietenkin kaikki lähtee itsestä liikkeelle, mutta noilla heitoilla on monesti, tahallaan tai tahattomasti, aliarvioiva ja vähättelevä sävy.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Mistä päättelit, että "mitään tekemistä tuolla kaksisuuntaisen puhkeamisella ei kohdallani ole SSRI-lääkkeiden syömisen kanssa." Voitko selittää myös miten päättelit tai olet huomannut, että "psyykkisten siarauksien hoito on ylipätäään kehittynyt 50 vuodessa, ja viimeisten 20 vuodenkin aikana siinä määrin, ettemme voi kun kiittää lääketiedettä ja kehittyneitä terapiamuotoja - ja nykytutkimusta." Huomautan vielä, että SSRI:den käytöstä seuranneiden sairauksien olemassa olo, niin kuin minkä tahansa muunkin sairauden kohdalla, ei ole tietenkään mikään subjektiivinen asia.

Lue lisää

etkö ole seurannut julkista keskustelua tai hahmota yhteiskuntaa ollenkaan, että missä ollaan nyt menossa? Asenneilmapiirit yms. ovat jo erit kuin mummosi aikana, laske jo ne lasit alas!

Mihin perustuu päätelmäsi SSRI-lääkkeiden käytöstä, että olisivat aiheuttaneet jotain sairauksia jollekulle? Totenaja tuumaat, vaikket laita faktaa pöytään. Tällaisten päättömyyksien kohdalla sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Olen kuullut ja lukenut useista ja valitettavasti läheltä todistanutkin vastaavaa tilannetta henkilökohtaisesti. Hyvä, jos olet saanut sellaista apua ja muutosta kuin toivoitkin. Oletko siis jo lopettanut SSRI:den käytön? Kuinka kauan siitä on, jos saa kysyä. Olen aidosti kiinnostunut.

Kukaan joka toista kunnioittaa ja haluaa ymmärtää ei mene sanomaan hänelle, että "ylös, ulos ja lenkille." tai "otat vain itseäsi niskasta kiinni." Ne ovat sellaisia typeriä toteamuksia joiden uskotaan piristävän ja karistavan kaiken pahan mielen, muistot, kokemukset, traumat ja tuskan kuin taikasanat. Tietenkin kaikki lähtee itsestä liikkeelle, mutta noilla heitoilla on monesti, tahallaan tai tahattomasti, aliarvioiva ja vähättelevä sävy.

Lue lisää

sitten sairastuin kaksisuuntaiseen, vaikkakin epäilen, että sairaus enteili jo aiemmin. Mut niin pitkälle se meni, ennen kuin diagnoosi tuli. Hypomaniaa on näet maniaa vaikeampi havaita. Nyt käytän lääkitystä kaksisuuntaiseen, mikä ei siis enää ole tuota SSRI:tä. Tuossa on maniaoireilun riski jos tuota käyttäisi mielialaa tasaavan lisäksi.

Eli se tasaava nostaa mielialaa lyömättä kuitenkaan yli; ellei tosissaan muutoin kierrokset kohoa.

Voi, voi kirjoitti:

etkö ole seurannut julkista keskustelua tai hahmota yhteiskuntaa ollenkaan, että missä ollaan nyt menossa? Asenneilmapiirit yms. ovat jo erit kuin mummosi aikana, laske jo ne lasit alas!

Mihin perustuu päätelmäsi SSRI-lääkkeiden käytöstä, että olisivat aiheuttaneet jotain sairauksia jollekulle? Totenaja tuumaat, vaikket laita faktaa pöytään. Tällaisten päättömyyksien kohdalla sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Lue lisää

Seuraan julkista sekä ei-julkista keskustelua psykiatriaan liittyen jatkuvasti. Olettaen, että olet sama henkilö kuin nimimerkki "Kommentti sivusta" (19.12.2014 17:07) et kertonut mistä olet päätellyt, että SSRI:llä ei ole ollut kohdallasi vaikutusta siihen, että olet päätynyt "kaksisuuntaiseksi." Et perustellut myöskään miten mielestäsi psyykkisten asioiden auttaminen olisi edistynyt viimeisen 50 tai edes 20 vuoden aikana mitenkään.

SSRI-aineiden käyttö aiheuttaa tunnetusti erilaisia ja eri tasoisia aivovaurioita, jotka näkyvät muun muassa apaattisuutena, kognition ongelmina, seksuaalitoimintojen häiriöinä, haluttomuutena, tunteettomuutena, mielihyväkokemusten laimentumisena ja niin edelleen. Muita SSRI:den aiheuttamia aivovaurioperäisiä ongelmia ovat esimerkiksi erilaiset motoriset häiriöt, tuntohäiriöt, siemennestemuutokset ja odottavaille äideille todetaan sikiövaurioita. SSRI:t aiheuttavat niin paljon todellisia sairauksia käyttäjilleen, että on sinänsä uskomatonta miten ihmiset eivät vieläkään tiedä asiasta paljoakaan eivätkä tunnista saamiaan tai läheistensä saamia aivovaurioita.

5 vuotta kirjoitti:

sitten sairastuin kaksisuuntaiseen, vaikkakin epäilen, että sairaus enteili jo aiemmin. Mut niin pitkälle se meni, ennen kuin diagnoosi tuli. Hypomaniaa on näet maniaa vaikeampi havaita. Nyt käytän lääkitystä kaksisuuntaiseen, mikä ei siis enää ole tuota SSRI:tä. Tuossa on maniaoireilun riski jos tuota käyttäisi mielialaa tasaavan lisäksi.

Eli se tasaava nostaa mielialaa lyömättä kuitenkaan yli; ellei tosissaan muutoin kierrokset kohoa.

Lue lisää

Eli olet aikaisemmin aloittanut SSRI:llä, jonka käytön aikana sinulle todettiin "kaksisuuntainen"? Oletko ymmärtänyt arvioida aikaisemmin käyttämäsi SSRI:n osuutta tapahtuneeseen? Tällä hetkellä sinulla on varmasti jokin neurolepti, koska niitä yleensä antavat "diagnosoituaan" "kaksisuuntaisen mielialahäiriön." Sinunkin kohdallasi tulisi varmasti arvioida kokonaan uudelleen todelliset syyt siihen miten päädyit "kaksisuuntaisuuteen."

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Seuraan julkista sekä ei-julkista keskustelua psykiatriaan liittyen jatkuvasti. Olettaen, että olet sama henkilö kuin nimimerkki "Kommentti sivusta" (19.12.2014 17:07) et kertonut mistä olet päätellyt, että SSRI:llä ei ole ollut kohdallasi vaikutusta siihen, että olet päätynyt "kaksisuuntaiseksi." Et perustellut myöskään miten mielestäsi psyykkisten asioiden auttaminen olisi edistynyt viimeisen 50 tai edes 20 vuoden aikana mitenkään.

SSRI-aineiden käyttö aiheuttaa tunnetusti erilaisia ja eri tasoisia aivovaurioita, jotka näkyvät muun muassa apaattisuutena, kognition ongelmina, seksuaalitoimintojen häiriöinä, haluttomuutena, tunteettomuutena, mielihyväkokemusten laimentumisena ja niin edelleen. Muita SSRI:den aiheuttamia aivovaurioperäisiä ongelmia ovat esimerkiksi erilaiset motoriset häiriöt, tuntohäiriöt, siemennestemuutokset ja odottavaille äideille todetaan sikiövaurioita. SSRI:t aiheuttavat niin paljon todellisia sairauksia käyttäjilleen, että on sinänsä uskomatonta miten ihmiset eivät vieläkään tiedä asiasta paljoakaan eivätkä tunnista saamiaan tai läheistensä saamia aivovaurioita.

Lue lisää

Mikäli olisit kartalla psykiatrian tuulahduksista viimevuosikymmeninä, tietäisit esim. eron, mitä tulee masennuksen hoitoon entivanhasesti "vanhan polven" masennuslääkkeillä ja nykyisillä uuden polven lääkkeillä, mitä SSRI:t edustavat. Voi toki olla totta, tästä on monta koulukuntaa, että näitä jälkimmäisiä voidaan liiankin hatarin perustein joissakin tapauksissa myöntää. Tätä mieltä ovat he, joiden mielestä ylipäätään masennus on muotisairaus.

Mutta jotta tämä ei menisi kiistelyksi siitä, milloin masennus on todella sairauden luokkaa, voin vain todeta, että todella moni itseni mukaan lukien on saanut noista akuutin avun, kun masennus sai otteen. Mitä olisi muut vaihtoehdot olleet?Aivovauriota tai ei, mutta ilman SSRI:tä en olisi selvinnyt. Vanhan polven psykoosilääkkeet jättävät ihmisiin oman leimansa, joten tältä ollaan vältytty uuden polven lääkkeiden kohdalla. Tiedät, mitä tarkoitan: kuka tahansa voi nähdä päälle viisikymppisistä tuolla kadulla, keihin nämä vanhat lääkehodot ovat jättäneet jälkensä.

Aivovauriosta vielä; rankkoja termejä käytät. On eri asia kärsiä mielenterveyden häiriöstä tai olla psyykkisesti sairas kuin että olisi aivovaurio. Joskin nykytiede selittää monia psyykkisiä sairauksia nykyään yhä enemmän tietyillä geeniperimillä, ja masennuksen ollessa kysymyksessä myös aivon välittäjäaineilla on oma merkittävä roolinsa. Mutta usko tai älä; psykoterapiat tutkitusti voivat palauttaa ihmisen aivokemioita otollisempaan suuntaan. Joten näidenkään "vaurioiden" ei tarvitse olla pysyviä.

Nykytiedon valossa psyykkisiin sairauksiin, kuten esim. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsofreniaan voidaan alkaa suhtautua yhä enemmän neurologisten sairauksien tavoin. Mutta nyt en tarkoita itse aivovaurioita. Ne ovat vielä asia erikseen. Otapa joku neurologi jututettavaksi, niin ymmärrät, mitä tarkoitan. Itse olen ollut töissä kuntoutuskeskuksessa aivovamma- ja aivovaurio-osastolla - ja vielä myös tuon kaksisuuntaiseni (lievempi tyyppi 2) puhkeamisen jälkeen -, joten minulla on jo hoitajataustaisena (jatko-opiskelija olen) perustason tieto näistä.

Omaan sairauteeni olen perhetynyt sikäli, että tiedän tämän sairauden puhkeamisen enteilevän juurikin masennuksella ennen puhkeamistaan. Aivan kuten omalla kohdallanikin oli. Eli kuuluu taudin kuvaan, ei liity mitenkään SSRI:n käyttöön. Tämän tyypin 2 taudin kuvaan kuuluu ylipäätään se, että tämä painottuu masennukseen. Mielialaan tasaajaa kuitenkin ainoastaan käytän, sillä SSRI:n otoksi rinnalle olisi riski siinä, että se provosoi hypomaniaan. Näin kävi itselläni juurikin viimevuoden vaihteessa. Viimevuosina olen pimeiden kuukausien aikana käyttänyt mielialan tasaajan lisäksi SSRI:tä minimimäärän. Nyt kun tuota mielialantasaajan annosmäärää nostettin kolmanneksella, ei ole ollut enää tarvetta SSRI:lle. Ja hypomaniaoireita nyt ollut taasen siitä huolimatta. Mutta periaatteessa tuon mielialan tasaajan pitäisi toimia niin, että estää masentumasta liiaksi, mutta myöskin taittaa ne korkeimmat huiput. Antipsykootti neurolepti siis tämä nyt käytössäni oleva.

