Avovaimoni ei tahdo päästä yli menneisyydestäni. Ennen häneen tutustumista olen harrastanut jonkin verran yhden illan juttuja ja irtoseksiä, usein ilman ehkäisyä. Tämä on avokilleni erittäin vaikeaa hyväksyä. Seksielämäni on kuulemma ollut iljettävää, saastaista ja vastuutonta. Ajatus siitä, että olisin voinut harrastaa seksiä ilman ehkäisyä hänenkin kanssaan on kuulemma ylitsepääsemättömän hirveä ja ällöttävä. Ennen minua hän on ollut vain vakipartnereiden kanssa, eikä ole koskaan ollut ilman kortsua.
Se, että hän pitää menneisyyttäni ällöttävänä on minulle aika rankkaa. Varsinkin kun siitä saa kuulla vähän väliä. Hän kertoo ettei tiedä voiko elää kanssani koska _olisin_ voinut olla hänenkin kanssaan ilman kortsua jos se olisi hänellekin ollut okei. Hän ei tiedä pääseekö koskaan yli, mutta kuulemma yrittää. Yrittämistä on jatkunut nyt 8kk ja ajatus on hänelle aina yhtä rankka, joten alan itsekin olla jo epätoivoinen. En oikeasti edes ymmärrä miten asian voi ottaa niin raskaasti.
Tahtoisin jatkaa suhdetta, mutta jos tämä jatkuu en varmaan kyllä jaksa. Nainenkin kuulemma tahtoisi jatkaa mutta kaikki on hänelle koko ajan niin älyttömän vaikeaa. Miten se voi olla niin ylitsepääsemätön asia?
Se, että hän pitää menneisyyttäni ällöttävänä on minulle aika rankkaa. Varsinkin kun siitä saa kuulla vähän väliä. Hän kertoo ettei tiedä voiko elää kanssani koska _olisin_ voinut olla hänenkin kanssaan ilman kortsua jos se olisi hänellekin ollut okei. Hän ei tiedä pääseekö koskaan yli, mutta kuulemma yrittää. Yrittämistä on jatkunut nyt 8kk ja ajatus on hänelle aina yhtä rankka, joten alan itsekin olla jo epätoivoinen. En oikeasti edes ymmärrä miten asian voi ottaa niin raskaasti.
Tahtoisin jatkaa suhdetta, mutta jos tämä jatkuu en varmaan kyllä jaksa. Nainenkin kuulemma tahtoisi jatkaa mutta kaikki on hänelle koko ajan niin älyttömän vaikeaa. Miten se voi olla niin ylitsepääsemätön asia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyväksy avovaimosi tunteet, ja kerro hänelle, että ymmärrät. On tärkeää, ettet vähättele hänen tuntemuksiaan.
Kerro olevasi pahoillasi ja pyydä häntä sanallistamaan tunteitaan sinulle niin hyvin kuin pystyy. Pyydä häntä kertomaan peloistaan. Kun hän sanoo, että menneisyytesi tuntuu pahalta, reagoi hänen tuskaansa ja kerro olevasi pahoillasi siitä, että hänellä on paha olla. Kuuntele ja anna hänen puhua. Älä selittele, anna avovaimosi sanoa sanottavansa.
Sinun pitää kuitenkin saada hänet ymmärtämään, että vaikka olet pahoillasi ja muuttaisit asioita menneisyydessä jos voisit, se ei ole mahdollista. Kerro, että rakastat häntä, mutta jos ette pääse etenemään asian suhteen, sinulta loppuvat voimat. Kerro, että hänen vihaisuutensa ja mustasukkaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi väsyneeksi ja nujerretuksi.
Luultavasti tyttöystäväsi aggressioiden taustalla on epävarmuutta, pelkoja ja ehkä huonoa itsetuntoa. Voit kysyä, tunteeko hän itsensä epävarmaksi. Kannattaa myös kysyä, että voisitko sinä tehdä mitään sellaista, mikä helpottaisi hänen oloaan. Välttäkää syyttelyä, yrittäkää etsiä ratkaisuja.
Voisitko ehdottaa hänelle parisuhdeterapiaa? Siellä molemmat saavat puheenvuoron ja kummankin ajatukset tulevat kuulluksi.
