olen 20 vuotias mies ja viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut sen että vetäydyn koko ajan kauemmas ja kauemmas sosiaalisista tilanteista. Olen todella yksityinen ihminen ja ujo vaikkakin yritän pitää yllä itsevarmaa ja menevää kuvaa itsestäni kun tapaan kavereitani, ja se vie kaiken jaksamisen ja näyttelyn lahjani.
Pakotan itseni välillä menemään käymään kavereilla jne. mutta aina kun olen jossain muualla kuin kotonani niin haluaisin vain mennä takaisin ja olla rauhassa koska minusta tuntuu etteivät he ymmärrä minua...
Usein menee viikkoja että en poistu kotoa muualle kuin kauppaan.
Pahinta tässä on se että haluaisin läheisyyttä ja kumppanuutta jonkun ihmisen kanssa mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on erittäin vaikeaa minulle ja en enää vain tiedä mitä tehdä.
Mikä avuksi?
Pakotan itseni välillä menemään käymään kavereilla jne. mutta aina kun olen jossain muualla kuin kotonani niin haluaisin vain mennä takaisin ja olla rauhassa koska minusta tuntuu etteivät he ymmärrä minua...
Usein menee viikkoja että en poistu kotoa muualle kuin kauppaan.
Pahinta tässä on se että haluaisin läheisyyttä ja kumppanuutta jonkun ihmisen kanssa mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on erittäin vaikeaa minulle ja en enää vain tiedä mitä tehdä.
Mikä avuksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näkisin vain kaksi vaihtoehtoa.
Joko yrität muuttua sosiaalisemmaksi, tai hyväksyt itsesi erakkona ja elät vanhaksi yksin kuten itse olen tehnyt.
Mullakin oli kova kaipuu olla omissa oloissani sun ikäisenä ja jos nyt voisin palata ajassa takaspäin, en osaa sanoa tekisinkö asiat toisin..
Nautin vaan niin liikaa tästä yksin olostani, mutta nuorempana se otti ajoittain hyvinkin koville.
Sen opin, ettei ihmiset helpolla hyväksy sitä, että joku viihtyy enimmän aikansa yksin.
Pitää olla joko sosiaalinen tai täys erakko, välimuotoja ei ole olemassa.
Mulla on onneksi yksi lapsuudenystävä pysynyt, joka hyväksyy sen, että tykkään enimmäkseen vaan jutella netin kautta ja tavata ehkä kerran vuodessa jos niinkään usein, mutta suurin osa ihmisistä ei ole niin hyväksyväisiä.
hyvää ohjetta tässä johon itsekin samaistun. nuoruus on itsensä hakemista.
mielestäni noin mustavalkoista jokotai persoonaa ei kannata miettiä vaan pyrkiä pääsemään eroon kaikesta yrittämisestä ja muiden miellyttämisestä ja olemaan vain oma itsensä.