Ei tarvitse olla kysymys siis aivovauriosta. "Läääkitys kohdallaan" vaiko ei-kin tyyppiset fraasit voidaan unohtaa. Traumatisoituneisuudesta vapautuminen vie aikansa, ja ympäristö voi omalla otollisella tai epäotollisella asenteellaan olla pitkältikin vaikuttamassa asioiden kulkuun. Joskin vastuun elämästään toki kantaa jokainen itse. Mutta tietyssä määrin me kaikki olemme myös vastussa toisistamme ja ympäristöstämme. Tämän kun kaikki ymmärtäisivät, moni mielenterveysongelma pienenisi jo puoleen -

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Eli olet aikaisemmin aloittanut SSRI:llä, jonka käytön aikana sinulle todettiin "kaksisuuntainen"? Oletko ymmärtänyt arvioida aikaisemmin käyttämäsi SSRI:n osuutta tapahtuneeseen? Tällä hetkellä sinulla on varmasti jokin neurolepti, koska niitä yleensä antavat "diagnosoituaan" "kaksisuuntaisen mielialahäiriön." Sinunkin kohdallasi tulisi varmasti arvioida kokonaan uudelleen todelliset syyt siihen miten päädyit "kaksisuuntaisuuteen."

Lue lisää

Olen oman sairauteni asiantuntija. Lue yst. ylempää kommenttini "epäilen, et feikkaat", niin siinä on jo sanottu puoleltani kaikki tarpellinen.

No, tämän verran vielä: kaksisuuntaisen puhkeaminen edellyttää lähtökohtaisesti tietyn geeniperimän. Mutta täytyy myös tulla joku elämäntilannealtistus, kova stressi, kriisi tms., jotta sairaus puhkeaa. Itselläni tulivat nuo kaikki. Moni voi siis kantaa tuota geeniä ehkä tietämättäänkin, ja moni onneton myös sairastaa sairautta tietämättään. Mitä sanot heille? Että "hyppikää vaikka seinille", mutta mihinkään myrkkyihin älkää koskeko? Tiedän, että myös käyttämistäni neurolepteista - neurolepteista ylipäätään voidaan olla montaa mieltä. Itse haluan kuitenkin luottaa lääketieteeseen. Paukut eivät ole riittäneet kaiken mahdollisen kysenalaistamiseen, sillä valtavirta-ajattelu näissä on ihan turvallista ja tutkittua.

Ajattelen, että enemmän hyödyn kuitenkin näistä kuin että en käyttäsi mitään (tai että jotain Litiumia - ei! tai jotain ylilihottavaa), ja olisin tuon tuosta sairaalassa milloin psykoosin (tuhoaa muutes aivoja/kognitiota!), milloin itsetuhoisuuden takia. Itselläni ei ole vielä yhtään kokemusta sairauteni osastohoidosta. Esim. Helsingin Auroorassa on vain suljettuja osastoja. Voin jopa pientä ylpeyttä tuntien sanoa, että oma "fiksuuteni" on pelastanut minut ainakin tähän asti siltä, että sairauteni ei ole kehittynyt siksi pahemmaksi sortiksi, tyypiksi 1. Eli Perinteiseksi maanis-depressiivisyydeksi. Nykypäivänä ylipäätään tuo ilmaus ei ole enää relevantti, sillä se on liian leimaava. Kaksisuuntaista nimittäin voi lievemmillään olla mielialan aaltoiluhäiriö. Joten koska repertuaali on laaja, on termiä hieman "nykypäiväistetty".

Kuules nyt Pirkko-pappi, vaikea masennus kyllä on sairaus, mutta keskivaikea ei ole ja lievää on jo täysin naurettavaa väittää masennukseksi. Kenenkään lievästi masentuneen ei takuulla ole vaikea selvitä arjesta, keskivaikean kohdalla toimintakyky saattaa olla jonkinverran alentunut.

Lisäksi masennuksen hoitoon käytetyt lääkkeet eivät todellakaan auta, vaan pahentavat masennusta entisestään, sitä enemmän mitä pidempään niitä käyttää - ja aiheuttavat lisäksi enemmän ja pahempia sivuoireita kuin mitkään muut psyykelääkkeet.

Lääkärit diagnosoivat masennuksen helposti, koska silloin "potilas" on helppo saada ottamaan tuollainen elämän tuhoava lääke, jolloin tästä tulee pitkäaikaispotilas, ja voidaan määrätä lisää lääkkeitä, mikä tietysti aina on lääkäreiden etu.

Luuletko oikeasti että tässä pahoinvointiyhteiskunnassa yritetään AUTTAA ihmisiä? Surullista, että joku voi olla niin naivi. Ja mitä tulee uskonnolla "parantamiseen", se on lähes yhtä tuhoavaa kuin nuo mainitut lääkkeet.

Kommentti sivusta: kirjoitti:

mikäs lääkäri sinä olet tekemään diagnoosia siitä, että jotkut olisivat menneet sairastumaan SSRI-lääkkeiden (masennukseen) syömisestä? Jos joku itse kokee omalla kohdallaan näin tapahtuneen, kyse on subjektiivisesta kokemuksesta - älä yleistä sitä muihin. Tuskin sinulla on nimittäin mitään tutkimustietoa asiasta.

Itse sairastuin 10 v sitten ensin lievään, sitten keskivaikeaa masennukseen (ja kyllä, söin SSRI-lääkkeitä masennukseen) ja sitten minulla puhkesi kaksisuuntainen mileialahäiriiö (tyyppi 2 lievempi, huh!). Mutta mitään tekemistä tuolla kaksisuuntaisen puhkeamisella ei kohdallani ole SSRI-lääkkeiden syömisen kanssa. (Ilman niitä olisin sitäpaitsi menettänyt toimintakykyni totaalisesti - ) Usein kaksisuuntaiseen sairastuneet ovat poteneet masennusta aiemmin, kuuluu taudin kuvaan. Erityisesti tyypin 2 olleesa kyseessä; tämä myös painottuu masennukseen.

SSRI- lääkkeiden haittavaikutuksista en ole tutkimustulosta nähnyt, mutta sen tiedän, että nämä ovat "uuden polven" masennuslääkkeitä, ja näitä syövät ihmiset, joista et kadulla vastaankävellessä huomaa, keitä he ovat. Toisin kuin "vanhan polven" psykoosilääkkeet. Tarkoitan vanhempia ihmisiä, joista heti huomaa, jos kärsivät esim. kroonisesta masennuksesta - ovat aikanaan saaneet "vanhemman polven" lääkkeitä, ja jos nyt saisivatkin uudemman polven SSRI:tä - jos se heille riittävä - vanhat lääkkeet ja vanha hoito on valitettavasti jättänyt heihin leimansa. Psyykkisten siarauksien hoito on ylipätäään kehittynyt 50 vuodessa, ja viimeisten 20 vuodenkin aikana siinä määrin, ettemme voi kun kiittää lääketiedettä ja kehittyneitä terapiamuotoja - ja nykytutkimusta.

Enää et voi kadulla vastaantulevasta välttämättä tietää, jos hän kärsii mielenterveysongelmasta -

Lue lisää

Uuden polven masennuslääkkeillä ei korjata vanhan polven psykoosilääkkeitä. Vanhan polven psykoosilääkkeet korvataan kyllä joskus uuden ns. polven psykoosilääkkeillä. Joskus myös mielialahäiröitä hoidetaan kyllä psykoosilääkkeillä. Sinun väitteesi psyykkisten sairauksien hoidon "kehityksestä" on mielenkiintoinen, ja voin antaa siitä pari valottavaa esimerkkiä, että mitä se todellisuudessa tarkoittaa.Esimerkiksi Zypreza on nimenomaan uuden polven myös mielialahäiriöiden hoitoon käytetty psykoosilääke, jonka vaikuttavassa aineessa olantsapiinissa ei ollut sinänsä mitään uutta (kyseessä oli vanha tunnettu lääkeaine) eikä se liittynyt mitenkään uuteen sukupolveen, paitsi markkinoinipuheissa. Eli Lilly sai sille patentin osoittamalla, että se nostaa kolesterolia koirilla vähemmän kuin aine, joka ei ollut koskaan saanut myyntilupaa. Olantsapiinin yksin surullisen kuuluisista vaikutuksista kun oli se, että se nostaa kolesterolia poikkeuksellisen voimakkaasti. Sillä oli lukuisia haitallisia vaikutuksia, jotka kyllä ilmenivät tutkimuksissa mutta joita yhtiö systemaattisesti vähätteli ja salasi. Tämä paljastui mm. New York Timesille vuonna 2006 vuodetuissa yhtiön sisäisissä asiakirjoissa, joissa johtavan tutkijan mukaan "painonnousu ja korkea verensokeri ovat suuri uhka molekyylin menestykselle" Lisäksi yhtiö järjestelmällisesti vähätteli jo todistettuja sivuvaikutuksia markkinoinnissaan. Toinen kaksituhatta luvulla myyntihitiksi noussut psyykelääke Cipralex ei myöskään ollut niinkään lääketieteen kehityksen ilmiömäinen kulminaatiopiste, vaan pikemminkin vanha aine uudella brändillä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyseessä oli vanhan aineen sitalopraamin aktiivinen puolikas eskitalopram, jota lääkeyhtiö Lundbeck mainosti vaikuttavampana kuin sitalopraamia itsessään huolimatta riippumattomista tutkimuksista, joissa eroa ei havaittu. Näin sitä voitiin markkinoida lääkäreille vanhaa ainetta parempana ja kallimpana -veronmaksajilta ja sinun kaltaisiltasi hyväuskoislta potilailta lypsettiin taas kerran rahat pois, ja mahdolliset markkinakustannukset kuten potilaiden vakavat sivuoireet kuitattiin massiivisista voitoista. Tällainen toiminta on ollut ominaista "lääketieteen kehitykselle" viimeiset 50 vuotta. Siihen voi sisältyä myös aitoa kehitystä, mutta erityisesti psyykelääkkeiden osalta kannattaa olla varovainen. Uutuus ei tarkoita sitä, että lääke olisi turvallinen ja tehokas, vaan pikemminkin vanha lääke on usein tutkitumpi ja sen vaikutukset tiedetään tarkemmin.