Voimia vaikeaan tilanteeseen! Kaikki on mahdollista, kun on valmis tekemään työtä asioiden eteen :)
Avovaimosi on oikeassa, olet tehnyt iljettäviä asoita. Tärkeintä on kuitenkin JOS olet muuttunut oikeasti. Kerro se hänelle. Jos et ole, kerro sekin suoraan.
Haluaa testata sinua syyllistäen. Ei rakasta sinua. Tiedän. Rakkautta se ei ole, halua hallita sinua.
Sinun ei tarvitse olla pahoillasi, pyytää anteeksi tai mitään muutakaan vastaava.
Sinä käyt sp tauti Testeissä ja jos ne ovat puhtaat, niin ei naisellasi ole valittamisen varaa.
Ei elettyä elämää saa muutettua, sä olet koko paketti.
Myös menneisyys kuuluu siihen pakettiin.
Ilman menneisyyttä et olisi se ihminem, joka nyt olet.
Ei siinä ole mitään pahoittelun aihetta.
Naisesi on epävarma itsestään ja haluaa tuolla kontroilloida sitä mikä mahdollista on.
Oma mieheni on ollut aikoinaa taitava naisten kaataja,
Mutta parempaa miestä ja isää saisi lapsilleni hakea, tuskin löytyisi.
Se on hyvä että on joskus mennyt ja tehnyt, onpahan jotain mitä muistella.
Tietysti se kumi on varmasti joskus unohtunut häneltäkin, mutta niin se on unohtunut
Monelta muultakin.
Nyt lakkaat syyttelemästä itseäsi ja sanot rouvallesi että menee peilin eteen seisomaan.
Tuskin hänkään kaikessa synnitön on?
kyl se pikkasen kertoo ihmisestä millainen on ennen ollut, mitkä asiat tärkeitä, jos naisten kaataminen on ollut tärkeintä niin mihin se olisi nyt hävinnyt? älä ole sokea. jos miehesi oikeasti sanoo että hänelle on ollut tärkeää vain sextata mahd. monen naisen kanssa, kuvitteletko että hän on muuttunut nyt pinnallisesta täydelliseksi perheenisäksi ja haluaa vihdoin "rakastaa", ehkä, mutta voi olla myös ohimenevä vaihe perheen perustaminen kunnes lapset on tehty, sama jatkuu, ole varovainen! parempi selitys olisi ehkä että on halunnut seikkailla, tutustua erilaisiin ihmisiin mutta jos takana on ollut vain p***un saanti, vaikea nähdä että se olisi täysin taaksejäänyttä elämää
Täällä on tullu hyvin esille se, että menneisyyden valintasi on ihan sun omia eikä niissä ole mitään väärää. Sillä tavalla naisellasi ei ole "oikeutta" olla vihainen.
Mitä yritin kuitenkin ensimmäisessä vastauksessani sanoa ja mitä vielä nostaisin esille, on, että ymmärrys ja huolenpito saa ihmeitä aikaan. Ainakin sitä voi yrittää. Sellaisessa suhteessa ei kannata olla, joka saa itselle vain pahan olon ja vie voimat, mutta kannattaa yrittää korjata asiat, jos suhde on sen arvoinen.
Älä nöyrry liikaa, äläkä kanna vastuuta vääristä asioista. Koita kuitenkin ymmärtää ja tukea häntä. Muista kertoa omista tuntemuksistasi. Pyydä myös avokkiasi sitoutumaan asioiden muuttamiseen. Lue netistä ohjeita, miten riidellä hyvin ja mitä sanoa syyttelevälle kumppanille. Google käyttöön.
Jos meno jatkuu yrittämisestä huolimatta samanlaisena, niin sitten on turha kiusata itseään ja toista. Kai suhde on silti yrittämisen arvoinen? Kannattaa muistaa, että saattaa tulla aikoja, jolloin saattaa itse syystä tai toisesta tuntea olevansa tyhjän päällä. Mitä silloin toivoisi kumppanin tekevän?
niin sinä et kanna vastuutasi ehkäisystä ja hän miettii nyt oletko muutenkaan oikein "mies", aika normaalia. milloin ajattelit kasvaa mieheksi?
Jos ehkäisyksettömyys on ollut molempien osapuolien yhteinen valinta niin eikö se vastuu ole sitten ihan molemmilla?