Ahdistaako joulunaika yksineläviä?

Kun sinkkuna elelen, niin yskin joulua vietän. Juuri äsken nuorin sisko soitti ja sanoi, että jouluterveiset nyt tässä tulee, kun on sovittu ettei kortteja lähetellä. Lisäsi vielä, että soittaa nyt, kun ensi viikolla on jo niin kova hoppu, ettei ole aikaa soitella. Toinen sisko on tänä jouluna töissä, kun on hoitoalalla. Tytär tulee heille miehensä kanssa. Jos olisi vapaa niin olisi itse matkustanut tyttären luo noin sadan kilometrin päähän.
Sitten on hyväkuntoinen täti, lähelle 90 vuotta. Hän syö jouluaterian sinkkupoikansa kanssa ja luultavasti vanhapiikaserkku tulee heidän joulupöytäänsä. Sitten on toinen täti hoivakodissa. Siinä on lähisukuni ja en pääse heidän jouluatrialleen. Kyllä tuo hyväkuntoinen täti varmaan odottaisi minuakin käymään sitten aterian jälkeen.
Minut kutsui sitten eräs hyvä ystävättäreni aattoaterialle ja minä ehdotin että saanko pyytää erään tuttavamme, mikäli saan hänet jotenkin kiinni. Vein tänään jonkin verran ruokia tuota ateriaa varten.

On totta että lapsuutta ja niitä muistoja tulvii mieleen 60- ja 70-luvuilta.
Kun olin aviossa ja olimme mieheni kanssa saman kylän kasvatteja. Kyllä se niin meni että lähdimme kotikylälle ja menimme molemmat omiin lapsuuden koteihimme ja olimme kotana ainakin joulupäivään. Mieheni saattoi käydä minun kotona joulupäivänä ja meni jälleen kolmen kilometrin päähän vanhempiensa luo. Ei sitä oikein osattu kahdestaan viettää joulua niin kauan kun vanhemmat asuivat maalla.
Asuntoni on pieni ja olen nykyään laiska kokkaamaan ja siivoamaan. Ei oikein senkään vuoksi viitsi ketään kutusumaan.
Suuremmissa kaupungeissa on jotain menoa yksinäisille. Voi sitä mennä vaikka jouluvesperiin. Yöihmisenä saatan osallistua vielä messuun kirossa kun käyn myöhällä haudoilla.
Jospa sinäkin keksit ohjelmaa joulun ajalle. Itselle on joulussa tärkeintä sittenkin sen sanoma.

Tekemistä on kyllä liikaakin. Se tehokas työaika ajoittuu keskipäivän ja uuden pimeän väliin. Parasta, etten anna tunteille liikaa valtaa.
Nyt vasta muistin, että vielä ehtii hakea marketista kassilohifileen. Kun sen gaavisuolaa ja vie 0-asteiseen ulkotilaan hyvin peitettynä tekeytymään.

Jätän jopa hautausmaakäynnin nyt väliin. Tekisi 160 km ajoa ja yks päivä pilalla siinäkin. Härskisti ajateltu vai mitä?

Ennen ahdisti, mutta ei enää. Minulla on yhä vanhemmat, ja muita sukulaisia, joiden kanssa vietän joulua. Aina en kuitenkaan ehdi heidän luokseen juuri jouluksi matkustaa, ja silloin olen yksin. Ennen koin tämän suuresti ahdistavana, ja masentavana, mutta en enää. Osittain tämä johtuu siitä, että joulumme vanhempieni kanssa ovat yleensä melko riitaisia. On siis ehkä parempikin olla yksin, kuin osallistua heidän riitelyynsä. Eikä tuo juhliminen minulle enää muutoinkaan niin tärkeää ole. Hauskaa se olisi, mutta ei välttämätöntä.

Yksinäistä joulua enemmän minua ahdistaa kuitenkin maailman kahtiajakautuneisuus. Koko yhteiskunta tuntuu jakautuneen kahteen toisilleen vihamieliseen leiriin: ns. "suvaitsevaisiin", jotka suvaitsevat aivan kaikkea, jopa tyttöjen ympärileikkauksia sekä eläimiin sekaantumista, sekä niihin, jotka eivät suvaitse yhtään mitään, edes homoavioliittoja. Koko maailma tuntuu siis olevan täynnä pelkkiä idiootteja, niitä jotka suvaitsevat sokeasti kaikkea mahdollista, ja niitä jotka eivät suvaitse yhtään mitään. Kuinka tällaisessa maailmassa voi elää, tuntematta itseään täysin ulkopuoliseksi? Minä en ainakaan voi. Tunnen että olen joutunut paikkaan, jossa ihmiset eivät enää ole ihmisiä, vaan pelkkiä ihmisen kuvia, vailla omaa mieltä, jolla ajatella.

Hyvää joulua kuitenkin kaikille.

Ahdistaa myös aika tavalla se, että muut ihmiset piittaavat ahdistuksestasi, ja tarjoavat sinulle tukesi vain ja ainoastaan niin kauan, kuin olet normaali ja sosiaalisesti hyväksyttävä. Jos et ole, he jättävät sinut yksin ahdistuksesi kanssa, koska heille on tärkeämpää suojella itseään, eli olla leimautumatta epänormaalin ystäväksi (ja sitä kautta epänormaaliksi itsekkin) kuin tarjota tukeaan. Sama pätee tietenkin myös kaikkiin muihin ongelmiin. Saat tukea täsmälleen niin kauan kun olet normaali. Tämän näkee jopa tällä mielentervyspalstallakin: saat tukea, jos olet kontrollissa, eli käyttäydyt normaalisti lääkityksen avulla, mutta jos olet lääkitsemätön "hullu" omituisine puheinesi, ihmiset karttavat sinua, eikä kukaan kommentoi. Ihminen todella on alhainen eläin, pohjimmiltaan. Edes "hullu" ei halua olla tekemisissä "hullun" kanssa, paitsi jos "hullu" on normaali... Ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. :)

Mutta viettäkäähän nyt "normaali" ja kaunis joulu, vaikka sen lääkityksen avulla. :)