Oletko muuten kokeillut liikuntaa? Joidenkin tutkimusten mukaan se tehoaa jopa vaikeaan masennukseen paremmin kuin masennuslääkkeet, eikä lisää kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiä. Esimerkiksi eräässä neljä vuotta kestävässä kokeessa 156:desta vakasta depressiosta kärsineestä potilaasta liikuntaa harrastaneista 30% kärsi masennuksesta puolen vuoden liikunnan aloittamisen jälkeen, kun taas SSRItä käyttävistä 52% oli masentuneita puolen vuoden lääkityksen jälkeen. Sekin ilmentää hyvin tätä "ilmiömäistä kehitystä", joka on ollut havaittavissa viime vuosikymmeninä psyykkisen häiriöiden hoidossa. Kehitys on ollut niin ilmiömäistä, että lenkille lähteminen, terveellinen ruokavalio, läheiset ihmissuhteet yms. ovat edelleen ihan varteen otettavia vaihtoehtoja. Siis maalaisjärjen käyttö yltää edelleen vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin huippulääketieteen tuottamat ihmerohdot.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Eli olet aikaisemmin aloittanut SSRI:llä, jonka käytön aikana sinulle todettiin "kaksisuuntainen"? Oletko ymmärtänyt arvioida aikaisemmin käyttämäsi SSRI:n osuutta tapahtuneeseen? Tällä hetkellä sinulla on varmasti jokin neurolepti, koska niitä yleensä antavat "diagnosoituaan" "kaksisuuntaisen mielialahäiriön." Sinunkin kohdallasi tulisi varmasti arvioida kokonaan uudelleen todelliset syyt siihen miten päädyit "kaksisuuntaisuuteen."

Lue lisää

Onko mahdollista päätyä kolme suuntaiseen tai kenties neli suuntaiseen tilapäiseen häiriöön, jos olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden? Onko asia tutkittu aiemmin? Löytyykö siihen lääkettä?

kehitys kehittyy kirjoitti:

Uuden polven masennuslääkkeillä ei korjata vanhan polven psykoosilääkkeitä. Vanhan polven psykoosilääkkeet korvataan kyllä joskus uuden ns. polven psykoosilääkkeillä. Joskus myös mielialahäiröitä hoidetaan kyllä psykoosilääkkeillä. Sinun väitteesi psyykkisten sairauksien hoidon "kehityksestä" on mielenkiintoinen, ja voin antaa siitä pari valottavaa esimerkkiä, että mitä se todellisuudessa tarkoittaa.Esimerkiksi Zypreza on nimenomaan uuden polven myös mielialahäiriöiden hoitoon käytetty psykoosilääke, jonka vaikuttavassa aineessa olantsapiinissa ei ollut sinänsä mitään uutta (kyseessä oli vanha tunnettu lääkeaine) eikä se liittynyt mitenkään uuteen sukupolveen, paitsi markkinoinipuheissa. Eli Lilly sai sille patentin osoittamalla, että se nostaa kolesterolia koirilla vähemmän kuin aine, joka ei ollut koskaan saanut myyntilupaa. Olantsapiinin yksin surullisen kuuluisista vaikutuksista kun oli se, että se nostaa kolesterolia poikkeuksellisen voimakkaasti. Sillä oli lukuisia haitallisia vaikutuksia, jotka kyllä ilmenivät tutkimuksissa mutta joita yhtiö systemaattisesti vähätteli ja salasi. Tämä paljastui mm. New York Timesille vuonna 2006 vuodetuissa yhtiön sisäisissä asiakirjoissa, joissa johtavan tutkijan mukaan "painonnousu ja korkea verensokeri ovat suuri uhka molekyylin menestykselle" Lisäksi yhtiö järjestelmällisesti vähätteli jo todistettuja sivuvaikutuksia markkinoinnissaan. Toinen kaksituhatta luvulla myyntihitiksi noussut psyykelääke Cipralex ei myöskään ollut niinkään lääketieteen kehityksen ilmiömäinen kulminaatiopiste, vaan pikemminkin vanha aine uudella brändillä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyseessä oli vanhan aineen sitalopraamin aktiivinen puolikas eskitalopram, jota lääkeyhtiö Lundbeck mainosti vaikuttavampana kuin sitalopraamia itsessään huolimatta riippumattomista tutkimuksista, joissa eroa ei havaittu. Näin sitä voitiin markkinoida lääkäreille vanhaa ainetta parempana ja kallimpana -veronmaksajilta ja sinun kaltaisiltasi hyväuskoislta potilailta lypsettiin taas kerran rahat pois, ja mahdolliset markkinakustannukset kuten potilaiden vakavat sivuoireet kuitattiin massiivisista voitoista. Tällainen toiminta on ollut ominaista "lääketieteen kehitykselle" viimeiset 50 vuotta. Siihen voi sisältyä myös aitoa kehitystä, mutta erityisesti psyykelääkkeiden osalta kannattaa olla varovainen. Uutuus ei tarkoita sitä, että lääke olisi turvallinen ja tehokas, vaan pikemminkin vanha lääke on usein tutkitumpi ja sen vaikutukset tiedetään tarkemmin.

Oletko muuten kokeillut liikuntaa? Joidenkin tutkimusten mukaan se tehoaa jopa vaikeaan masennukseen paremmin kuin masennuslääkkeet, eikä lisää kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiä. Esimerkiksi eräässä neljä vuotta kestävässä kokeessa 156:desta vakasta depressiosta kärsineestä potilaasta liikuntaa harrastaneista 30% kärsi masennuksesta puolen vuoden liikunnan aloittamisen jälkeen, kun taas SSRItä käyttävistä 52% oli masentuneita puolen vuoden lääkityksen jälkeen. Sekin ilmentää hyvin tätä "ilmiömäistä kehitystä", joka on ollut havaittavissa viime vuosikymmeninä psyykkisen häiriöiden hoidossa. Kehitys on ollut niin ilmiömäistä, että lenkille lähteminen, terveellinen ruokavalio, läheiset ihmissuhteet yms. ovat edelleen ihan varteen otettavia vaihtoehtoja. Siis maalaisjärjen käyttö yltää edelleen vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin huippulääketieteen tuottamat ihmerohdot.

Lue lisää

liikunta kolmisen kertaa viikossa, ja olen fyysiesti hyvässä kunnossa, en suinkaan ylipainoinen. Kaksisuutaisessa ei ole kysymys vaikeasta mesennuksesta, jonka jälkimmäisenkään taudin kuvaa et tunnu hahmottavan. Vaikeasti masentunutt ihmistä et saa "kirveelläkään" sinne lenkkipolulle. Hyvä jos hän nimittäin pääsee ensinnäkään ylös sängystä, saati jaksaa raahautua suhkuun. Kämppä on mitä oletettavimmin sekaisin myös tällaisella ihmisellä. Joten liikunnan ajattelu on tuossa tilanteesa vallan absurdia. Elämänhallintaa täytyy ajatella kokonaisvaltaisemmin ylipäätään. Kun ihmisen voimavarat karttuu tietyssä määrin, hän myös SAA AIKAISEKSI ja jaksaa alkaa harrastmaan tuota liikuntaa. Näin päin nimenomaan. Liikunta ei ole mikää lätöpiste näissä asiossa, vaan ennemminkin päätepiste, mistä kertoo jo tityntyyppinen hyvinvonti siinä taustalla. Eri asia ihmiset jotka siellä lenkkipolulla juoksevat itseään pakoon varanmaku suussa ja ihmsettevät kun ei ongelmat juoksemalla ratkea. Terapia ja lääkehoito yhdessä ovat paras hoitomuoto mielestäni myös vaikeassa masennuksessa. Masennushan aina kertoo nimittäin siitä, että asiat ihmisen elmässä ei ole hyvin.

SSRI:t eivä lisää kaksisuuntaiseen pouhkeamisen riskiä, edelleenkään. Sinulla ei ole mitään näyttöä tästä, se on VAIN oma päätelmäsi. Faktaa tästä sinulla ei edelleenkään ole laittaa pöytään, toisin kuin esim. Zyprezasta. Itse käytän Seroguel Prolongia 300mg iltaisin otettuna. Kallis lääke, mutta hyväksi havaittu. Yksi tabletti itsellen maksaa yli euron, olisiko 1,20 e kelakorvauksen jälkeen. Miinus siitä. Mutta henkiseen hyvinvointiin kannattaa satsata.

"Siis maalaisjärjen käyttö yltää edelleen vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin huippulääketieteen tuottamat ihmerohdot." - eivät yhtä hyvään tulokseen nämä yllä, mutta näistä on apua, ystäväiseni.

"Kehitys on ollut niin ilmiömäistä, että lenkille lähteminen, terveellinen ruokavalio, läheiset ihmissuhteet yms. ovat edelleen ihan varteen otettavia vaihtoehtoja." - paljastaa sinun olevan täysi trolli. (:D) Ihmissuhteet ovat toki tärkeitä ja vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvoiintiin mitä suuremmissa määrin; sitä en kiellä. Vakavasti masentuneen ihmisen sosiaaliset taidot vaan ovat valitettavasti alentuneet. Hän voi kärsiä myös esim. paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta (erittäin tyypillisiä "sivuoireita" masennukselle), joten tämän asian faktanomainen toteaminen ei sinällään auttaisi tämän tyypistä ihmistä yhtään. Hyvä yritys, mutta osingoitta jäät.

Hyvää joulua sinulle trolliudestasi huolimatta!

Kyselijä kirjoitti:

Onko mahdollista päätyä kolme suuntaiseen tai kenties neli suuntaiseen tilapäiseen häiriöön, jos olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden? Onko asia tutkittu aiemmin? Löytyykö siihen lääkettä?

Lue lisää

mykselläsi?

Jos tarkoitat, että ihminen on yksinäinen ja haluaisi ylipäätään tutustua ihmisiin - ehkä yhteen, kahteen kolmeen tai vieläpä neljäänkin - sekä mieheen että naiseen. Niin se ei ole oikein? Seksuaalisuuspohdinnat kannattaa pitää näistä erossa. Virhetulkintoja tapahtuu tällaisissa helpolla.

Itse ainakin haluan tutustua kunnolla ihmisiin, ennen kuin teen mitään kauaskantoisia päätöksiä esim. mitä tulee parinvalintaan, ystävyyteen tai muihinkaan ihmissuhteisiin. Joskin yhteisöllisyydessä on voimaa ihan jo sitäkin ajatellen, ettei kenekään tarvitsisi jäädä yksin, ulkopuolelle. Yhteisöllisyys ehkäisee ihmisiä myö syrjäytymiseltä.

Sitten on myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet aktiivisia sosiaalisissa ympyröissä, eivätkä oikein osaa kaivatakaan sellaista - yksittäiset ihmissuhteet riittävät heille. Itse olin erään vanhan tuttavani luona viimeviikonloppuna kylässä ja puhuimme tästä. Ihmisillä on niin erilaisia taustoja ja tulokulmia näihin asioihin, ja siksi myös erilaisia odotuksia sen suhteen, mitä ovat antoisat ihmissuhteen ja se "meininki".

Epäilen, et feikaat. kirjoitti:

Mikäli olisit kartalla psykiatrian tuulahduksista viimevuosikymmeninä, tietäisit esim. eron, mitä tulee masennuksen hoitoon entivanhasesti "vanhan polven" masennuslääkkeillä ja nykyisillä uuden polven lääkkeillä, mitä SSRI:t edustavat. Voi toki olla totta, tästä on monta koulukuntaa, että näitä jälkimmäisiä voidaan liiankin hatarin perustein joissakin tapauksissa myöntää. Tätä mieltä ovat he, joiden mielestä ylipäätään masennus on muotisairaus.

