Pelkosektio Seinäjoella?

Moi,

En tiedä Seinäjoen tilanteesta.Olen Turusta,ensimmäinen lapseni syntyi keisarinleikkauksella ja toinen normaalisti.
(Ekalla heikkeni sydänäänet,sen takia sektio)
Toisen lapsen syntyessä sain epiduraalipuudutuksen.Se poistaa kipua aika hyvin.
Se supisteluvaihe siinä synnytyksessä on kaikkein
kivuliainta ja joka kestää.Itse ponnistusvaihe on
mielestäni ainakin minulla helpottava ja menee nopeasti ohi.Kolmannen raskauden aikana iski kauhea synnytyspelko.Vaikka tiesinhän minä jo mitä se on.
Yritin saada sektiota sairaalan lääkärin kautta,ei millään.Sanoivat vain ,että antavat sitten kivun lievitykseen apua.Mua se ei tyydyttänyt.Menin yksityislääkärille,joka toimi myös ko.sairaalan lääkärinä.Sovittiin ,että hän tekee sektion yksityisesti sovittuna päivänä.Huh mikä helpotus.
Menin ed.päivänä ja seuraavana päivänä piti sitten olla leikkaus.Minut haettiin leikkaussaliin ja hoitaja ilmoitti ,että lääkärille oli tullut joku este ja minut siirrettiin yleiseen sektioon.
Sain kaiken ilmaiseksi,lääkärini oli tainnut taktikoida ,että sain kaiken ilmaiseksi.EN tiedä,mitä se oli maksanut eikä sillä ollut merkitystäkään,mutta näin vain kävi.
Tsemppiä sinulle,pyydä rohkeasti lievitystä jos et saa leikkausta.Nähtyäsi pienen suloisen käärön,olet unohtanut kaiken kivun.

Mä olen synnyttänyt kuusi lasta ja voin sanoa sen verran kun supistukset alkaa siinä pelko lähtee. Älä pelkää turhaan koska et voi tietää miten nopea synnytyksesi on ,kyllä sinä pärjäät olen minäkin pärjännyt enkä ole mikään super ihminen. Tsemppiä.

mulle on tehty kaks sektiota,ei kylläkään pelon takia vaan kun lapset ovat olleet niin isoja.En ole koskaan synnyttänyt alakautta,joten en tiedä millaista se on,eli en periaatteessa voi vertailla niitä.Mutta kerronpa vähän sektioistani...ensimmäinen sektioni meni ihan hyvin,olin aika kipeä sen jälkeen,mutta toivun sitten...mutta leikkausarpeni meinasi tulehtua ja kahden viikon päästä leikkauksesta se tuli niin kipeäksi että en pystynyt enää kävelemään,pikkuhiljaa kipu väheni,mutta yhteen kohtaan arpea jäi tosi kipeä kohta,joka ei mennyt olenkaan ohi.No vuoden päästä ensimmäisestä sektiosta aloin oottaa toista lasta.Toivoin että pääsisin nyt synnyttämään,mutta lapsi oli taas iso joten päädyttiin sektioon...ja senkin takia että edellinen arpeni kipeytyi enemmän samasta kohtaa mistä oli vihoitellut koko ajan ja leikkauksessa sitten selvisikin ett kohtu oli kipu kohdasta eli siitä mistä oli aijjemmin leikattu niin ohut että ei olisi kestänyt supistuksia...olisi luultavasti revennyt! ästä leikkauksesta ei sitten toivuttukaan kovin nopeasti...se kipu oli järkyttävintä mitä oon koskaan kokenu,sain vahvimpia kipulääkkeitä mitä löyty,mutta eivät vieneet lähellekkään kaikkia kipuja pois.Viikon ajan valvoin yöt,ja vaikka kuulin sairaalassa viereisestä huoneesta synnyttävien naisten huutoja,en ajatellut kertaakaan että onneksi leikattiin ja jos ennen leikkausta olisin tiennyt mitä se on en olisi ikinä toivonut sitä.Nyt leikkauksesta on aikaa seittämän kuukautta,silti mahan välillä vihlaiseen,tosin aika harvoin enää. Harvoin nainen on varmaan näin kipeä leikkauksen jälkeen,monilla se menee paljon helpommin,mutta halusin kertoa oman tarinani sen takia että ei siinä laikkauksessakaan pääse kovin helpolla välttämättä,että ei sitä välttämättä kannata toivoa,varsinkaan jos haluaa monta lasta...se on monta kertaa vaarallisempaa kun synnytys.Toisen lapseni kohdalla oli molempien minun ja vauvan henki vaarassa...jos synnytys olisi käynnistynyt aijjemmin en tiedä miten olisi käynyt...ja kaikki sen ensimmäisen leikkauksen takia.En halua pelotella,Yleensähän kaikki menee hyvin,mut mulla vaan oli huono onni.

aika yleisesti tiedossa, että seinäjoella suhtaudutaan nihkeästi sektion tekemisiin, myös niihin jotka on "pakko" tehdä (kun synnytyksessä tulee jotain häikkää). seinäjoen äitipolilla on olemassa jonkinlainen pelkopoli, jossa voi tuntojaan purkaa, ehkä tästä olisi apua sinulle? saisit myös ennalta tutustua henkilökuntaan, se saattaisi helpottaa?