Tiedän, että tämä on typerää. Olen kirjoitellut täällä parin viime päivän aikana todella ilkeästi eri ihmisille, ja dissannut toisten, erityisesti naisten kokemaa, yksinäisyyttä.
Olen hyvin, hyvin, hyvin pahoillani. Se oli lapsellista ja inhottavaa käytöstä, eikä minulla ole siihen tekosyytä. Olen typerä ja käyttäydyin typerästi. Haluan pyytää inhottavia sanojani teiltä anteeksi, ja lupaan, etten enää kirjoita sellaisia.
Minulla on hyvin surullinen ja ahdistunut olo. Olen ollut yksinäinen vuosien ajan, ja tänä syksynä tuntui, että onni viimein kääntyi. Tapasin naisen, sellaisen, josta olen aina unelmoinut, joka tuntui täydelliseltä. Meillä oli yhteinen huumorintaju, yhteiset kiinnostuksen kohteet, yhteinen harrastus. Suunnittelimme tulevaisuutta, kaiken piti olla hyvin.
Tiistai-iltana hän kuitenkin ilmoitti minulle haluavansa olla yksin, melko loukkaavalla tavalla. En tiedä miksi, en mielestäni tehnyt mitään väärin. Olin kertonut hänelle yksinäisyydestäni (kun olimme ensin tutustuneet hieman), ja nyt hän pilkkasi minua siitä. Sanoi yksinäisyyden olevan oma vikani. Ja niin edelleen, en toista tässä nyt kaikkea.
Kun on saanut kokea rakkautta, ja sellaista "totaalista" läsnäoloa & läheisyyttä toisen ihmisen kanssa, tämä totaalinen yksinäisyys on taas täällä. Se sama vanha katkera toveri. Vain seinät ympärillä, eikä ketään enää missään.
On surullinen, ahdistunut ja masentunut olo. Kuten lienee luonnollistakin. Eikä minulla ollut muuta reittiä purkaa sitä kuin tämä palsta, johon olen kirjoittanut ennenkin.
Anteeksi, ei se ole teidän vikanne, enkä olisi saanut vihaani teihin purkaa.
Olen hyvin, hyvin, hyvin pahoillani. Se oli lapsellista ja inhottavaa käytöstä, eikä minulla ole siihen tekosyytä. Olen typerä ja käyttäydyin typerästi. Haluan pyytää inhottavia sanojani teiltä anteeksi, ja lupaan, etten enää kirjoita sellaisia.
Minulla on hyvin surullinen ja ahdistunut olo. Olen ollut yksinäinen vuosien ajan, ja tänä syksynä tuntui, että onni viimein kääntyi. Tapasin naisen, sellaisen, josta olen aina unelmoinut, joka tuntui täydelliseltä. Meillä oli yhteinen huumorintaju, yhteiset kiinnostuksen kohteet, yhteinen harrastus. Suunnittelimme tulevaisuutta, kaiken piti olla hyvin.
Tiistai-iltana hän kuitenkin ilmoitti minulle haluavansa olla yksin, melko loukkaavalla tavalla. En tiedä miksi, en mielestäni tehnyt mitään väärin. Olin kertonut hänelle yksinäisyydestäni (kun olimme ensin tutustuneet hieman), ja nyt hän pilkkasi minua siitä. Sanoi yksinäisyyden olevan oma vikani. Ja niin edelleen, en toista tässä nyt kaikkea.
Kun on saanut kokea rakkautta, ja sellaista "totaalista" läsnäoloa & läheisyyttä toisen ihmisen kanssa, tämä totaalinen yksinäisyys on taas täällä. Se sama vanha katkera toveri. Vain seinät ympärillä, eikä ketään enää missään.
On surullinen, ahdistunut ja masentunut olo. Kuten lienee luonnollistakin. Eikä minulla ollut muuta reittiä purkaa sitä kuin tämä palsta, johon olen kirjoittanut ennenkin.
Anteeksi, ei se ole teidän vikanne, enkä olisi saanut vihaani teihin purkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko Facebookissa ? Sieltä löytyy tällainen kaverinhakupalvelu:
https://www.facebook.com/groups/471685049616642/?fref=nf
Omaa kuvaa ei ole pakko laittaa mukaan.
Vastaavanlaisia löytyy varmasti muualtakin kuin Facebookista.
Ymmärrän. Hieno ele sulta... Mulla on ollut aika samanlaisia tuntemuksia. Paitsi hän oli mies ja minä nainen.
Haluan myös pyytää anteeksi omasta puolestani kaikilta palstalaisilta. Erityisesti yhdeltä ihmiseltä... joku ketä nimittelin rumasti.