Mutta jotta tämä ei menisi kiistelyksi siitä, milloin masennus on todella sairauden luokkaa, voin vain todeta, että todella moni itseni mukaan lukien on saanut noista akuutin avun, kun masennus sai otteen. Mitä olisi muut vaihtoehdot olleet?Aivovauriota tai ei, mutta ilman SSRI:tä en olisi selvinnyt. Vanhan polven psykoosilääkkeet jättävät ihmisiin oman leimansa, joten tältä ollaan vältytty uuden polven lääkkeiden kohdalla. Tiedät, mitä tarkoitan: kuka tahansa voi nähdä päälle viisikymppisistä tuolla kadulla, keihin nämä vanhat lääkehodot ovat jättäneet jälkensä.

Aivovauriosta vielä; rankkoja termejä käytät. On eri asia kärsiä mielenterveyden häiriöstä tai olla psyykkisesti sairas kuin että olisi aivovaurio. Joskin nykytiede selittää monia psyykkisiä sairauksia nykyään yhä enemmän tietyillä geeniperimillä, ja masennuksen ollessa kysymyksessä myös aivon välittäjäaineilla on oma merkittävä roolinsa. Mutta usko tai älä; psykoterapiat tutkitusti voivat palauttaa ihmisen aivokemioita otollisempaan suuntaan. Joten näidenkään "vaurioiden" ei tarvitse olla pysyviä.

Nykytiedon valossa psyykkisiin sairauksiin, kuten esim. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsofreniaan voidaan alkaa suhtautua yhä enemmän neurologisten sairauksien tavoin. Mutta nyt en tarkoita itse aivovaurioita. Ne ovat vielä asia erikseen. Otapa joku neurologi jututettavaksi, niin ymmärrät, mitä tarkoitan. Itse olen ollut töissä kuntoutuskeskuksessa aivovamma- ja aivovaurio-osastolla - ja vielä myös tuon kaksisuuntaiseni (lievempi tyyppi 2) puhkeamisen jälkeen -, joten minulla on jo hoitajataustaisena (jatko-opiskelija olen) perustason tieto näistä.

Omaan sairauteeni olen perhetynyt sikäli, että tiedän tämän sairauden puhkeamisen enteilevän juurikin masennuksella ennen puhkeamistaan. Aivan kuten omalla kohdallanikin oli. Eli kuuluu taudin kuvaan, ei liity mitenkään SSRI:n käyttöön. Tämän tyypin 2 taudin kuvaan kuuluu ylipäätään se, että tämä painottuu masennukseen. Mielialaan tasaajaa kuitenkin ainoastaan käytän, sillä SSRI:n otoksi rinnalle olisi riski siinä, että se provosoi hypomaniaan. Näin kävi itselläni juurikin viimevuoden vaihteessa. Viimevuosina olen pimeiden kuukausien aikana käyttänyt mielialan tasaajan lisäksi SSRI:tä minimimäärän. Nyt kun tuota mielialantasaajan annosmäärää nostettin kolmanneksella, ei ole ollut enää tarvetta SSRI:lle. Ja hypomaniaoireita nyt ollut taasen siitä huolimatta. Mutta periaatteessa tuon mielialan tasaajan pitäisi toimia niin, että estää masentumasta liiaksi, mutta myöskin taittaa ne korkeimmat huiput. Antipsykootti neurolepti siis tämä nyt käytössäni oleva.

Ei tarvitse olla kysymys siis aivovauriosta. "Läääkitys kohdallaan" vaiko ei-kin tyyppiset fraasit voidaan unohtaa. Traumatisoituneisuudesta vapautuminen vie aikansa, ja ympäristö voi omalla otollisella tai epäotollisella asenteellaan olla pitkältikin vaikuttamassa asioiden kulkuun. Joskin vastuun elämästään toki kantaa jokainen itse. Mutta tietyssä määrin me kaikki olemme myös vastussa toisistamme ja ympäristöstämme. Tämän kun kaikki ymmärtäisivät, moni mielenterveysongelma pienenisi jo puoleen -

Lue lisää

Olen hyvin perillä "kehityksestä" jota psykiatriassa on nähty viimeiset 100 vuotta. Se onko todellista kehitystä havaittavissa ollenkaan on ihan perusteltu epäilys.

SSRI:stä tai muista psykiatriassa tai kaduilla käytettävistä aineista saatava apu ei ole osoitus siitä, että alunperin olin mitään sairautta.

Mitä tarkoitat, että vanhan sukupolven "psykoosilääkkeet," jättävät ihmisiin leiman, mutta uudemmat eivät, tai SSRI:t?

Aivovaurio terminä on hyvä, koska se on tutkimustiedon osoittama ja siten todellisuuden mukainen.

"On eri asia kärsiä mielenterveyden häiriöstä tai olla psyykkisesti sairas kuin että olisi aivovaurio."

Toki ovat eri asioita. Monella, joka on ollut psykiatrian kanssa tekemissä on tavalla tai toiselle aivovaurioitettu, joka kemiallisesti, sähköllä tai nykyään voidaan aiheuttaa aivovaurio myös magneettistimulaatiolla. Psykokirurgia (lobotomiat jne.) on myös tekemässä paluuta.

"Psykoterapiat tutkitusti voivat palauttaa ihmisen aivokemioita otollisempaan suuntaan."

Tämä on kyllä valitettavasti aivan toiveajattelua ja mututietoa. Jos henkilö voi paremmin saatuaan juteltua ei siinä ole mitään ihmeellistä tai lääketieteellistä. Sen takia ihmiset lohduttavat toisiaan erilaisissa elämän kriiseissä. Olisin kiinnostunut kylläkin näkemään sellaisen tutkimuksen, jossa jotain edellä mainitsemaasi on todettu. :)

"[Nykytiedon valossa psyykkisiin sairauksiin] voidaan alkaa suhtautua yhä enemmän neurologisten sairauksien tavoin."

Ei voida vaan päinvastoin. Mitä pidemmälle erilaiset lääketieteelliset tutkimusmenetelmät ja tekniikat kehittyvät, sitä varmempia voimme olla, että psykiatriset sairaudet ovat sairauksia ainoastaan kielikuvallisessa merkityksessä.

Jopa Nancy Andreasen on joutunut viime vuosien aikana myöntämään, että mitään aivoja kutistavaa vaikutasta skitsofrenialla ei ole vaan kaikki kutistuma johtuu neurolepteistä. Tämä on tietysti loogista ja itsestään selvää niille, jotka tietävät jo skitsofrenian olevan sairaus vain kielikuvallisesti.

"Tiedän tämän sairauden puhkeamisen enteilevän juurikin masennuksella ennen puhkeamistaan. Aivan kuten omalla kohdallanikin oli. Eli kuuluu taudin kuvaan, ei liity mitenkään SSRI:n käyttöön."

Näkemyksesi pohjautuu täysin arvailuihin ja väärään tietoon, tai tiedon puutteeseen. Ensinnäkin sellaista sairautta ei ole kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toiseksi SSRI:den tiedetään aiheuttavan "kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi" nimitettyä käytöstä aivojen normaalitoimintaa häiritsemällä. Kun aivoja häiritään riittävästi syntyy pysyviä aivomuutoksia/toimintahäiriöitä eli aivovaurioita. "Bipo tyyppi 2" on nimen omaan tunnettu seuraamus SSRI-käytöstä, mutta "bipo tyyppi X" ei ole sairaus vaan havaittavaa käytöstä, johon kuuluu muun muassa mielialan aaltoiltu, impulsiivisuus, mahdolliset agressiot ja niin edelleen. Kaikki ovat tyypillisiä oireita useille psykoaktiivisille aineille kuin aivovaurioillekin.

Toivon kuitenkin sinulle hyvää vointia eri näkemyksistämme huolimatta.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Olen hyvin perillä "kehityksestä" jota psykiatriassa on nähty viimeiset 100 vuotta. Se onko todellista kehitystä havaittavissa ollenkaan on ihan perusteltu epäilys.

SSRI:stä tai muista psykiatriassa tai kaduilla käytettävistä aineista saatava apu ei ole osoitus siitä, että alunperin olin mitään sairautta.

Mitä tarkoitat, että vanhan sukupolven "psykoosilääkkeet," jättävät ihmisiin leiman, mutta uudemmat eivät, tai SSRI:t?

Aivovaurio terminä on hyvä, koska se on tutkimustiedon osoittama ja siten todellisuuden mukainen.

"On eri asia kärsiä mielenterveyden häiriöstä tai olla psyykkisesti sairas kuin että olisi aivovaurio."

Toki ovat eri asioita. Monella, joka on ollut psykiatrian kanssa tekemissä on tavalla tai toiselle aivovaurioitettu, joka kemiallisesti, sähköllä tai nykyään voidaan aiheuttaa aivovaurio myös magneettistimulaatiolla. Psykokirurgia (lobotomiat jne.) on myös tekemässä paluuta.

"Psykoterapiat tutkitusti voivat palauttaa ihmisen aivokemioita otollisempaan suuntaan."

Tämä on kyllä valitettavasti aivan toiveajattelua ja mututietoa. Jos henkilö voi paremmin saatuaan juteltua ei siinä ole mitään ihmeellistä tai lääketieteellistä. Sen takia ihmiset lohduttavat toisiaan erilaisissa elämän kriiseissä. Olisin kiinnostunut kylläkin näkemään sellaisen tutkimuksen, jossa jotain edellä mainitsemaasi on todettu. :)

"[Nykytiedon valossa psyykkisiin sairauksiin] voidaan alkaa suhtautua yhä enemmän neurologisten sairauksien tavoin."

Ei voida vaan päinvastoin. Mitä pidemmälle erilaiset lääketieteelliset tutkimusmenetelmät ja tekniikat kehittyvät, sitä varmempia voimme olla, että psykiatriset sairaudet ovat sairauksia ainoastaan kielikuvallisessa merkityksessä.

Jopa Nancy Andreasen on joutunut viime vuosien aikana myöntämään, että mitään aivoja kutistavaa vaikutasta skitsofrenialla ei ole vaan kaikki kutistuma johtuu neurolepteistä. Tämä on tietysti loogista ja itsestään selvää niille, jotka tietävät jo skitsofrenian olevan sairaus vain kielikuvallisesti.

"Tiedän tämän sairauden puhkeamisen enteilevän juurikin masennuksella ennen puhkeamistaan. Aivan kuten omalla kohdallanikin oli. Eli kuuluu taudin kuvaan, ei liity mitenkään SSRI:n käyttöön."

Näkemyksesi pohjautuu täysin arvailuihin ja väärään tietoon, tai tiedon puutteeseen. Ensinnäkin sellaista sairautta ei ole kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toiseksi SSRI:den tiedetään aiheuttavan "kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi" nimitettyä käytöstä aivojen normaalitoimintaa häiritsemällä. Kun aivoja häiritään riittävästi syntyy pysyviä aivomuutoksia/toimintahäiriöitä eli aivovaurioita. "Bipo tyyppi 2" on nimen omaan tunnettu seuraamus SSRI-käytöstä, mutta "bipo tyyppi X" ei ole sairaus vaan havaittavaa käytöstä, johon kuuluu muun muassa mielialan aaltoiltu, impulsiivisuus, mahdolliset agressiot ja niin edelleen. Kaikki ovat tyypillisiä oireita useille psykoaktiivisille aineille kuin aivovaurioillekin.

