Olen saanut MS-diagnoosin muutamia viikkoja
sitten.
Tunteet ovat heittelehtineet sinne tänne ja
kuolema pyörii hyvin usein ajatuksissa.
Minulla on parhaillaan toinen pahenemisvaihe
menossa. Olen toiveikas, että vielä kerran
voin kokea sen miltä tuntuu olla normaali..
saa nyt sitten nähdä.
Toivoisin yhteydenottoja vastaavassa tilanteessa
olevilta. En usko, että terveet pystyvät
ymmärtämään tätä tilannetta ja millaista
epätoivoa sitä voi tuntea. Minulla on ystäviä,
jotka kuuntelevat mutta uskoisin, että
ajatusten vaihto samankaltaisessa tilanteessa
olevien kanssa olisi paikallaan.
Tänne voi kirjoitella : [email protected]
sitten.
Tunteet ovat heittelehtineet sinne tänne ja
kuolema pyörii hyvin usein ajatuksissa.
Minulla on parhaillaan toinen pahenemisvaihe
menossa. Olen toiveikas, että vielä kerran
voin kokea sen miltä tuntuu olla normaali..
saa nyt sitten nähdä.
Toivoisin yhteydenottoja vastaavassa tilanteessa
olevilta. En usko, että terveet pystyvät
ymmärtämään tätä tilannetta ja millaista
epätoivoa sitä voi tuntea. Minulla on ystäviä,
jotka kuuntelevat mutta uskoisin, että
ajatusten vaihto samankaltaisessa tilanteessa
olevien kanssa olisi paikallaan.
Tänne voi kirjoitella : [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistan varsin hyvin omat fiilikseni, kun sain diagnoosin - vaikka MS:sää oli uumoiltu jo monta vuotta aiemminkin. Tunteet heittelevät laidasta laitaan ja pelkoja kokee. HYVÄ uutinen: ms on harvoin kuolemaksi. ;-) Taudin laadusta riippuen elämässäsi voi monikin asia nyt muuttua, tulee eteen asioita joista joudut luopumaan, mutta tulee myös paljon tilalle -usko pois!! Itselläni meneillään nyt myös pahenemisvaihe, johon juuri sain pulssihoidon...hetken aikaa tuntui etten tästä selviä, mutta pikkuhiljaa olen "paranemaan" päin.
Olet toiveikas: se on hyvä asia, sillä olen tässä vuosien saatossa huomannut, että oma mieliala on suuri tekijä oireiden kanssa. Älä jää 4 seinän sisälle, vaan jatka elämääsi ja ota kaikki se ilo irti minkä saat. MS:nkin kanssa voi elää oikein antoisan ja pitkän elämän. =)
Ilonpilkahduksia ja mukavaa joulunodotusta sinulle !!
Itse sain ms diagnoosin 4kk sitten.
Minullakin on nyt pahenemisvaihe menossa ja huomaan, että ajatukset alkaa taas painua sinne miinuksen puolelle. Tuntuu välillä, että ei tästä tule enää mitään, en kävele enää koskaan jne... Mutta kyllä se positiivisuus taas nostaa päätään, kun on tarpeeksi kauan saanut surra. Eikä ms tosiaan kuolemaksi ole kuin harvoin, jos tästä nyt hyviä asioita täytyy etsiä. Ja elämänlaatuun voi suuresti vaikuttaa omalla asenteella. Täytyisi vaan jaksaa pysyä positiivisena.
Toivottavasti olosi paranee pian ja jaksat paremmin. Kyllä niitä parempiakin päiviä vielä tulee, usko pois! =)
Kirjoittele, jos tuntuu siltä, olisi kiva vaihtaa kokemuksia "mäsästä".
os. [email protected]
tiedän hyvin tunteen alkuvaiheessa kun tulee pahenemisen vaihe.Minulla on ollu niin kauan että enää ei pelota.Nyt täytyy vaan ajatella positiiviseti,mieliala on tosi tärkee,mustan hyvin omat kauhukuvat koko taudista.Onhan se hyvä neuvoo kun on itse päässy sinuiksi taudin kanssa terveisiä
Täällä vanha konkari yrittää virittää toivon kipinää sinne murheen suolle.Voi olla heikko esitys,mutta tarkoitus vilpitön.Olen sairastanut vuosia ennen virallista diagnoosia.,diagnoosin sain kymmenisen vuotta sitten.Olin kyllä jo osannut sitä pelätä.Muistan,kuinka toivoin,että voisin herätä tästä painajaisesta ja koko asia häipyisi elämästäni.Sitten oireet helpottivat ja aloitin pistoshoidon.Nyt olen pistänyt seitsemän vuotta ilman pahenemisvaiheita.Työelämässä olen edeleen,eikä ulkoinen elämäni ole muuttunut.Kaikenlaisia oireita ja tuntemuksia toki on,särkyä etupäässä.Sairautta en unohda,se kulkee peikkona perässä joka paikkaan,mutta sen kanssa oppii vähitellen elämään.Ja asia on niin,ettei vaihtoehtojakaan ole.Lepäile ensin itsesi kuntoon ja jatka sitten elämääsi entiseen tapaan.Mäsän kanssa voi elää ja harrastaa kaikkea mitä haluaa,mihin voimat ja kunto riittävät.Elämän pienistä asioista kannattaa nauttia,niistä se suuri onni koostuu.Epätoivoon ei ole syytä.Tämän sairauden kanssa tapahtuu suuriakin käänteitä.Ensimmäisten oireiden jälkeen voi olla useita oireettomia vuosia.Oireet voivat myös loppua siihen.Tätä tautia on niin montaa muotoa,kuin on sairastajaakin,ettei kaverin oireista kannata vetää johtopäätöksiä miten oma sairaus etenee.Omalla optimistisella asenteella pärjää pitkälle.Tee ensin rauhassa surutyö ja katso sitten luottaen tulevaisuuteen.Huolehdi itsestäsi hyvin,varsinkin fyysisestä kunnosta.Toivon sinulle voimia ja uskon,että pärjäät hyvin.Asioilla on tapana järjestyä.Onnea tulevaisuueen!
Siinä on LOISTAVAT "käyttöohjeet" kaikille MS-potilaille. Läheistenkin kannattaa lukea.
Sinulle Meikku. Kerrostalon korkuiset kiitokset ja kaikkea hyvää toivoo