Gulag - Vankileirien saaristo

Mainitsemasi tykistön kapteenin lisäksi on muitakin Stalinin ajan kuvauksia.
Jopa suomalaisia mutta subjektiivisempia ja paljon suppeampia muistelmamuotoisia.

Niinpä juuri onkin, mutta painotankin juuri kirjailija Solzenitsynin saavutuksia, eikä niitäkään voi ees aavistella, jos ei tutustu itse.

Jukka Mallisen kirjoittamat sanat Solshenitsystä ovat monille uutta, minulle ainakin

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Solženitsyn

Mies vaikutta kuvassa järkälemäisen vahvalta.

Historia on ehtymätön tutkiskelun aihe. Epämiellyttävätkin tapahtumat pitää rehellisyyden nimissä syynäillä syvällisesti. Ja myöhemmissä elämisen vaiheissa on otettava opiksi, jos alkaisimme ymmärtää elää ihmisiksi kelvollisemmin.

Paljon on liikkeellä myös sellaista asennetta, jonka mukaan historiaa voidaan ja jopa olisi aiheellista, perusteltua tarkatella "valikoivasti". Mieleen tulee tavallisten ihmisten tasolla valikoiva muisti. Siis laajemmin yleisellä tasolla voitaisiin noudattaa valikoivuutta historian kohdalla, tutkimisen ja opetuksen kohdilla. Onhan semmoista meininkiä harjoitettu myös meillä Suomessa. Kyllähän tiedämme ilmiön, jonka mukaan voittajat ja vallanpitäjät haluavat jättää peukalonjälkensä historian laatimiseen.

Muistan, kuinka v.1959 kesällä juuri keskikouluvaiheen päätökseen saaneena oppikoululaisena sain viettää erään minua hiukan vanhemman saksalaispojan kanssa kuukauden verran elokuista loma-aikaani. Hän oli kotoisin Frankfurt am Mainista ja lähtenyt retkeilemään pitkin Suomea. Hän oli juuri päättänyt oman sikäläisen koulunsa, joka ehkä lienee vastannut meidän oppikouluamme.

Keräsin itse postimerkkejä silloin nuorena ja tallessahan ne ovat edelleen meikäläisen eläkeläisäijän kaapissa. Kun näytin tälle saksalaisnuorukaiselle saksalaisia postimerkkejä, niin pari seikkaa jäi mieleeni. Weimarin tasavallan aikoihin ennen natsien valtakautta Saksassakin talous meni syöksykierteeseen. Sen takia postimerkkeihin lyötiin vähän väliä lisäpainamia, joilla alennettiin tavallisessa kirjepostissakin käytettyjen merkkien arvoa. Rajun inflaation myötä niissä lisäpainatuksissakin luki miljoonien Saksan markkojen lukemia. Tämä saksalaispoika ei uskonut semmoista todeksi, vaan väitti niitä itse näkemiään postimerkkejä postimerkkejä väärennöksiksi. Saman toteamuksen hän esitti, kun näytin toisen maailmansodan ajalta postimerkkejä, joissa maan nimenä oli "Grossdeutsches Reich" eli Suursaksan valtakunta. Siitä saatoin omassa koulupojan päässäni havaita, että Läntisen Saksankaan kouluissa ei historian opetus ollut kunnon kantimissa toisen maailmansodan jälkeen vielä 50-luvullakaan.

Nykyään Venäjällä kuuleman mukaan harrastettaisiin jälleen valikoitua historian kirjoitamista ja opettamista. Siitä voi versoa ongelma ajan oloon. Sinänsä itänaapurissamme ei ole tehty CCCP-aikakautta koskevaa valtakunnallista ja virallista sekä rehellistä pesänselvitystä. Saksassahan semmoinen natsavallan aikaisen todellisuuden paljastaminen tehtiin aika perusteellisesti, vaikka kaikkiin kouluihin saakka projekti ei ilmeisestikään ollut ulottunut ainakaan vielä 55 vuotta sitten.

Neuvostoliiton toisinajattelijoista on mieleeni jäänyt Andrei Saharov suurimpina vaikuttajana.
Hän tuomitsi rohkeasti Prahan kevään 1968 ja Tsekkoslovakian miehityksen.
Niinpä hän saadessaan Nobelin rauhanpalkinnon ei päässyt itse sitä noutamaan, vaan vaimonsa luki hänen ajatuksiaan tilaisuudessa.
Luin hänen kirjoittamansa muistelmateoksensa aikanaan, ja liikutuin.
Vieläkin Euroopan Unioni jakaa vuosittain Saharovin rauhanpalkinnon hänen muistolleen, ihmisoikeuksien edistäjänä..

Sen verran palaan vielä Saharoviin, että juuri hän näki vangittuna ollessaan vankileirillä äärimmäisessä köyhyydessä, vankien marssivan ikkunansa ohi päivittäin.

Maltillisesti hän kuvaa kirjassaan kokemaansa, mutta syyttää voimakkaasti isänmaataan ja järjestöä sen takana, inhimillisistä kärsimyksistä lukemattomien yksilöiden osalta.

Systeemiin sopetumattomat karkoitettiin hyvin pitkälle , jotta he eivät voisi kertoa kokemuksiaan, ja miksi?
Siksi, että aate oli jo kivettynyt toimimattomaksi, ja mullistusta osattiin pelätä.
Varmaan muistamme jokainen Gorbatsovin ajan, miten helposti hänetkin syöstiin vallasta, jonka jälkeen uusi aika koitti Venäjällä.