Toivon kuitenkin sinulle hyvää vointia eri näkemyksistämme huolimatta.

Lue lisää

kanssasi, sikäli "psykolta" vaikutat. Olet kieltämässä nimittäin jopa psyykkisten sairauksien olemassaolon. Esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tyyppiä 2 on ollut olemassa jo ennen SSRI-lääkkeiden läpituloa.

Kaduntallaajat mainitessani en tarkoittanut sekakäyttäjiä, vaan ihan vain havainnointia, jos silmäsi pidät auki kaupungilla ja kaduilla kulkiessa. esim. psykoottistasoista kroonista masennusta sairastavat tunnistaa, jos osaa katsoa sillä silmällä. Ovat käveleviä esimerkkejä nämä 50-vuotiaat vanhoilla psykoosilääkkeillä hoidetut, näen sen. Itselläni on tullut perehdyttyä aiheeseen jo sukurasitteen puolesta; alttius psyykkisiin sairauksiin kulkee nimitääin pitkälti myös suvuittan.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä edeltää usein masennus. Minulla ei ole tutkimustietoa tästä, mutta olen sisäistänyt tämän perehtyessäni sairauteeni, mistä tässä on kysymys, mitkä ovat syntymekanismit ym. Uusin löytö oli juurikin tuo, että psykoterapialla on vaikutuksensa aivon välittäjäaineisiin otollisesti normalisoitumista ajatellen. Itseasiassa psykoterapeuttini mainitsi asiasta jo vuosia sitten, mutta suhtauduin siihen alkuun skeptisesti -

Enempää en jaksa kanssasi kinata, viet liikaa energiaa, ja olen jo väsynyt. Hyvää joulua siitä huolimatta!

Sepiafilm kirjoitti:

Kuules nyt Pirkko-pappi, vaikea masennus kyllä on sairaus, mutta keskivaikea ei ole ja lievää on jo täysin naurettavaa väittää masennukseksi. Kenenkään lievästi masentuneen ei takuulla ole vaikea selvitä arjesta, keskivaikean kohdalla toimintakyky saattaa olla jonkinverran alentunut.

Lisäksi masennuksen hoitoon käytetyt lääkkeet eivät todellakaan auta, vaan pahentavat masennusta entisestään, sitä enemmän mitä pidempään niitä käyttää - ja aiheuttavat lisäksi enemmän ja pahempia sivuoireita kuin mitkään muut psyykelääkkeet.

Lääkärit diagnosoivat masennuksen helposti, koska silloin "potilas" on helppo saada ottamaan tuollainen elämän tuhoava lääke, jolloin tästä tulee pitkäaikaispotilas, ja voidaan määrätä lisää lääkkeitä, mikä tietysti aina on lääkäreiden etu.

Luuletko oikeasti että tässä pahoinvointiyhteiskunnassa yritetään AUTTAA ihmisiä? Surullista, että joku voi olla niin naivi. Ja mitä tulee uskonnolla "parantamiseen", se on lähes yhtä tuhoavaa kuin nuo mainitut lääkkeet.

Lue lisää

Itselläni diagnosoitiin lievä masennus 10 v. sitten ja keskivaikea ehkä pari vuotta myöhemmin, ja 5 v. sitten puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö, lievempi tyyppi2.

Mutta lähtötilanne lievän masennuksen diagnoosin saamisessa oli tämä: Työ vei kaiken energian, kaaduin väsyneenä sänkyyn töiden jälkeen, enkä jaksanut tehdä iltaisin mitään. Mikään ei kiinnostanut, huvittanut eikä inspiroinut. Jopa suihkuun raahautuminen teki tiukkaa. Ihmissuhteet kärsivät, kovinkin. Ilman SSRI-lääkkeitä ja keskusteluapaua toimintakykyni ei olisi palautunut edes osittain -

En jaksa kinata kirjoitti:

kanssasi, sikäli "psykolta" vaikutat. Olet kieltämässä nimittäin jopa psyykkisten sairauksien olemassaolon. Esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tyyppiä 2 on ollut olemassa jo ennen SSRI-lääkkeiden läpituloa.

Kaduntallaajat mainitessani en tarkoittanut sekakäyttäjiä, vaan ihan vain havainnointia, jos silmäsi pidät auki kaupungilla ja kaduilla kulkiessa. esim. psykoottistasoista kroonista masennusta sairastavat tunnistaa, jos osaa katsoa sillä silmällä. Ovat käveleviä esimerkkejä nämä 50-vuotiaat vanhoilla psykoosilääkkeillä hoidetut, näen sen. Itselläni on tullut perehdyttyä aiheeseen jo sukurasitteen puolesta; alttius psyykkisiin sairauksiin kulkee nimitääin pitkälti myös suvuittan.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä edeltää usein masennus. Minulla ei ole tutkimustietoa tästä, mutta olen sisäistänyt tämän perehtyessäni sairauteeni, mistä tässä on kysymys, mitkä ovat syntymekanismit ym. Uusin löytö oli juurikin tuo, että psykoterapialla on vaikutuksensa aivon välittäjäaineisiin otollisesti normalisoitumista ajatellen. Itseasiassa psykoterapeuttini mainitsi asiasta jo vuosia sitten, mutta suhtauduin siihen alkuun skeptisesti -

Enempää en jaksa kanssasi kinata, viet liikaa energiaa, ja olen jo väsynyt. Hyvää joulua siitä huolimatta!

Lue lisää

Nimen omaan, minun täytyy olla mieleltäni sairas, koska kiistän mielisairauksien olemassa olon (fyysisinä sairauksina)... Kerrotko sitten, vaikka lyhyesti, jos vaan jaksat, minkä vuoksi lääketiede on kanssani samaa mieltä tästä asiasta.

Keskustelua vai kinastelua, no, kiitos ja hyvää joulua joka tapauksessa sinullekin.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Nimen omaan, minun täytyy olla mieleltäni sairas, koska kiistän mielisairauksien olemassa olon (fyysisinä sairauksina)... Kerrotko sitten, vaikka lyhyesti, jos vaan jaksat, minkä vuoksi lääketiede on kanssani samaa mieltä tästä asiasta.

Keskustelua vai kinastelua, no, kiitos ja hyvää joulua joka tapauksessa sinullekin.

Lue lisää

ei ole kanssasi samaa mieltä; jos olisi, se kieltäisi psyykkisten sairauksien olemassaolon - missä tapauksessa lääkkeitä ei tarvittaisi kun ihmisillä ei kerran olisi sairauksia. Loogista?

Itselleni tuli mieleen, että sairastatko ehkä mahd. myös itse juurikin esim. skitsofreniaa, mutta olet jotensakin sairaudentunnoton, ja haluat hahmotella nämä asiat päässäsi itsellesi edullisella tavalla?

Jo tuo "kuuntele tarkkaan" nimimerkki itseasiassa ärsytti minua jo alkuunsa. Jo siitä lähtökohdasta käsin, en tiedä kuinka edes kanssasi ajauduin tähän "keskusteluun". Keskusteluhan ei missään tapauksessa ole tasavertainen, jos toinen osapuoli edellyttää toiselta "tarkkaa itsensä kuuntelemista", jolloin asettaa "keskustelijana" itsensä ikään kuin toisen yläpuolelle. Ihan yhtälainen oikeus on vastapuolella edellyttää itsensä tarkkaa kuuntelemista. :)

Tällainen tapa on joillakin miehillä - tiedän, että olet mies, kukaa nainen ei käyttäisi tuollaista "nimimerkkiä". Tämä on sarjassaan "miesten päteminen"

Hyvää joulua silti sinulle, ihminen!

Lääketiede kirjoitti:

ei ole kanssasi samaa mieltä; jos olisi, se kieltäisi psyykkisten sairauksien olemassaolon - missä tapauksessa lääkkeitä ei tarvittaisi kun ihmisillä ei kerran olisi sairauksia. Loogista?

Itselleni tuli mieleen, että sairastatko ehkä mahd. myös itse juurikin esim. skitsofreniaa, mutta olet jotensakin sairaudentunnoton, ja haluat hahmotella nämä asiat päässäsi itsellesi edullisella tavalla?

Jo tuo "kuuntele tarkkaan" nimimerkki itseasiassa ärsytti minua jo alkuunsa. Jo siitä lähtökohdasta käsin, en tiedä kuinka edes kanssasi ajauduin tähän "keskusteluun". Keskusteluhan ei missään tapauksessa ole tasavertainen, jos toinen osapuoli edellyttää toiselta "tarkkaa itsensä kuuntelemista", jolloin asettaa "keskustelijana" itsensä ikään kuin toisen yläpuolelle. Ihan yhtälainen oikeus on vastapuolella edellyttää itsensä tarkkaa kuuntelemista. :)

Tällainen tapa on joillakin miehillä - tiedän, että olet mies, kukaa nainen ei käyttäisi tuollaista "nimimerkkiä". Tämä on sarjassaan "miesten päteminen"

Hyvää joulua silti sinulle, ihminen!

Lue lisää

Jostain kumman syystä psykiatrisia sairauksia ei ole koskaan ihmiskunnan historian aikana hyväksytty virallisen lääketieteen toimesta oikeiden sairauksien joukkoon. Psykiatrit väittävät 'mielisairauksien' olevan aivosairauksia, mutta kumma kyllä, niitä ei neurologisten sairauksien joukosta löydy, eikä muidenkaan sairauksien kategorioista. Psyykkiset "sairaudet" on kaikki kirjattu omaan osioonsa ICD:ssä. Kai olet ymmärtänyt, että nimitys 'psyykkinen sairaus' viestii nimen omaan siitä, että kyseessä ei ole oikea/somaattinen/kirjaimellinen/lääketieteellinen sairaus.

Minulla täytyy olla skitsofrenia (mitä ikinä se tarkoittaakaan), koska olen eri mieltä kanssasi. Sanotko nyt, että ICD:stä vastaavat lääketieteen professorit ja muut mukanaolijat ovat myös skitsofrenikoita, vai minä vain? Oletko muuten huomannut, että skitsofreniaakaan ei ole listattuna sairauksien joukkoon ICD:ssä vaan ainoastaan käytöksen häiriöksi. Miksihän näin? Ovatko lääkärit erehtyneet, viimeiset 150 vuotta?

Nimimerkkinä periytyy ketjun 1. vastauksestani nimimerkillä "Kuunteleva kirkko," joka vastasi niin hirveää lööperiä, että innostuin häkellyksissäni vastaamaan sillä nimellä. Ymmärrän, jos se tuntuu ärsyttävältä. Pahoitteluni siitä. Älä ota liian henkilökohtaisesti sitä. Ja oikein sait, olen miespuoleinen. :)

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Jostain kumman syystä psykiatrisia sairauksia ei ole koskaan ihmiskunnan historian aikana hyväksytty virallisen lääketieteen toimesta oikeiden sairauksien joukkoon. Psykiatrit väittävät 'mielisairauksien' olevan aivosairauksia, mutta kumma kyllä, niitä ei neurologisten sairauksien joukosta löydy, eikä muidenkaan sairauksien kategorioista. Psyykkiset "sairaudet" on kaikki kirjattu omaan osioonsa ICD:ssä. Kai olet ymmärtänyt, että nimitys 'psyykkinen sairaus' viestii nimen omaan siitä, että kyseessä ei ole oikea/somaattinen/kirjaimellinen/lääketieteellinen sairaus.

