kuinka mieliala kohentui kun tuli käytyä tukitapaamisessa (kutsutaan sitä nyt vaikka sellaiseksi). Tuli taas pieni tauko masentuneiden, ärtyneiden ja ahdistuneiden ajatusten kehään. Mitenköhän hyvältä tuntuu kun löytyy ystäviä jotka viettävät aikaa kanssasi, eivät edes ammattinsa takia vaan siksi että pitävät sinusta?
Taas huomasi
1-13
470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliko tämä tukitapaaminen sellainen jossa porisit yhden ihmisen kanssa vai olitko ryhmäkeskutelussa.
Luin viestisi huolimattomasti. Olit kavereiden kanssa. Asia selvä.
Yhden ihmisen kanssa vain. Ei ole mitään kavereita.
Luulen että tuo johtuu siitä, että nykyään normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä kukaan ei oikein kuuntele toisia, vaan odottaa vain mattamattomana sitä omaa puheenvuoroaan. Kun sitten ihminen on väistyvämpi, tilaa-antava ja herkempi luonteeltaan, hän ei oikein koskaan saakaan sitä puheenvuoroa. Saati että joku oikeasti kuuntelisi.
Siksi todellista kuuntelijaa kaipaavan on pakko turvautua ammattinsa puolesta kuunteleviin. Ikävä sivumaku siinä aina on, kun sen hetken huojennuksen jälkeen taas muistaa, että se ihminen keskittyi sinuun vain koska hänelle maksetaan siitä.
Itsekin elän kädestä suuhun, koska kaiken liikenevän rahan käytän ammattikuuntelijoihin ja esimerkiksi erilaisiin hemmotteluhoitoihin, jotta saan edes hetkittäin kipeästi kaipaamani hellyyttä. Edes sitten ostettua sellaista.