Moikka! Kertokaa vinkkejä miten ootte saanu kissan ja kanin tulemaan toimeen keskenään ja mieluiten kaveeraamaan. Meillä on ½ vuotias kääpiöluppa ja huomenna taloon tulee kissa (n.5kk vanha)
Olisiko parempi ekana päivänä näyttää niitä toisilleen vain verkon takaa, että aluksi tottuu toisten hajuun? Kaikista parashan olisi ollut että kumpikin olis ollu n. 2kk vanhoja. Kerokaa kaikki tarinanne vaikka olisi käynyt huonosti. Kaikki kokemukset tästä yhdistelmästä kiinnostaa ja auttaa minua.
Kiitos paljon!
Olisiko parempi ekana päivänä näyttää niitä toisilleen vain verkon takaa, että aluksi tottuu toisten hajuun? Kaikista parashan olisi ollut että kumpikin olis ollu n. 2kk vanhoja. Kerokaa kaikki tarinanne vaikka olisi käynyt huonosti. Kaikki kokemukset tästä yhdistelmästä kiinnostaa ja auttaa minua.
Kiitos paljon!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä eivät kissa ja kani ystävystyneet, vaikka olivatkin suhteellisen pitkään samoissa tiloissa. Kissa oli yleensä välinpitämätön kääpiökania kohtaan, kun taas kani käyttäytyi aina hyökkäävästi kissan nähdessään. Pakoonhan sitä piti lähteä. Ei siinä syntynyt vähäisintäkään lajitoveruuden kaltaista yhteiseloa.
uuden pentuni kotona asusteli kani ja kissa (pentuni emo).. kissa oli jo pari vuotias kanin tullessa taloon.. ensin ei oikein sujunut ja ne tappelivat.. mutta kissa oppi elämään kanin kanssa muutaman mojovan potkun ja kani raapaisun jälkeen.. kanin kuoltua kissa oli "masentunut" ja etsi kaveriaan pitkään mutta turhaan.. vaikkeivat heistä koskaan parhaat kaverit tullukkaan niin toimeen tulivat ja kisu jäi kaipaamaan..
Mulla oli kolme kania kun ensimmäinen kissa muutti taloon. Alkuun kissa pelkäsi itseään isompia pupuja ja kun kanit ei oikein tienneet mikä kissa oli niin eivät osanneet mokomaa rääpälettä pelätä. Alkuun pidettiin kanit häkissä niin että kissa sai haistella verkon läpi, mutta kun olivat rauhallisia niin jatkossa annettiin kaikkien olla vapaana silloin kun oltiin itse kotona. Myöhemmin tuli toinen kissa eikä siinäkään ollut mitään kummempia ongelmia. Joskus tosin oli pientä nahistelua nukkumapaikoista, kaikki viisi kun eivät samaan kanihäkkiin mahtuneet, heh. Mutta muuten ihan sulassa sovussa kylki kyljessä köllöttelivät.
Tosin jossain vaiheessa kissa yritti ottaa kanihäkkiä itselleen vessaksi ja siitä kanit eivät pitäneet. Ihmettelin kun kanit ei suostuneet menemään häkkiin ja lopulta kissan puuhat selvisivät hajun perusteella. Meillä oli häkin pohjalla kissanhiekkaa heinän (tai olkien alla), peitti hyvin kaninpissankin hajun. Tästä ongelmasta selvittiin kun ruvettiin käyttämään kanihäkeissä männyntuoksuista kissanhiekkaa, josta kissat ei pitäneet, mutta kaneja ei häirinnyt.
Juttuja tuosta eläinlaumasta riittäisi aivan loputtomiin, kanit ovat kuolleet jo vanhuuteen ja kissojakin on enään vain yksi, mutta hauskoja muistoja on paljon :)
... se ensimmäinen kissa oli meille muuttaessaan noin puoli vuotias, eli vähän vanhempi kuin tuo mitä olette ottamassa, joten sekään ei välttämättä ole ongelma. Kanit meillä oli jo silloin aikuisia (ehkä noin kolme vuotiaita). Toinen kissa tuli meille ihan pentuna, noin 3kk ikäisenä.
Vanhin kani eli 7 vuotiaaksi, eli aika monta vuotta saatiin seurata tuota kissa-kani-kaveruussuhdetta.