Minulla täytyy olla skitsofrenia (mitä ikinä se tarkoittaakaan), koska olen eri mieltä kanssasi. Sanotko nyt, että ICD:stä vastaavat lääketieteen professorit ja muut mukanaolijat ovat myös skitsofrenikoita, vai minä vain? Oletko muuten huomannut, että skitsofreniaakaan ei ole listattuna sairauksien joukkoon ICD:ssä vaan ainoastaan käytöksen häiriöksi. Miksihän näin? Ovatko lääkärit erehtyneet, viimeiset 150 vuotta?

Nimimerkkinä periytyy ketjun 1. vastauksestani nimimerkillä "Kuunteleva kirkko," joka vastasi niin hirveää lööperiä, että innostuin häkellyksissäni vastaamaan sillä nimellä. Ymmärrän, jos se tuntuu ärsyttävältä. Pahoitteluni siitä. Älä ota liian henkilökohtaisesti sitä. Ja oikein sait, olen miespuoleinen. :)

Lue lisää

ainoastaan "kuuntele tarkkaan" isällisestä opastuksestasi, joka on alentuva suhteessa toiseen, "opastettavaan". Ylhäältä alaspäin katsova.

Ethän nyt tosissasi voi väittää, että oikeita sairauksia olisi ainostaan somaattiset ja että lääketieteen piiriin eivät kuuluisi lainkaan psyykkiset sairaudet. Ei nämä todella mitään rakettitiedettä ole! Kuten ymmärrät, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, myös sosiaalinen, henkinen, hengellinen jne. Ei lääketiede voi olla niin "yksinkertainen", että ymmärtäisi ihmisistä vain somaattisen ulottuvuuden. -- Mitä muutes sitten opiskelevatkaan psykologit, psykiatreista puhumattakaan?

Hulabaloo.. ja hyvää jolua!

En jaksa kinata kirjoitti:

kanssasi, sikäli "psykolta" vaikutat. Olet kieltämässä nimittäin jopa psyykkisten sairauksien olemassaolon. Esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tyyppiä 2 on ollut olemassa jo ennen SSRI-lääkkeiden läpituloa.

Kaduntallaajat mainitessani en tarkoittanut sekakäyttäjiä, vaan ihan vain havainnointia, jos silmäsi pidät auki kaupungilla ja kaduilla kulkiessa. esim. psykoottistasoista kroonista masennusta sairastavat tunnistaa, jos osaa katsoa sillä silmällä. Ovat käveleviä esimerkkejä nämä 50-vuotiaat vanhoilla psykoosilääkkeillä hoidetut, näen sen. Itselläni on tullut perehdyttyä aiheeseen jo sukurasitteen puolesta; alttius psyykkisiin sairauksiin kulkee nimitääin pitkälti myös suvuittan.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä edeltää usein masennus. Minulla ei ole tutkimustietoa tästä, mutta olen sisäistänyt tämän perehtyessäni sairauteeni, mistä tässä on kysymys, mitkä ovat syntymekanismit ym. Uusin löytö oli juurikin tuo, että psykoterapialla on vaikutuksensa aivon välittäjäaineisiin otollisesti normalisoitumista ajatellen. Itseasiassa psykoterapeuttini mainitsi asiasta jo vuosia sitten, mutta suhtauduin siihen alkuun skeptisesti -

Enempää en jaksa kanssasi kinata, viet liikaa energiaa, ja olen jo väsynyt. Hyvää joulua siitä huolimatta!

Lue lisää

Minä sairastan psykoottistasoista kroonista masennusta. Pärjään masennuslääkkeellä. Neuroleptin lopetin 3 vuoden jälkeen. Olen aina ollut omalaatuinen. Lapsesta asti. Eipä tuo haittaa. Olen porukassa aina se joka saa ihmiset nauramaan. Olen sosiaalisesti älykäs ja nokkela. Teen huomioita joita normi-ihminen ei tee. Puolisoni tietää että iloisen kuoren alla saatan kärsiä hirveästi mutta se ei näy. Sekoan ihan privaatisti omien seinien sisällä. Ulospäin vaikutan terveelle. Lähinnä taiteilijasielulle. Kukaan ei tajua minun olevan mt ongelmainen ellen itse kerro. Puhun asiasta vapautuneesti ja moni kääntyykin puoleeni kun tarvitsee mielensä kanssa neuvoa. Olen älykäs. Siksi minua ei nolota myöntää että neuroleptit ehti tehdä tuhoja muistiin ja motoriikkaan. Kierrän ongelmia kännykän muistutuksilla ja olemalla esim pyöräilemättä kun se ei enää onnistu hyvin. Muuten pystyn yhä kuiviin keskusteluihin vaikka päivän politiikasta tai tietoteoriasta siinä kuin arkipäivän havaintoihin. Että ei olla kuolaavia idiootteja muiden mielestä kaikki. Puolisonkin äo on 170. Kertoo varmaan jotain siitä millaisessa seurassa pärjään sujuvasti.

Harrastan kirjoitti:

liikunta kolmisen kertaa viikossa, ja olen fyysiesti hyvässä kunnossa, en suinkaan ylipainoinen. Kaksisuutaisessa ei ole kysymys vaikeasta mesennuksesta, jonka jälkimmäisenkään taudin kuvaa et tunnu hahmottavan. Vaikeasti masentunutt ihmistä et saa "kirveelläkään" sinne lenkkipolulle. Hyvä jos hän nimittäin pääsee ensinnäkään ylös sängystä, saati jaksaa raahautua suhkuun. Kämppä on mitä oletettavimmin sekaisin myös tällaisella ihmisellä. Joten liikunnan ajattelu on tuossa tilanteesa vallan absurdia. Elämänhallintaa täytyy ajatella kokonaisvaltaisemmin ylipäätään. Kun ihmisen voimavarat karttuu tietyssä määrin, hän myös SAA AIKAISEKSI ja jaksaa alkaa harrastmaan tuota liikuntaa. Näin päin nimenomaan. Liikunta ei ole mikää lätöpiste näissä asiossa, vaan ennemminkin päätepiste, mistä kertoo jo tityntyyppinen hyvinvonti siinä taustalla. Eri asia ihmiset jotka siellä lenkkipolulla juoksevat itseään pakoon varanmaku suussa ja ihmsettevät kun ei ongelmat juoksemalla ratkea. Terapia ja lääkehoito yhdessä ovat paras hoitomuoto mielestäni myös vaikeassa masennuksessa. Masennushan aina kertoo nimittäin siitä, että asiat ihmisen elmässä ei ole hyvin.

SSRI:t eivä lisää kaksisuuntaiseen pouhkeamisen riskiä, edelleenkään. Sinulla ei ole mitään näyttöä tästä, se on VAIN oma päätelmäsi. Faktaa tästä sinulla ei edelleenkään ole laittaa pöytään, toisin kuin esim. Zyprezasta. Itse käytän Seroguel Prolongia 300mg iltaisin otettuna. Kallis lääke, mutta hyväksi havaittu. Yksi tabletti itsellen maksaa yli euron, olisiko 1,20 e kelakorvauksen jälkeen. Miinus siitä. Mutta henkiseen hyvinvointiin kannattaa satsata.

"Siis maalaisjärjen käyttö yltää edelleen vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin huippulääketieteen tuottamat ihmerohdot." - eivät yhtä hyvään tulokseen nämä yllä, mutta näistä on apua, ystäväiseni.

"Kehitys on ollut niin ilmiömäistä, että lenkille lähteminen, terveellinen ruokavalio, läheiset ihmissuhteet yms. ovat edelleen ihan varteen otettavia vaihtoehtoja." - paljastaa sinun olevan täysi trolli. (:D) Ihmissuhteet ovat toki tärkeitä ja vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvoiintiin mitä suuremmissa määrin; sitä en kiellä. Vakavasti masentuneen ihmisen sosiaaliset taidot vaan ovat valitettavasti alentuneet. Hän voi kärsiä myös esim. paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta (erittäin tyypillisiä "sivuoireita" masennukselle), joten tämän asian faktanomainen toteaminen ei sinällään auttaisi tämän tyypistä ihmistä yhtään. Hyvä yritys, mutta osingoitta jäät.

Hyvää joulua sinulle trolliudestasi huolimatta!

Lue lisää

Hyvinä aikoina kannattaa kyllä ottaa itsestään kaikki irti liikunnan ja ruokavalion suhteen. Masentuneena ei pysty. Itsellä fitnes harrastus. Ollut katkolla 3 kuukautta. Yhtenä päivänä salilla voimat katosi yhtäkkiä. Puoliso haki minut salilta pukuhuoneesta. En osannut enää pukea. Tuijotin vain eteenpäin. Kohtaus on aina etenevä. Ehdin juuri viestin lähettää että heippa. Tuutko hakemaan. Mä häviän nyt. Käytännössä menin katatooniseen tilaan. Tuijotin muutaman tunnin eteeni. Sitten tuli outo olo ja siitä se masennus alkoi. Nyt olen vihdoin taas terveen kirjoissa. Vuodenvaihteen jälkeen takaisin salille. Joo ei oo sairaus ei...

18+20 kirjoitti:

Minä sairastan psykoottistasoista kroonista masennusta. Pärjään masennuslääkkeellä. Neuroleptin lopetin 3 vuoden jälkeen. Olen aina ollut omalaatuinen. Lapsesta asti. Eipä tuo haittaa. Olen porukassa aina se joka saa ihmiset nauramaan. Olen sosiaalisesti älykäs ja nokkela. Teen huomioita joita normi-ihminen ei tee. Puolisoni tietää että iloisen kuoren alla saatan kärsiä hirveästi mutta se ei näy. Sekoan ihan privaatisti omien seinien sisällä. Ulospäin vaikutan terveelle. Lähinnä taiteilijasielulle. Kukaan ei tajua minun olevan mt ongelmainen ellen itse kerro. Puhun asiasta vapautuneesti ja moni kääntyykin puoleeni kun tarvitsee mielensä kanssa neuvoa. Olen älykäs. Siksi minua ei nolota myöntää että neuroleptit ehti tehdä tuhoja muistiin ja motoriikkaan. Kierrän ongelmia kännykän muistutuksilla ja olemalla esim pyöräilemättä kun se ei enää onnistu hyvin. Muuten pystyn yhä kuiviin keskusteluihin vaikka päivän politiikasta tai tietoteoriasta siinä kuin arkipäivän havaintoihin. Että ei olla kuolaavia idiootteja muiden mielestä kaikki. Puolisonkin äo on 170. Kertoo varmaan jotain siitä millaisessa seurassa pärjään sujuvasti.

