En enää löydä

Kannattaa muistaa, että itse on myös ihminen, yksi heitä. Tulee tilanteita, että pettää jonkun odotukset ja toiveet. Ei pysty tai osaa olla sitä niin luottamisen arvoinen kuin pitäisi. Yritän olla reilu ja rehti ystävä ja kaveri, mutta ihmisyyteen sisältyy paljon inhimillisyyttä ja se pitää ottaa aina huomioon ja pitää mielessä. Ihmisinä muutumme, jatkuvasti tulee uusia tilanteita, olosuhteet ja sosiaaliset suhteet muuttuvat. Menetin sen parhaan ystäväni vain sen vuoksi, kun hän löysi pitkän leskeyden jälleen kumppanin, alkoi syntymään lapsenlapsia, ystävän äiti tarvitsee myös enemmän hoivaa. Yhteistä aikaa ei enää riitä minulle ja voimme pitää yhteyttä kun vain hänelle sopii.
Joskus käy vain niin, että se oma rakas retkahtaa toiseen, vaikka on aikoinaan vannottu että eletään onnellisina elämän loppuun asti. Ihmisen hormonaalinen pakka kai siinä, menee silloin sekaisin ja alkaa toiminaan kuin metso soitimella, villi lintu tulee jopa vaarallisen kesyksi, kun ihastuu tai rakastuu: tunne on voimakkaampi kuin järki ja vastuu.
Osaan kai antaa anteeksi ja ymmärtää, kun itse olen joskus saman kokenut ennen avioeroa. Vain luja järjen päätös ja vakaumuksen voima ja usko estivät silloin etten alkanut hölmöilemään. Vuosia jälkeenpäin tajusin, miten tyhmä olisin ollut ja että tyyppi oli kaikkea muuta kuin minulle sopiva.