Lue lisää

- kun sinulla on ollut "varaa" jättää neuroleptit pois. Arvelen, että ajoittain kuitenkin putoat kotonasi neljän seinän sisällä johonkin "mustaan aukkoon" - vai säästytkö pelkillä masennuslääkkeillä siltä?

Itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana (vaikka onkin lievempi tyyppi 2 ) en raatsisi lopettaa neuroleptejäni. Takuuvarma lääketyyppi kun nimittäin löydettiin itselleni, jolla on ollut sairauteeni hyvä vaste, ja joka ei lihota eikä - ja jolla ei ole esim. Litiumin kaltaisia vaikutuksia.

Poimin tuosta omastasikin kuitenkin oleellisia seikkoja, mitä on ilmennyt itsellänikin. Kuten muistin heikkenemistä (ehkä merkittävin! - olen aina omannut ilmiömäisen ihmisten kasvo- ja nimimuistin; tässä näkyy parhaiten - muisti huonontunut esim. tällaisessa), ja tasapaino/koordinaatiorajoitteita kehossa. Ja mitä muualla ihmiset ovat maininneet neuroleptien haittavaikutuksista - mitä on ilmennyt itsellänikin: sosiaalisissa tilanteissa voi olla keskittymisvaikeuksia toisten suhteen; poissaolevuutta ja läsnäolon puutetta; mitkä mitä ilmeisimmin vaikutaa juurikin siihen, että ihmissuhteiden vastavuoroisuus kärsii.

Tietty intensiteetti kysyy tällä hetkellä itseltäni myös valtavasti voimavaroja, jolloin ajattelisin olevan kysymys myöskin siitä, että uuvun helposti ihmisten suhteen. Nämä ovat kuitenkin niin "hiuksenhienoja" juttuja, ettei tällaisia osaisi laittaa neuroleptien haittavikutusten piikkiin, ellei muutkin jotka ovat näitä käyttäneet, olisi tätä mieltä. Kysymyksekseni tässä jääkin, voidaanko olla varmoja, että juuri neuroleptiti aiheuttavat tällaista. ?

No, joka tapauksessa täytyy punnita haitat ja hyödyt, kun miettii lääkitystä. Itselläni ei esim. olisi varaa ottaa sitä riskiä, että jättäisin lääkkeet pois, ja mahdolliset hypomaniani ärtyisivät varsinaisiksi manioiksi, jolloin olisi myös psykoosivaara. Ja toisessa päässä masennukset voisivat taas mennä psykoottistasoisiksi ja aihettaa itsetuhoisuutta. Näin erityisesti nyt, kun elämäntilanteeni on ollut haastava ja ahdistava. Tällaista riskiä itselläni ei ole siis varaa ottaa.

Eipä sillä, ettenkö itsekin olisi älykäs ja sikäli tällaisia ymmärtäisi.

Todellakaan ihmispelko ei ole mikään sairaus. Ennen vanhaan kaltaisesi peräkammarin pojat aikuistuivat armeijassa. Voit aivan vapaasti jäädä nurkkaasi, mutta kysyppä keneltä tahansa psykologilta tai psykiatrilta, niin vastaus on, että pelko ei todellakaan ole mikään luonnollinen tila, vaan opittua käyttäytymistä.

VOI PYHÄ SYLVI kirjoitti:

Todellakaan ihmispelko ei ole mikään sairaus. Ennen vanhaan kaltaisesi peräkammarin pojat aikuistuivat armeijassa. Voit aivan vapaasti jäädä nurkkaasi, mutta kysyppä keneltä tahansa psykologilta tai psykiatrilta, niin vastaus on, että pelko ei todellakaan ole mikään luonnollinen tila, vaan opittua käyttäytymistä.

Lue lisää

nämä pelot eivät Sylvi taida olla oikein alaasi, psykologiasta ja psykiatriasta puhumattakaan.

Oletko kuullut sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ahdistuneisuudesta, mitkä ovat useinkin masennuksen seuralaiset silloin kuin on menty jo diagnoosin puolelle eli tietyn syvyyden ylittävä masennus on kysessä?

Toimintamekanismi on luullakseni juurikin tämä: masentunut on yksikseen, vai aiheuttaako joskus yksinäisyys masennusta; näinkö päin? Miten päin nyt on sitten mennäkseen. Ihmisen sos. taidot ruostuvat helposti, ellei ole toisten kanssa paljon tekemisissä. Masentunut ei jaksa, voimavarat ovat vähentyneet - ja toisaalta haluaisi seuraa, mutta on arka lähestymään toisia. Mikä on omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Ikävimmillään nämä asiat voivat olla toinen toistaan ruokkiva kehä. SSRI-lääkkeet auttavat näihin kaikkeen.

Itse sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, onnekseni lievempää tyyppiä 2, ja mennukseen se on painottunut. Lääkitys mieltä tasaava antipsykootti / neurolepti. Onneksi käyn nyt psykoterapiassa. Olen ollut lamaantunut tietyissä sosiaalisissa kuvioissa sattuneesta syystä, mutta enköhän tässä vähitellen vapaudu, ja saa välineitä kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Omat eväät tällä saralla ovat tuntuneet olevan nyt loppu. Asiaa auttaa ymmärtäväiset ihmiset, jotka tulevat vastaan.

Enkä nyt sanoisi että pelko on opittua käyttäytymistä vaan ennemminkin seurausta ikävistä kokemuksista ja kaltoinkohtelusta.

Elämän oppitunti nro 1) Älä ota henkilökohtaisesti netissä olevaa paskaa. Minä en tiedä kuka sinä olet ja sinä et tiedä kuka minä olen, joten on silkkaa typeryyttä välittää mistään sinulle sanotusta. Minulla ei ole mitään syytä alkaa paijaamaan täällä nimettömiä päitä, mutta voin kertoa sinulle, että sosiaalinen fobia ei ole millään muotoa pysyvä sairaus. Vielä vähemmän se on sitä siinä tapauksessa, että olet kahlannut armeijan läpi. Nyt kasvata hyvä mies pallit ja hoida ongelmasi kuntoon, ennen kuin olet tuhlannut elämäsi ja yhteiskunnan rahat syrjäytymiseen. Mene psykologille, aloita altistamaan itseäsi, vähennä omalla tahdilla lääkitystäsi. Ehkä olet jo yrittänyt tätä, mutta niin se vain on toiminut muillakin. Ala vähitellen lisäämään sosiaalisia tilanteita, mutta aluksi sellaisia, joista voit vapaasti jättäytyä pois. Aloita kursseja, liikuntaharrastus tai mitä vain mieleen tulee. En sano tätä vuoksesi, vaan ihan vain huvikseni, koska haluan päteä.

vittumainen puoskari kirjoitti:

Elämän oppitunti nro 1) Älä ota henkilökohtaisesti netissä olevaa paskaa. Minä en tiedä kuka sinä olet ja sinä et tiedä kuka minä olen, joten on silkkaa typeryyttä välittää mistään sinulle sanotusta. Minulla ei ole mitään syytä alkaa paijaamaan täällä nimettömiä päitä, mutta voin kertoa sinulle, että sosiaalinen fobia ei ole millään muotoa pysyvä sairaus. Vielä vähemmän se on sitä siinä tapauksessa, että olet kahlannut armeijan läpi. Nyt kasvata hyvä mies pallit ja hoida ongelmasi kuntoon, ennen kuin olet tuhlannut elämäsi ja yhteiskunnan rahat syrjäytymiseen. Mene psykologille, aloita altistamaan itseäsi, vähennä omalla tahdilla lääkitystäsi. Ehkä olet jo yrittänyt tätä, mutta niin se vain on toiminut muillakin. Ala vähitellen lisäämään sosiaalisia tilanteita, mutta aluksi sellaisia, joista voit vapaasti jättäytyä pois. Aloita kursseja, liikuntaharrastus tai mitä vain mieleen tulee. En sano tätä vuoksesi, vaan ihan vain huvikseni, koska haluan päteä.

Lue lisää

Haluan kanssa päteä vähän tähänkin. En voi antaa tämänkään väärinkäsityksen mennä kommenteitta. Ehkä minulla on OCD... ;)

Sosiaalinen fobia, tai mikä tahansa muukaan fobia, ei ole sairaus, oli se pysyvää tai akuuttia. Fobia eli pelko on normaali ihmistuntemus. Jotkut pelkäävät ahtaita paikkoja, jotkut aukioita, jotkut pimeää, toiset hämähäkkejä ja käärmeitä, yhdet korkeita paikkoja ja jotkut pölypunkkeja, monet lentämistä ja mitä lie muuta. Joillain pelko on niin suurta, että se vaikuttaa merkittävästi heidän elämäänsä. Esimerkiksi eivät uskalla kulkea pimeällä tai poistua kotoa ollenkaan aukeiden paikkojen pelon vuoksi. Jotkut siivoavat 24/7, koska pelkäävät pölypunkkeja. Meitä on moneksi. Yksikään niin sanottu fobia ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti sairaus vaikka varmasti noihin mittoihin kasvaneena voikin olla ikävä psyykkinen rasite elämässä. Siedätys erilaisiin pelottaviin tilanteisiin voi olla yksi mahdollinen ratkaisu.

17+4 kirjoitti:

Enkä nyt sanoisi että pelko on opittua käyttäytymistä vaan ennemminkin seurausta ikävistä kokemuksista ja kaltoinkohtelusta.

"Enkä nyt sanoisi että pelko on opittua käyttäytymistä vaan ennemminkin seurausta ikävistä kokemuksista ja kaltoinkohtelusta. "

Näin minullakin.

Tuota se omienkin komemusteni mukaan on. Pohtii liikaa asioita, joita ei voi ratkaista ja sitten ollaankin turhautuneita sekä uupuneita. Ja uupuneessa tilassa ylireagoidaan kaikkeen pienempäänkin negatiiviseen. Se vaan on harmillista, ettei voi itse päättää mikä milloinkin mietityttää...

Kun samalla tenholla keskittyy työhön, niin tosiaankin alkaa tapahtumaan ja palkka juoksee.

masennusta ilmassa kirjoitti:

Tuota se omienkin komemusteni mukaan on. Pohtii liikaa asioita, joita ei voi ratkaista ja sitten ollaankin turhautuneita sekä uupuneita. Ja uupuneessa tilassa ylireagoidaan kaikkeen pienempäänkin negatiiviseen. Se vaan on harmillista, ettei voi itse päättää mikä milloinkin mietityttää...

Kun samalla tenholla keskittyy työhön, niin tosiaankin alkaa tapahtumaan ja palkka juoksee.

Lue lisää

"Se vaan on harmillista, ettei voi itse päättää mikä milloinkin mietityttää.."

Tässä sitä järkee tarvitaankin. Kyllä ihminen pystyy valitsemaan mitä ajattelee, jos vaan haluaa. Eikä se ole edes vaikeaa.
Käyttäkää sitä hatunkanto telinettä.

joo.joo kirjoitti:

"Se vaan on harmillista, ettei voi itse päättää mikä milloinkin mietityttää.."

Tässä sitä järkee tarvitaankin. Kyllä ihminen pystyy valitsemaan mitä ajattelee, jos vaan haluaa. Eikä se ole edes vaikeaa.
Käyttäkää sitä hatunkanto telinettä.

Lue lisää

Mutta pitäisikö sitä pakottaa itseään ajattelemman esim. työtä? Mitä jos aivot tarkoituksella haluavat käsitellä jotain asioita, jotka ratkaistuna antavat muitakin työkaluja stressinhallintaan kuin asiasta ajatusten pois vienti. Minä pidän aivojeni terveyttä paljon tärkeämpänä kuin työtä, jonka joku toinenkin voi hoitaa. Sehän voi olla verrattavissa itsensä laimintlyöntiin jos kerta toisensa jälkeen jättää kuuntelematta itseään.

joo.joo kirjoitti:

"Se vaan on harmillista, ettei voi itse päättää mikä milloinkin mietityttää.."

Tässä sitä järkee tarvitaankin. Kyllä ihminen pystyy valitsemaan mitä ajattelee, jos vaan haluaa. Eikä se ole edes vaikeaa.
Käyttäkää sitä hatunkanto telinettä.

Lue lisää

Ihminen, edes sinäkään kaikella järjelläsi, ei pysty valitsemaan, että mitä milloinkin ajattelee. Välillä voi siirtää keskittymisensä muuhun, kyllä. Se on hyvä tehdä niin silloin kun homma onnistuu. Harmi vaan ettei se aina onnistu, ei edes "järkevältä" ihmiseltä. Eikä se suinkaan ole järjen köyhyyttä.

No, annan sinulle tehtävän: Älä ajattele VAALEANPUNAISTA ELEFANTTIA.

Et tainnut onnistua :p Todennäköisesti ajattelit sitä tahtomattasikin. Niin se vaan toimii, terveen ihmisen mieli.

yli 20v kokemus kirjoitti:

Mutta pitäisikö sitä pakottaa itseään ajattelemman esim. työtä? Mitä jos aivot tarkoituksella haluavat käsitellä jotain asioita, jotka ratkaistuna antavat muitakin työkaluja stressinhallintaan kuin asiasta ajatusten pois vienti. Minä pidän aivojeni terveyttä paljon tärkeämpänä kuin työtä, jonka joku toinenkin voi hoitaa. Sehän voi olla verrattavissa itsensä laimintlyöntiin jos kerta toisensa jälkeen jättää kuuntelematta itseään.

Lue lisää

"Mutta pitäisikö sitä pakottaa itseään ajattelemman esim. työtä? "

Ei aluksi pakolla, vaan ihminen voi ajatella muutakin mielenkiintoista, etsi jonkin sinua kiinnostava aiheen ja keskityt siihen. Aivot saavat vähän vaihtelua. Voit vaikka iltasella nautia hyvistä tuloksista.

masennusta ilmassa kirjoitti:

Ihminen, edes sinäkään kaikella järjelläsi, ei pysty valitsemaan, että mitä milloinkin ajattelee. Välillä voi siirtää keskittymisensä muuhun, kyllä. Se on hyvä tehdä niin silloin kun homma onnistuu. Harmi vaan ettei se aina onnistu, ei edes "järkevältä" ihmiseltä. Eikä se suinkaan ole järjen köyhyyttä.

No, annan sinulle tehtävän: Älä ajattele VAALEANPUNAISTA ELEFANTTIA.

Et tainnut onnistua :p Todennäköisesti ajattelit sitä tahtomattasikin. Niin se vaan toimii, terveen ihmisen mieli.

Lue lisää

Kyllä pystyy valitsemaan mitä ajatteleen.
Eikä siihen paljon järkeä tarvitse.

15+3 kirjoitti:

Kyllä pystyy valitsemaan mitä ajatteleen.
Eikä siihen paljon järkeä tarvitse.

Ehkä haaveissasi.

Kyllä sitä voi keskittyä johonkin valitsemaansa aiheeseen. Siinä joko onnistuu tai ei, riippuen mielialasta.

elämä on kirjoitti:

Ehkä haaveissasi.

Kyllä sitä voi keskittyä johonkin valitsemaansa aiheeseen. Siinä joko onnistuu tai ei, riippuen mielialasta.

Jos on tarpeeksi mielenkiintoinen aihe, niin siinä onnistuu. Vatii tietenkin pientä harjoitelua.

Ei siiä mitää haaveita tarvita, aikaa myöten huomaat miten helppoa se on.

Ruumis on materiaa, joten se voi olla (kirjaimellisesti) sairas. Sen sijaan mieltä ei ole fyysisesti olemassa (vaan se on ihmisen luoma abstrakti konsepti, vertaa sielu) eli se voi sairaustua ainoastaan kielikuvallisesti. Jos asiaa haluaa siten ajatella, on masennus mielen sairaus, mutta siis vain metaforisessa mielessä sairaus, kun taas syöpä on hyvin konkreettinen fyysinen epämuodostuma ihmisruumiissa [ja siten (lääketieteellisesti) aito oikea kirjaimellinen sairaus]. Siksi syöpä löytyy ICD:stä sairauksien joukosta, kun taas masennusta ei ole listattu sinne oikeiden sairauksien joukkoon.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Ruumis on materiaa, joten se voi olla (kirjaimellisesti) sairas. Sen sijaan mieltä ei ole fyysisesti olemassa (vaan se on ihmisen luoma abstrakti konsepti, vertaa sielu) eli se voi sairaustua ainoastaan kielikuvallisesti. Jos asiaa haluaa siten ajatella, on masennus mielen sairaus, mutta siis vain metaforisessa mielessä sairaus, kun taas syöpä on hyvin konkreettinen fyysinen epämuodostuma ihmisruumiissa [ja siten (lääketieteellisesti) aito oikea kirjaimellinen sairaus]. Siksi syöpä löytyy ICD:stä sairauksien joukosta, kun taas masennusta ei ole listattu sinne oikeiden sairauksien joukkoon.

Lue lisää

Tuo on nyt täyttä sitä itseään. Konkretisoituisiko välittäjäaine sinulle paremmin?

pepep kirjoitti:

Tuo on nyt täyttä sitä itseään. Konkretisoituisiko välittäjäaine sinulle paremmin?

Mitä välittäjäaineista? Ehkäpä tiedän jo mitä tarkoitat. Tarkoittanet varmasti sanoa, että masentuneilla on välittäjäaineepätasapainoja aivoissa, kuten psykiatria ja lääketeollisuus tuntuvat toitottavan jokaiselle potentiaaliselle asiakkaalleen (eli käytännössä jokaiselle kansalaiselle). Jos en arvannut oikein täsmennätkö kantaasi niin voi vastata paremmin. Odotellessa vastaan geneerisesti.

Kun puhutaan niin sanotusta "masennus sairaudesta" eli kliinisestä masennuksesta, kuten hienompi termi kuuluu (engl. MDD, major depressive disorder) masennuksessa tai masentuneella ei ole koskaan todettu mitään vikaa tai epänormaalia aivojen välittäjäainejärjestelmissä lukuisista aivokuvantamis- ja mittaustutkimuksista huolimatta ennen psykiatrian interventioita, kuten "masennuslääkkeitä." Vasta "masennuslääkkeiden" oton jälkeen aivojen toimintahäiriön muodostuttua epänormaaliuksia aletaan havaita, mutta tämä on ihan odotettua. Samalla tavalla poikkeavuuksia voidaan havaita alkoholia, marijuanaa tai mitä tahansa muuta psykoaktiivista ainetta nauttineella henkilöllä.

Sanomattakin on selvää, että esimerkiksi masennuksen *taustalla* voi olla oikeita sairauksia, jolloin masentuneisuus/masennus on yksi oire piilevästä tai jo löydetystä sairaudesta. Esimerkkinä tulee ensimmäisenä mieleen kilpirauhasvaivat ja kemiallinen tai traumaattinen aivovaurio. Mikä masennuksen taustalla ei ole sairautta, puhutaan psyykkisestä vaivasta ja henkilö ohjaan mielenterveyshoidon piiriin.

Kuuntele tarkkaan kirjoitti:

Mitä välittäjäaineista? Ehkäpä tiedän jo mitä tarkoitat. Tarkoittanet varmasti sanoa, että masentuneilla on välittäjäaineepätasapainoja aivoissa, kuten psykiatria ja lääketeollisuus tuntuvat toitottavan jokaiselle potentiaaliselle asiakkaalleen (eli käytännössä jokaiselle kansalaiselle). Jos en arvannut oikein täsmennätkö kantaasi niin voi vastata paremmin. Odotellessa vastaan geneerisesti.

Kun puhutaan niin sanotusta "masennus sairaudesta" eli kliinisestä masennuksesta, kuten hienompi termi kuuluu (engl. MDD, major depressive disorder) masennuksessa tai masentuneella ei ole koskaan todettu mitään vikaa tai epänormaalia aivojen välittäjäainejärjestelmissä lukuisista aivokuvantamis- ja mittaustutkimuksista huolimatta ennen psykiatrian interventioita, kuten "masennuslääkkeitä." Vasta "masennuslääkkeiden" oton jälkeen aivojen toimintahäiriön muodostuttua epänormaaliuksia aletaan havaita, mutta tämä on ihan odotettua. Samalla tavalla poikkeavuuksia voidaan havaita alkoholia, marijuanaa tai mitä tahansa muuta psykoaktiivista ainetta nauttineella henkilöllä.

Sanomattakin on selvää, että esimerkiksi masennuksen *taustalla* voi olla oikeita sairauksia, jolloin masentuneisuus/masennus on yksi oire piilevästä tai jo löydetystä sairaudesta. Esimerkkinä tulee ensimmäisenä mieleen kilpirauhasvaivat ja kemiallinen tai traumaattinen aivovaurio. Mikä masennuksen taustalla ei ole sairautta, puhutaan psyykkisestä vaivasta ja henkilö ohjaan mielenterveyshoidon piiriin.

Lue lisää

Taitaa olla suurin osa tuosta viestistä oman mielikuvituksesi tuotetta.

pepep kirjoitti:

Taitaa olla suurin osa tuosta viestistä oman mielikuvituksesi tuotetta.

Nimimerkki Lääketiede oli sitä mieltä, että skitsofreniaa olisi.

pepep kirjoitti:

Taitaa olla suurin osa tuosta viestistä oman mielikuvituksesi tuotetta.

Joo, tämä on koominen tapaus. Lukiolainen on lukenut muutamaa websivua ja uskoo olevansa pätevämpi puhumaan sairauksista kuin lääkärit.

outsider1 kirjoitti:

Joo, tämä on koominen tapaus. Lukiolainen on lukenut muutamaa websivua ja uskoo olevansa pätevämpi puhumaan sairauksista kuin lääkärit.

"Uskoo olevansa pätevämpi puhumaan sairauksista kuin lääkärit."

Yhdytkö diagnoosiin skitsofrenia? :|

Mitä ne sun läheisesi tekee sinunlaisella loisella, ei sinusta ole kuitenkaan enään mihinkään.

5+11 kirjoitti:

Mitä ne sun läheisesi tekee sinunlaisella loisella, ei sinusta ole kuitenkaan enään mihinkään.

Varmasti enemmän kuin sinunlaisellasi ali-ihmisellä.